Kylmät sanasi meistä ihmisistä
kuin jäätävä sade niskaani,
idättävä kaste
epäilyn siemenille
jotka jo kylvettyinä minussa.
Maaperä niin multavaa
siemenen juuren tunkeutua maahan,
sirkkalehtien nostaa päätään
pienestäkin kastepisarasta.
Ei ollut Sinun syysi,
ei Kenenkään syy.
Niin tapahtui,
se on luonnon laki.
Maa on meissä,
siemenet itävät.
Tahdoimme tai emme.
kuin jäätävä sade niskaani,
idättävä kaste
epäilyn siemenille
jotka jo kylvettyinä minussa.
Maaperä niin multavaa
siemenen juuren tunkeutua maahan,
sirkkalehtien nostaa päätään
pienestäkin kastepisarasta.
Ei ollut Sinun syysi,
ei Kenenkään syy.
Niin tapahtui,
se on luonnon laki.
Maa on meissä,
siemenet itävät.
Tahdoimme tai emme.
Vastaukset 25
Vanhimmat
-Niin tapahtui,
se on luonnon laki.
Maa on meissä,
siemenet itävät.
Tahdoimme tai emme.
Koska suuri uskontoni on luonnon monimuotoisuuden kyky tuottaa mitä vaan. Esimerkiksi kyky ihmislajin tuottoon, joka luonnon kannalta ei ollut mitenkään kannatettavaa, mutta yksittäisenä esimerkkinä luonnon muovaama ihminen on ainutlaatuinen.
esimerkkinaä luonnon muovaama yksittäinen ihminen on ainutlaatuinen.
Oletko koskaan huomannut, miten helposti Epäilys saa jalansijan, ja miten nopeasti se kasvaa?
Sen ja myöskin kasvun. Ammuitko muuten mua kohti.
kuten varmaan tiesitkin. Minä kunnioitan Luonnon omaa lakia, en ota ohjia käsiini, kuten 'luonnonuskossaan harhautuneet' valitettavasti joskus tekevät.
Kerrohan, sinä ainoa, joka mitään sanottavaa keksi tai uskalsi tähän aloitukseen tähän mennessä kirjoittaa, minkälainen olo sinulle tästä tuli. Siis ensireaktio?
Jaa'a en taida muistaa, mutta ehkä se oli ihmisen yritys sanoin kuvata jotain häntä suurempaa ja joihin pelkät sanat eivät riitä ilmaisemaan sitä mitä kirjoittaja ehkä haluaa ajatella tai kertoa. Toinen asia on runomuotoinen teksti, jossa pääasia on sanoissa sinänsä, eikä niinkään niiden merkityksessä ja taustoissa.
Minä pidän enemmän suoraan tajuttavista teksteistä.
tosiaan ole mikään runoilija, itselleni lähinnä kirjoittelen. Kirjoittaminen auttaa minua 'jäsentelemään' ajatuksiani (tippis on toisinaan aika hankala). Ihan mielenkiinnosta ihmisten reaktioita kohtaan silloin tällöin lykin tänne palstalle jotain. En pelkää arvostelua, kritiikkiä, mutta enimmäkseen vain haluan nähdä, sattuvatko sanat sillä kertaa tuomaan kenellekään pintaan mitään palstalle asti saapuvia ajatuksia.
:) Vai pidät suoraan tajuttavista teksteistä? Noo... no comments. Minä koen hyvin usein sanat vajaavaisiksi kuvaamaan ajatuksia tai tunteita. Ehkäpä se kuitenkin on vain taitoni vajaavuus, siinä ainakin haluaisin kehittyä. Tän palstan harmi on se, että tänne kirjoittaessa teksti muokkautuu. Leikin mielelläni myös sanojen asettelulla paperille ja sitä ei voi täällä tehdä, vaan kaikki menee yhteen pötköön ja rivi alkaa aina samasta kohtaa. Tylsää.
Seuraavassa ajatuksiani juuri Sanoista. Voit ottaa sen henkilökohtaisesti, jos se sinusta tuntuu mukavalta ;)
Sallitko
että puhun rakkaudesta
vaikka se aiheuttaa
väärinkäsityksiä
Salitko
että puhun ystävyydestä
vaikka sekin aiheuttaa
väärinkäsityksiä
Sallitko
minun puhua ystävyydestä
kun tarkoitan rakkautta
ja päinvastoin
vaikka molemmat sanat
aiheuttavat vääristymiä
siihen mitä yritän sanoa
Vai miltä kuulostaisi
Minä ystävöin Sinua
Tunteeni on todellinen ja oikea
- sanat vääristävät
Siitä kiitollisia palapelin osasia, että ne sopivat useaan kohtaan, toki ne on kohdistettava oikein. Sanoilla voi olla ja onkin värit. Voi niillä olla myös mittaa, määrää ja painoa. Kaiken kaikkiaan sanoilla voi maalata haluamansa oloisen taulun, ken siihen kykenee. Sinä kykenet ja minä pidän tauluistasi.
- kiitos. Lukijahan se on, joka sanamaalarin taulut kehystää.
Harvemmin sitä tuleekaan ajatelleeksi, että sanoilla on väri. Useimmiten kai väreillä on jokin niitä kuvaava sana. Suomen kieli on kyllä siitä mukava, että saman asian voi sanoa monella eri tavalla, juuri käyttämällä niitä eri värisiä sanoja, jolloin asia saa erilaisen vivahteen, taulu sävynsä. Suomen kieli on kaunis kieli, vaikka vaikeaksi onkin haukuttu. Ehkä vaikealuontoinen kansa tarvitsee vaikean kielen :)
Sinä muuten, joka käsittääkseni paljon matkustelet... puhutko montakin kieltä? Vai kysyinkö tätä jo joskus?
Luettuani tuon kirjoittamasi runon missä mainitaan ystävyydestä, niin kuinka ollakkaan minulla on tämmöinen tässä mikä liipaa myös tuota ystävyyttä. Ehkä jo tiedät entuudestaan tämän, mutta pakko laittaa kun pidän tätä hyvänä kirjoituksena.
YSTÄVYYDEN SIUNAUS
Siunatkoon elämä Sinua hyvillä ystävillä.
Ja että oppisit olemaan hyvä ystävä itsellesi.
Että kykenisit matkaamaan sielussasi paikkaan,
jossa on syvää rakkautta, lämpöä, tunnetta
ja anteeksiantoa.
Muuttakoon tämä sinut.
Muuttakoon tämä toiseksi kaiken, mikä sinussa
on kielteistä, etäistä tai kylmää.
Niin että ymmärtäisit todellisen intohimon,
toveruuden ja yhteenkuuluvuuden merkityksen.
Että osaisit arvostaa ystäviäsi.
Että olisit heitä kohtaan hyvä ja auttavainen;
ja että he soisivat sinulle kaiken sen
siunauksen, haasteen, totuuden ja valon,
jota matkallasi tarvitset.
Ettet milloinkaan vetäytyisi syrjään,
vaan pysyisit aina suloisessa yhteydessä
anam caraasi (sielun ystävääsi).
(JOHN O´DONOHUE)
ANAM CARA - KELTTILÄISTÄ VIISAUTTA.
Melkein tuli tippa linssiin. Kiitos. Olen itse laittanut tuon saman runon kerran tänne palstalle, en muista missä yhteydessä. Minulla on tuo kirja hyllyssä ja se on minulle hyvin tärkeä :)
En ole kirjaa lukenut, mutta tuon runon olen jostain käynyt pihistämässä. Mahdollisesti sen alunalkaen olen ensin sinun kauttasi huomannut.
Näin sitä tulee toistettua, mutta kertaus on opintojen äiti.:)
Hymykin palaa antajalleen kun hyvä kiertää :)
Tästä taitaa tulla varsinainen sanojen päivä kun tyttäret saapuvat vierailulle.
No onhan sitä jonkun verran matkailtu ja kaaliinsa kerätty monenlaisia hyviä muisteloita mailta ja mannuilta. Enkä puhu montaa kieliä, kotimaisen ohella pikkusen lontoota, mutta reissuilla on pärjätty. Parhaiten ehkä sitä elekieltä, siinä kun niitä sanoja voi sopivasti värittää. Kuis sun päiväs lähti kulkemaan.
sinullekin :)
Kiitos kysymästä, on niitä parempiakin sunnuntainalkuja ollut. Erehdyin sanomaan luonteeni mukaisen (suurpiirteisen) mielipiteeni eräästä asiasta pilkunpiippariluontoiselle ihmiselle ja siitäkös älämölö nousi. Sitä kun ei aina osaa arvioida oikein, mikä toiselle milloinkin on elämää tärkeämpi asia. Nyt on sitten edessä ei-kotimaisella väännettävä miljoonasivuinen ihmissuhdesekamelskanselvittämisanteeksipyytämiskirje ja takki on ihan tyhjä.
Mun lapset on isällään, menevät isänisänsä luo iltapäivällä. Omaa isääni emme käy katsomassa, sillä hän lähtee katsomaan sisartaan joka tekee kuolemaa (pahasti levinnyt syöpä) terveyskeskuksessa toisessa kaupungissa.
Mitäs kysyit *yrittää hymyillä*. Välillä menee niin he*vetin huonosti, mut semmosta on elämä.
Mut nautihan sinä isänpäivästä jälkipolvien kanssa. Mitäs sapuskaa lopulta päätit laittaa? Et vissiin sillikaviaaria ainakaan :D
Päiviä pakostakin joskus väliin mahtuu, enkä minä ainakaan osaa niitä tarpeeksi hyvin väistellä. Paras kun kääntyy leuka pystyssä tuulta päin, kyllä se siitä sitten.
Aika pahan projektin silti otit. Miljoona sivua ei kotimaisella. Tunge sinne joukkoon miljoona ruusua, ehkä näin voit laistaa muutamasta sadastatuhannesta sivusta.
Sapuskaksi laitan bataattikeittoa noin niinkun aluksi ja sitten rosmariinipataa, jälkkäri vielä hakusessa, mutta pakkasesta löytyy marjaanoja, ehkä niistä jotain.
sapuskalta :)
No joo, ehkä ei ihan miljoonaa sivua tarvi kirjottaa, mut toisinaan sitä tarvitaan enemmän kuin kaks riviä - kun nää sanat kerran on niin vajaavaisia ja lontoo on niin vivahteeton kieli ;) No ei maar, saan tässä samalla selville, mitä ite oikeesti ajattelen... ehkä. Ruusut menee mukaan, sille ei mitään voi, että kaikki eivät ole piikitöntä lajiketta. Sain itse aamulla risukimpun, joten voi olla, että ruusut on vähän nuupahtaneita. Heh.. sitäpaitsi ruusu on mun mielestä ihan yliarvostettu kukka... jospa laitankin kärsimyskukkia, lemmikkejä, raatokukkia, auringonkukkia, hämähäkkikukkia, silkkikukkia, lihansyöjäkasveja ja suukkosuita? Tulis värikkäämpi.
Juu, tuulta päin tosiaan. Ainakin 'vastapuolella' oli aamusella leuka niin pystyssä, ettei siihen edes yltänyt kunnolla täräyttämään :D Kyl tää tästä, kiitti kannustuksesta.
Saattoivat mut kivaan huppelukseen. Oletko olemassa vielä tänään.
tuskin.
Olisko hyviä ideoita mitä sanoa intiaanille, joka on kadottanut kuolleen elinkumppaninsa hengen ikuisiksi ajoiksi sen sijaan että olisi lunastanut lupauksensa ja sitonut sen itseensä? In english, please.
Tätikin kuoli.
Kuis bataattikeitto teki kauppansa? Mä unohdin kokonaan laittaa tänään ruokaa. Mukavia tyttäriä sulla kun huppelukseen saattavat. Taisit onnistua kasvatuksessa ;)
Kehoittaisin ensin lepposasti inkkariasi katsomaan kyntötraktorin perään ja miettimään tarkkaan jättämänsä vaon mallia. Tän sä osaat kääntää, eiks vaan.
Hyvin teki keitot ja padat kauppansa, olivat muka nauttivinaan, narrit perkule.
kiitos juu, tollasta jotain varmaan pitää yrittää, ettei tulis kultivaattorierot liian räikeiks :)
Töihin sitä tästä... mukavaa maanantaita.
Täällä pahus räntää rätkii, mutta muuten mieli korkealla. Maanantaita sullekkin ja aja varovasti. Töihin siitä.
Siemenet itävät, totta. Vaikka itsekin ajatellut joskus, että suurin osa ihmisistä niin turhia ja tuhoavia, itse mukaan lukien, niin en kumminkaan koskaan ymmärrä sitä, että joku alkaa toteuttamaan "luonnonvalintaa".
Eiköhän lopulta ihmisen mielettömyys, siitä aiheutuva ilmastonmuutos, ja maailmankaikkeudessa tapahtuvat muutokset tee selvää tästä hullusta maailmasta. Siinä yksi ihminen ei paljon voi vaikuttaa. Suuntaan tai toiseen.
Sinä näytät ajattelevan asioita, se hyvä.
Tämän avauksen tekstillä ei itse asiassa alunperin ole ollut mitään tekemistä sen asian kanssa, johon se nyt näyttäisi yhdistyvän. Viime päivien uutiset värittävät sanat 'se on luonnon laki' määrätyllä värillä. Arvasin sen ja halusin kokeilla kuinka moni uskaltaa/haluaa tästä aiheesta nyt keskustella. Toisena aikana mahdollisesti syntyneestä keskustelusta olisi tullut erilainen. Nyt veikkaan monen ajatelleen, että jotenkin puolustelen tuota onnetonta nuorta miestä, joka ohjat otti käsiinsä. Veikkasinko oikein - en ehkä koskaan saa tietää.
Tuo kirjoittamani pätkä on kuitenkin menneeltä ajanjaksolta elämässäni ja liittyi täysin muunlaisiin epäilyksiin ja muihin sanottuihin sanoihin, kuitenkin sellaisiin, jotka vaikuttivat minuun syvästi. Ne saivat minut tekemään asioita ja ratkaisuja, jotka olivat - kaikesta tuskasta huolimatta - positiivisia. Jotenkin vaan tuli mieleen tuo oma 'epätoivon aika', sillä tuon tragedian aikaansaaneen nuoren miehen on täytynyt olla minua triljoona kertaa epätoivoisempi. Oma epätoivoni, kuten sanottu, liittyi kyllä vallan muihin asioihin, enkä tuhoisia ajatuksia ole koskaan viljellyt.
Epäilyksestä kirjoitin samoihin aikoihin myös näin
Jokainen epäilys mielessäni
työntää piikin lihakseen joka pitää yllä elämääni
Jokainen epäilys
on yksi haara lisää
siihen tippaleipämäiseen klönttiin
joka on olevinaan aivoni
Jokainen uusi epäilys
vääntää sisuskaluni nurin
Tippaleipää vatsassa
piikkejä aivoissa
paha olo sydämessä
Minuun ei mahdu enempää epäilyksiä
Silti
niitä pulppuaa jostain
putkahtelee esiin
uusina reippaina lannistavina
juuri kun luulen punninneeni kaikki
mahdollisuudet
Pelkään räjähtäväni
Joka ilta pelkään tukehtuvani tippaleipään
ja vihreisiin hirviöihin vatsassani
Joka ilta pelkään hukkuvani
siihen toiveiden ja epäilysten valtamereen
jonka olen antanut kasvaa sisääni
laine laineelta
pisara pisaralta
Käyn nukkumaan
nähdäkseni painajaista
vanhasta omenapuusta
liian pienessä kasvihuoneessa
Joka yö
yritän tunkea epäilykset uniini
ja jättää ne sinne
herätäkseni ilman epäilyksen häivää
uuteen
unelmia ja toivoa täynnä olevaan aamuun
Herätäkseni tunteeseen
että pystyn ajattelemaan ja rakastamaan
ilman piikkejä
Herätäkseni harhaan
Joka päivä
ajatus ajatukselta
epäilyksen siemenet itävät mielessäni
Niin, kaikki eivät selviä onnettomista ajoistaan. Minulle on käynyt hyvin. Sain tukahduttavan kasvihuoneen purettua uneni vanhan omenapuun ympäriltä ja tuon tarinan epäilyksen rikkaruohot ovat muuttuneet jo aikaa sitten auringonkukiksi.
En ajatellut sinun puolustavan, vain ymmärtävän. Minä ainakin, vaikka en hyväksy, niin ymmärrän täysin, että kun ihminen ajautuu äärettömään epätoivoon, mistään ei pilkistä pääsyä pois, kukaan ei ymmärrä, ei kuuntele- silloin voi tehdä vaikka mitä.
Onneksi yleensä on kumminkin jotain, joka pitää jotenkin pinnalla, ihan pientäkin vaan, se riittää. Ja toisaalta, jokin pienikin juttu voi suistaa äärimmäisiin tekoihin siinä epätoivon kurimuksessa. Sinä olet selvinnyt, minä olen selvinnyt, moni muu selviää, mutta aina joku jää selviämättä.
Kiitos, annoit ajattelemisen aihetta.
että usein yritys ymmärtää luetaan puolusteluksi ja ymmärtäjästä voi tulla eräällä tavalla jopa 'osasyyllinen'.
Tottahan se on, Suuressa Valtameressä ei hukkuva tarvitse kovinkaan suurta puunpalaa pysyäkseen pinnalla. Sen pitää vain osua haaksirikkoisen kohdalle.
Kiitos itsellesi :)