siis mulla vaikeahoitoista epiä sairastava ty´ttö. On erityiskoulussa. Opettaja ei ota kuulevaan korvaansa mitään mitä haluan tyttäreni epistä kertoa. Tottakai kuunteli kun hän meni siihen kouluun (vaihtoi koulua vuosi sitten)
Aina tulee kuitenki uusia asioita ja usein haluaisin tietää miten koulussa on asioit järjestetty.
Toki luotan heidän valvomiseensa, mutta ihmetyttää kun ope sanoo vaa, "Luota meihin, me vahdimme kyllä"--lappsen neurologikin kuuntelee ja keskustelee. Samoin entisen koulun väki vastasi kaikkiin kysymyksiini!
Mun luottamus alkaa rapisemaan ku munsta ei luottamusta kasvateta määräämällä.
Minusta me vanhemmat olemme lapsemme asiantuntijoita ja open kuuluisi kuunnelle ja vastata!!??
kUN kysyin reissarissa kysymyksiä, vastaus oli "Pauliina, etkö muista mitä puhuin luottamuksesta HOJKS palaverissa??!!
Siis hän kysyi enkö luota ja vastasin, että luotan, mutta mun täytyy saada kertoa mielessäni olevat asiat.
Minusta tuo viesti on holhoava, ajatellen että olen lapseni äiti!! =(
Uskallanko laittaa epiä sairastavan lapseni leirikouluun tuommoisen kanssa?? Mulla on sellainen olo, et jos jotai sattuu ni sit mä repeen sille opelle..
Ope on oikeesti ihan kyllä mukava, mut joku mättää
Mite te suhtautuisitte??
Aina tulee kuitenki uusia asioita ja usein haluaisin tietää miten koulussa on asioit järjestetty.
Toki luotan heidän valvomiseensa, mutta ihmetyttää kun ope sanoo vaa, "Luota meihin, me vahdimme kyllä"--lappsen neurologikin kuuntelee ja keskustelee. Samoin entisen koulun väki vastasi kaikkiin kysymyksiini!
Mun luottamus alkaa rapisemaan ku munsta ei luottamusta kasvateta määräämällä.
Minusta me vanhemmat olemme lapsemme asiantuntijoita ja open kuuluisi kuunnelle ja vastata!!??
kUN kysyin reissarissa kysymyksiä, vastaus oli "Pauliina, etkö muista mitä puhuin luottamuksesta HOJKS palaverissa??!!
Siis hän kysyi enkö luota ja vastasin, että luotan, mutta mun täytyy saada kertoa mielessäni olevat asiat.
Minusta tuo viesti on holhoava, ajatellen että olen lapseni äiti!! =(
Uskallanko laittaa epiä sairastavan lapseni leirikouluun tuommoisen kanssa?? Mulla on sellainen olo, et jos jotai sattuu ni sit mä repeen sille opelle..
Ope on oikeesti ihan kyllä mukava, mut joku mättää
Mite te suhtautuisitte??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Asiantuntijaverkostolla tarkoitan opettajan, koulukuraattorin, psykologin, lääkärin/terveydenhoitajan, terapeutin, oppilaan ja vanhempien välistä yhteyttä. Kirjoituksestasi päätellen verkosto katkee jo opettaja-vanhemmat-yhteyteen.
Opettaja ei tiedä ammattietiikkaansa. Varsinkin, kun tyttösi on erityiskoulussa, opettajan pitää osata erityisryhmien huomioiminen ja tämä asiantuntijaverkoston ylläpitäminen. (Olen er.ped. kandidaatti.)
Ilmoita kunnan kouluvirastolle kokemuksesi ja havaintosi. Jos se ei tuota tulosta, ota yhteys lääninhallitukseen. Tytölläsi on oikeus HOJKS:n mukaiseen koulutukseen asiantuntijaverkoston turvin. Epäpäteviä erityisopettajia löytyy sekä peruskouluista että ammatillisista oppilaitoksista, mutta ei päteviä kovin paljon.
Kummallista, kun itse olen ollut sekä "normaalissa" että erityiskoulussa ja juuri siellä erityiskoulussa on osattu kuunnella ja on haluttukkin ja editty kuunnella kuin normaalissa.
Yritä keskusella opettajan kanssa, kerro että änen sanomisesna oli hiukka loukkaav. :)
tuestanne. Olen ankarasti miettinyt jos olen ylireagoiva äiti. Tyttäreni tosiaan oli ennen toisessa (erityis)koulussa ja sieltä sain kaiken haluamani tiedon ja kuuntelivat aina. Keskustelimme. Ei mulla vanhempana eikä siellä opettajalla/avustajilla yms ollut tarvetta päteä vaan yhdessä lapsen parhaaksi,
sitäpaitsi neurologimme sanoi, että kyllä vanhemmat ovat parhaat asiantuntijat kun ovat aina lapsensa kanssa. Nyt vaan vaihtui lääkärikin.
Olen ollut todella maassa ja nolonakin. Ajattelin etten ota enää mitään yhteyttä, mutta lapseni hyvinvointi/turvallisuus vaatisi ohjeistamista esim. leirikouluun lähtiessä. Voi kun meille tulisi se kutsu Helsinkiin video eeg tutkimukseen samaan aikaan niin lapsireissu jäis....No tytölle tulis kyllä leiristä muksvs kokemus kun ei KOSKAAN ole päässyt mihinkään ilman vanhempia, mutta mutta mutta....
Opettajan pitäisi jo aistia asioita missä mennään, olipa luokan koko mikä tahansa. Ei epi ole mitään sortamisen ja syrjään jättämisen syy.
Taistele vain oikeuksista, sillä te olette oiketettuja saamaan ne. Minä itse olen epiläinen ja tiedän miltä tuntuu kaikki sorto, ei kivaa. Mutta kun löytää ainokaisen ystävän tai kaverin koulusta niin se on paljon. Voi tulla vaikka mitä aikaan esim. ope. Itse vihasin koulua ja nyt minä en voi muuta työtä tehdäkkään. Pidän työstä ja minulla on välistä kehitysvammaisia, epiläisiä ja monia muitakin ryhmiä joten virtaa riitää jakaa heille. Uskon, että jos en olisi saanut siitä lettipäisestä tytöstä kaveria niin mitä sitten, olen muuten nainen. Kaikki ne vuodet joita voin pahoin olen käynyt vieläkin läpi, mutta vahvistaakseni päiviäni oikealla tavalla. Periksi en muuten antanut. Vanhempani ei olisi halunneet minun käydä kouluja, päätin käydä ja hyvä tuli käytä olen omillani. Sairastan ohimolohkoepilepsiaa ja käytän säännöllisesti kahta lääkettä epiini.