Siis onko vl-yhteisön jäsenillä jokin oikeus polkea jalkoihinsa eri lailla ajattelevien, ei vl-yhteisön jäsenten,vanhempien tapa kasvattaa lapsiaan?
Oma äitini ja luultavasti myös muut sukulaiset saarnaavat pienille lapsillemme heidän tavallaan syntien anteeksiantoa, ja muutenkin "pakkosyöttävät" omaa uskontoaan ja oppejaan. Ja kuitenkin hevarmasti tietävät, että minä ja puolisoni emme jaa heidän elämänkatsomustaan!
Olisiko syytä ottaa niin paljon etäisyyttä, että lapsemme eivät joutuisi välikappaleiksi tämän laisiin aikuisten elämänkatsomuksellisten erojen väliin, kun ovat liian pieniä ymmärtääkseen?
Ikävältä tuntuu, että joutuu omalta perheeltään suojelemaan omia lapsiaan, mutta näin vain on.
Ja vielä ikävämpää on ajatella, etteivät lapset
saisi luoda isovanhempiinsa läheistä suhdetta, ja muihin lähisukulaisiinsa. Ja itsekin haluaisin pitää hyvät välit lapsuuden perheeseeni ja lähisukuuni, mutta tuntuu mahdottomalta toteuttaa.
Asioista ei voi puhua äitini tai muiden sukulaisten kanssa, kun he kokevat sen heti arvosteluna ja hyökkäämisenä heidän uskoaan vastaan.
Ja he sanovat vain haluavansa lastemme parasta, kun tuputtavat oppejaan.
Mutta eikö vanhemmat ole ne, jotka kasvattavat lapsensa itse parhaaksi kokemansa mukaan?
Kommentteja, kiitos. Sekä vl- että ei vl-henkilöiltä...
Oma äitini ja luultavasti myös muut sukulaiset saarnaavat pienille lapsillemme heidän tavallaan syntien anteeksiantoa, ja muutenkin "pakkosyöttävät" omaa uskontoaan ja oppejaan. Ja kuitenkin hevarmasti tietävät, että minä ja puolisoni emme jaa heidän elämänkatsomustaan!
Olisiko syytä ottaa niin paljon etäisyyttä, että lapsemme eivät joutuisi välikappaleiksi tämän laisiin aikuisten elämänkatsomuksellisten erojen väliin, kun ovat liian pieniä ymmärtääkseen?
Ikävältä tuntuu, että joutuu omalta perheeltään suojelemaan omia lapsiaan, mutta näin vain on.
Ja vielä ikävämpää on ajatella, etteivät lapset
saisi luoda isovanhempiinsa läheistä suhdetta, ja muihin lähisukulaisiinsa. Ja itsekin haluaisin pitää hyvät välit lapsuuden perheeseeni ja lähisukuuni, mutta tuntuu mahdottomalta toteuttaa.
Asioista ei voi puhua äitini tai muiden sukulaisten kanssa, kun he kokevat sen heti arvosteluna ja hyökkäämisenä heidän uskoaan vastaan.
Ja he sanovat vain haluavansa lastemme parasta, kun tuputtavat oppejaan.
Mutta eikö vanhemmat ole ne, jotka kasvattavat lapsensa itse parhaaksi kokemansa mukaan?
Kommentteja, kiitos. Sekä vl- että ei vl-henkilöiltä...
Vastaukset 26
Vanhimmat
valtat sukulaistesi ja lastesi tapaamisia, paitsi kun olette kaikki yhdessa.
jos spammays jatkuu ollessasi paikalla, voit sanoa kaikkien kuullen lapsillesi, etta tuo ei ole totta ja sita ei pida uskoa.
luulisi sen vetavan naamat ruttuun.
Kuten varmasti tiedät, niin ei kellään ole oikeutta polkea toisia jalkoihinsa, mutta jos et edes puhu asiasta sukusi kanssa ei tilanne voi muuttua.
Jos sukusi kertoo uskostaan tyyliin "näin me uskomme", onko se oikeasti pakkosyöttöä, vai otatko sen liiankin herkästi sellaisena. Kärsivätkö lapset tilanteesta? Et kerro oman perheesi vakaumuksista, mutta hyvät tavat anteeksipyyntöineen kai siihenkin luonnollisesti kuuluvat. Tarkoitan siis sitä, että voisitko lapsillesi (pienetkin jo ymmärtää) kertoa suvullasi olevan esim. erilaisia sanamuotoja anteeksipyytämisessä kuin omassa perheessänne, mutta tarkoitus on kuitenkin sama.
Uskovaisen ihmisen elämässä usko näkyy väistämättä jollain tapaa. On surullista, jos tätä asiaa ei voida hyväksyä puolin ja toisin.
ettei se tapa jolla vl odottavat muilta loputonta periksiantamista ja "kärsivällisyyttä" ole aina kohtuullista. Yhtä kaikki se minkä ihminen kokee kohtuutomaksi on myös oikeutettu sanomaan että kokee jonkin asian kohtuuttomaksi.
Eikä niin että vl määrävät tahdin ja muut tulevat perässä jos sattuvat pysymään.
Eli kohtuutta vaaditaan molemmin puolin ei vain ei vl taholta.
Olet oikeassa ja olemme asiasta samaa mieltä. On oltava oikeus sanoa kokemistaan epäkohdista ja joskus ihan pakkokin sanoa.
Tuon viimeisen kappaleen muokkaus jäi vähän keskeneräiseksi. Tarkoitus oli sanoa siitä, että usko näkyy ja saa näkyä elämässä onpa se sitten mikä hyvänsä.
lastesi puolesta, sitä enemmän viet heitä pahuuden tielle.
Lapsesi tekevät itse päätöksen haluavatko kuunnella sukulaisia vai eivät. Sinä vaikka äiti olisitkin et voi heidän elämäänsä ja kuuntelu tapojaan muuttaa.
Jos viet lapset pois siksi ettei sukulaiset yltä opettamaan, niin maailmasta ei löydy sellaista paikkaa missä pystyt heidät piilottamaan täysin.
Puhelimet ovat yksi konsti saada yhteyden, toinen yhteyden pito on matkustaminen perässä. Kolmas mahdollisuus on kirje.
Jos taas vastustat niin opetat lapsesi jo pienestä halveksimaan sukulaisia. Kun lapset oppivat halveksimaan sukulasia niin ensimmäinen halveksunnan kohde olet itse, kun lapest tulevat aikuisiksi.
Mitä enemmän opetata lapsillesi halveksuntaa sitä enemmän sitä saat osaksesi kun tulet vanhaksi. Sitä saat mitä kylvät. Voi tulla lisää Jokelan Pekan kaltaisia... Mistä tiedät vaikka Pekka olisi saanut saman kasvatuksen mitä sinä tarjoat nyt.."
Millaisia mielikuvia tuosta edellisestä viestistä tulee?
Minulle jotain kauheaa ja pelottavaa. Ihan kuin painajaista näkisi: en pääse pakoon, vaan 'he' löytävät ja tekevät jotain pahaa minulle ja lapsilleni...
Jos vl-usko on tuollaista, niin kierrän sen kaukaa ja kasvatan lapsenikin pelkäämään tuota liikettä. Ei tuo ole taivastie, se vie pahaan.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Minä kadun sitä että jouduin jossakin vaiheessa antamaan lapseni vl:ien mukaan, kun en jaksanut taistella. Lapsilla sattui myös olemaan niissä piireissä leikkitovereita, minkä takia heillä oli vetoa sinne. Meillä syntyi suuret ja tuskalliset ristiriidat, lapset joutuivat pelinappuloiksi.
Kasvatusvastuu on vanhemmilla. Joskus isovanhempien apu on lastenhoidossa tärkeää ja silloin he käyttävät "oikeauskoisuudessaan" tilannetta hyväksi - ymmärtämättä mitä siitä seuraa.
Minusta on hyvä, että vanhemmat lukevat lastensa kanssa iltarukouksen ym. Vanhemmuudessa vahvistuminen on tärkeää. Kunnon välienselvittelyä ei aina voi välttää, sen jälkeen tilanne voi jo olla raikkaampi.
"Lapsesi tekevät itse päätöksen haluavatko kuunnella sukulaisia vai eivät. Sinä vaikka äiti olisitkin et voi heidän elämäänsä ja kuuntelu tapojaan muuttaa"
Asian voi ajatella myös käänteisesti: jos vl lapsi kiinnostuu enemmän maallisesta elämästä niin se ei kuulu pätkääkään hänen vanhemmilleen!Lapsi saa siis mielestäsi tehdä niin kuin itse haluaa?
Hei haloo.Tottakai vanhempien kuuluu ohjata lapsiaan oikealle tielle - myös vl uskoa välttämään.
Tämä oli hirveä kirjoitus!
Kehotat kasvattamaan halveksimalla ja pelottelet aloittajaa sillä, että hänen lapsistaan tulisi joukkomurhaajia!
Ajattelitko yhtään, mitä kirjoitit?
Luultavasti aloittaja vain haluaa lastensa hengellisen kodin olevan jokin muu kuin vl-seurakunta. Hänellä on lasten vanhempana tähän täysi oikeus.
Nimität siis "pahuuden tieksi" sitä, että aloittaja kuuluu esimerkiksi luterilaiseen kirkkoon ja haluaa kasvattaa lapsensa sen arvojen ja käytäntöjen mukaisesti. Miten sinulle on kirkastunut, että kaikki muut instituutiot kuin vl-seurakunta ilmentävät pahuutta? Raamatusta tai ilmestyksestä et varmasti saa moista tietoa.
Isovanhemmat ja muut sukulaiset eivät missään nimessä saa kertoa selän takana lapsenlapsille asioita, joista he tietävät, että lastenlasten omat vanhemmat eivät niitä hyväksy. Luulisi yleisen kohteliaisuuden jo antavan ymmärryksen.
Mikäli lapset myöhemmin aikuistuessaan haluavat, he voivat tietenkin valita myös vl-seurakunnan. Senhän takaa jo Suomen lakikin, mutta lasten ollessa pieniä, lapset kuuluvat samaan kirkkoon/seurakuntaan kuin vanhempasakin ja tätä luulisi isovanhempienkin ymmärtävän kunnioittaa...
Järkytyin todella kirjoituksestasi. Se oli niin armoton ja vihainen ja uhkaileva.
Aloittaja ei missään nimessä ilmaissut, että hän halveksisi sukulaisiaan. Hänhän nimenomaan haluaisi säilyttää hyvät välit heihin ja normaalin yhteyden lastenlasten ja isovanhempien välillä. Häntä häiritsee kuitenkin isovanhempien / muiden sukulaisten ei-toivottu uskonnonopetus. En ymmärrä, mistä keksit tämän halveksimisen tähän.
Pyydän sinua, lue oma tekstisi vielä kerran, ajatuksella ja sydämellä.
Sinun katsantokantasi on hirveä. Jos tuo on puhdasta vanhoillista asennoitumista, hyväksyttyä ja oikeaa, niin enpä totisesti ihmettele mitään, mitä sieltä kuuluu silloin tällöin. Enkä ihmettele, jos teikäläisten kanssa ei haluta olla tekemisissä. Joku sanoi kerran, ettei kusekaan vl:iin päin.
Miksi? Sinunlaistesi tähden!
suvullasi on oikeuksia joita et tunnusta ja hyväksy.
Kun itse kysyin lapsen ja nuoren oikeutta valita oma vakaumuksensa sain tämän tyylisen komentin.
- jos on kyse niin tärkeästä asiasta kyse kuin autuu en anna lapseni valita vaan lapsi joutuu valitsemaan vanhemman vakaumuksen.
Ja tälläisesta ajatuksesta lienee kyse sinunkin lasten kohdalla. Jos on kyse sinun lastesi autuudesta sinä et saa "valita" heidän vakuamustaan. Onhan kyse iankaikkisuudesta.
Tämä proplematiikka nousee vl muut ulossulkevasta seurakuntaopista jossa ainoa pelastuvien joukko on vl:t. Ja näin ollen jos sinun annetaan valita miten lapsesi kasvatat he kasvavat lapsen uskon menetettyään ulos jumalan valtakunnasta (=lue vl seurakunnasta)
Vl törmää usein siihen että lapset jotka eivät tunnusta vl vakaumusta eivät saa aikuisen "statusta". Olethan valinnut väärin ja mennyt mailmaan. (Pyydän ettet loukaannu, tarkoitukseni ei ole käydä sinuun henkilönä vaikka käytän sinusta persoonapronomiinia yrittäessäni selitää vl ajatelumalleja ja tapoja)
Eli sinun tapaasi ajatella ei arvosteta kun et usko samoin kun vl:t. Sinun ajattelumallit ovat väärin ja jos et salli vl suvun kasvataa lapsiasi vl:a he ehkä todella pyrkivät kiertämään sinut monillakin tavoilla. Koska vain vl joukossa voi pelastua. Tämä on "yhdenlaista rakkautta".
Eihän ihminen voi pelastua muuten kuin siten että saa synnit anteeksi toisen vl kautta. Ja näin ollen sinä et ole suhteessa lapsiisi kelvollinen kun et ole vl.
Eriasia on sitten se miten tuosta tilanteesta päästään eteenpäin. Jos keskustelut kiteytyvät siihen että vl kokevat että kun puhut puheesi kohdistuu heidän uskoonsa? Eikö heidän teot sitten kohdistu sinuun ja sinun lapsiisi. Eivätkö heidän teot kohdistu sinun uskoosi. Vaikka toinen kuinka ajattelisi että oma usko on ainoa oika usko antaako se oikeuden tehdä jotain sellaista jonka toinen kokee vääräksi?
Pitääkö sinun hyväksyä se ilman puheita? Koska sinulla ei ole "oikeutta" loukaantua tarkoittavathan he vain pelkää hyvää.
Etkö voi sanoa suoraan jos et koe tapaa jolla vl pakkosyötetään lapsillesi oikeaksi. Ja etten hyväksy sitä että sellaista tapahtuu sinun selkäsi takana. Mikä velvollisuus sinulla on olla hiljaa tai olla samaa mieltä. Sekö että vl ei saa loukata arvostella ja kaikki mitä he tekevät on kyseenalaistamatta oikein?
Ja jos he kokevat asian hyökäykseksi niin etkö voi sanoa suoraan että niin tai näin mutta yhtä lailla vl tapa toimia on hyökkäys sinua vastaan. Se on aivan yhtä loukaavaa sinua kohtaan. Ja misksi et voi sano yhtä lailla että niin tai näin mutta yhteisistä pelisäänöistä on päästävä sopimukseen. Miten asiaa lastesi kanssa käsitellään vai käsitelläänkö lainkaan.
Sinä joko sallit tai et salli vl pakkosyötää uskoa. Ja sinä viimekädessä joudut taistelemaan jos päätät ettet sitä salli. Valinta siis viimekädessä on sinun. Vaikkakin tiedän että tämä on johtanut siihen että vl ovat sulkeneet mustan lapaan kokonaan ulos suvusta.
on taisteltava lähisuvun kanssa oman perheeni oikeuksista.
Oikeudestamme opettaa lapsillemme elämänkatsomus, joka meillä on.
Oikeus opettaa heille anteeksianto ja anteeksipyytäminen niin, kuin oikeaksi sen koemme.
Oikeudesta lapsillemme saada lapsuus ilman pelottelua jumalan suuttumisella, jos teet niin tai näin.
Oikeudesta sallia lastemme kuunnella rytmitettyä musiikkia, lakata kynsiään, tanssia, katsoa televisiota, jne...
Siis oikeudesta elää normaalia toiset ihmiset huomioivaa elämää, iloiten ja onnellisena.
Eihän 4- ja 1- vuotiaiden tarvitsisi vielä joutua kyseenalaistamaan läheistensä, niin vanhempiensa kuin sukulaistensa asemaa omassa elämässään.
Mutta tosiaan, vl-tyyliin ainakin minun lähisuvussani kuuluu sellainen suvaitsemattomuus, että ainoaksi oikeaksi tavaksi olla hengellinen ja oikeasti onnellinen, on vl-yhteisön sääntöjen mukaan eläminen.
Vaikka raamattu kehoittaa suvaitsevaisuuteen, ei sitä tunnu kyseisellä taholla olevan vähääkään. Surullista.
lasteni isovanhemmat ovat uskovaisia juuri vl,sen parempaa en voisi toivoa he rakastavat lapsiamme ja meitä eivät tuomitse meitä vaan kunnioittavat meidän elämänkatsomustamme.lapsemme ovat heidän mukanaan joskus seuroissa enkä koe siitä mitään haittaa päinvastoin.voin turvallisin mielin jättää lapseni mummille ja ukille hoitoon eikä tarvii pelätä juopottelua niin kuin erään tuttavani perheen kohdalla kun isovanhemmat sammuivat jo alkuillasta
mutta olen heille vannottanut, että soittavat heti minulle jos ihmisiä aletaan itkettämään siellä. Itse pelkäsin koko lapsuuteni ja nuoruuteni hoitokokouksissa ja on mielestäni väärin, että lapset pakotetaan osallistumaan sellaiseen paskaan.
Vanhin tyttäreni raportoi yhden seuravierailun jälkeen, että se puhujasetä itki mutta eivät muut... sanoin, ettei se ole vaarallista kunhan ette siitä ahdistu:)
TV:tä iltaisin ja kokeekohan hän koskaan ahdistusta? Kannattaisi ehkä vähän miettiä ja verrata eri ahdistavia hetkiä; uskon nimittäin ed vahvasti, että lapset ahdistuvat kodeissa enemmän kuin koskaan seuratilaisuuksissa?
Turha väittää, että Nalle Puh on pahempi kuin saatanallinen hoitokokous!
Uskon, että jos lapsesi kokevat turvaa kanssasi, he oppivat, että isovanhempien ja muiden sukulaisten usko on vain yksi tapa tarkastella elämää.
Jotkut VL-sukulaiset voivat olla hyväksyviä, mutta ymmärrän kyllä tilanteesi. Osa heistä saattaa edustaa hyvin ahdasmielistä joukkoa ja isovanhemmat saattavat yrittää aivopestä lastenlapsia niin kuin omiaan aikoinaan.
Jos koet sietämättömäksi yhdessä olon, rajoita se minimiin. Myös jos kuultesi opetetaan jotain taivas ja kadotus jaottelua, voit ihan hyvin sanoa ääneen lapsillesi, ettei tarvitse pelätä - nuo ihmiset vain uskovat noin. Pelotteluun sellaiset aikuiset ilmeisesti pyrkivät, jotka ns. epäuskoisten lapsille moista oppia tarjoavat.
Lopulta lapset tekevät omat valintansa itse. Olen aivan varma, että turvallisessa ympäristössä kasvaneelle lapselle ei tule mieleenkään liittyä johonkin niin kaikin puolin vanhoilliseen yhdistykseen kuin vanhoillislestadiolaisuus.
Erään perheen pappa näytti lapsille kuvaa, jossa oli jokin sarvipäinen taruolento. Lukematta kuvatekstiä hän ryhtyi selittämään muksuille, että tämän näköinen on sielunvihollinen. Nyt en muista, mistä taruolennosta lopulta oli kysymys, mutta kuvatekstissä se kerrottiin. Itseasiassa kuva saattoi olla joku sarjakuvahahmokin. Eikä siinä vielä kaikki. Kyseinen sarjakuvahahmo, oli vain pukeutunut hassuun asuun. Olisi kai pitänyt puuttua tilanteeseen, ja selittää lapselle, että pappa narraa.
...vartuttuaan vl-uskoon?? Taidat/tte pelätä!
Uskominen on jokaisen henkilökohtainen asia ja vanhemmat voivat kasvattaa lapsensa miten valitsevat...mutta onko se jotenkin vaarallista, jos vl-sukulaiset antavat synnit anteeksi omalla tavallaan?
Lapset ovat uskon esikuva ja lapsilla on oikea sydämen usko, väriin tai kansaan katsomatta, niin sinunkin lapsillasi.
Oma ratkaisunsa on vartuttuaan jokaisen tehtävä, ja vaikka lapsesi ei koskaan olisi kuullutkaan vl-uskosta...silti saattaisi käydä niin, että hurahtaisivat joskus vl-uskoon...ellet ihan tynnyrissä kasvata.
Ja tynnyrissä tai pumpulissa kasvattaminenhan ei johda hyvään lopputulokseen!
Voiko pahempaa tynnyriä olla kuin vl-seurakunta?
Kun minut potkittiin ulos vl-joukosta, en saanut sen jälkeen antaa lapsellemme muunlaista kristillistä kasvatusta. Siitä oltiin vihaisia sekä puolisoni että hänen sukunsa taholta. Puolisoni oikeus sen sijaan oli viedä hänet vl-seuroihin ja vanhoillisten lastenleireille.
Sitten lähempänä rippikouluikää hänelle oli varattu paikka srk:n rippileiriltä kysymättä minulta mitään lupaa tai edes ilmoittamatta asiasta minulle.
Sellaista se on, kasvatus otetaan väkisin pois ei-vl-puolisolta, kun ajatellaan hänen istuttavan "väärää henkeä" viattomaan lapseen:(
että vl perheen äiti kieltää uskonsa, muuttaa pois kotoa ja jättää kaikki lapset isälle, että lapset saisivat kristillisen kasvatuksen. Ja tämän kertoi poislähtetyn äiti itse, joten asioissa on ainakin kaksi puolta?
siitä että olisin muuttanut pois kotoa. Avioliitto jatkui ja samaa kotia asuttiin.
Avioerossa on tietysti toinen juttu, kenelle lapsen kasvatus uskotaan, lähivanhemmalle vai etävanhemmalle.
toivottavasti vanhemmiltaan, mutta myös opettajat koulussa kasvattavat heitä - ja heidän maailmankatsomuksensa voi olla ristiriidassa kodin kanssa. Samoin koulutoverit, ystävät ja jopa leikkitoverit ovat kasvattamassa tai vetä- mässä lapsia johonkin suuntaan - joten eiköhän isovanhemmat ole tässä "sekamelskassa" vähemmällä osalla yleensä! Ja onhan vielä vanha sanonta: että seura tekee kaltaisekseen!
joita ihmisten kesken on ollut ja tulee aina olemaan, voi kasvatuksesta todeta mm seuraavaa:
Raamatun mukaan lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan.
Kun neljännen käskyn suhteen Jumala tarkoittaa täyttä totta, merkitsee tämä sitä, että vanhemmuus on niin ainoalaatuista, että vanhemmat kasvattajina vastaavat kasvatuksestaan Jumalalle.
Lapset eivät siten ole vanhempien, eivät yhteisön eivätkä aatteen "omaisuutta", vaan Jumalan lahjaa ja lainaa.
Itse olen entinen lestadiolainen, ajauduin liikkeestä pois sen ahdistuneisuuden takia. Sinun tilanteessa en antaisi lasten tavata tuollaisia isovanhempia ja muuta sukua, jotka eivät kunnioita sinua ja miestäsi. Sinä ja miehesi kasvatatte lapsenne, ei suku. Voit tehdä asian heille selväksi, ja jos heidän käytöksensä ei muutu, vedä selkeä välimatka heihin. Tämä vain lastesi parhaaksi. Voin kuvitella pienten lasten hämmennyksen ja ahdistuksen, joka syntyy tuollaisesta isovanhempien käytöksestä. Pieni mieli ajattelee, miten hänen oikein tulisi uskoa... Lestadiolaisuudessahan "aivopesu" aloitetaan jo niin aikaisin, että lapsen oma ajattelu ja oman omatunnon löytäminen ei kehity oman kehityksen mukaan. Sisälle syötetään valmiit kaavat. Itse uskon ihmiseen itseensä, hänen kykyynsä löytää omat ajattelutapansa, ei pakkosyöttöön ja uskolla pelotteluun! Toivon, että annat lastesi kasvaa rauhaisessa ympäristössä, uskontoa kuitenkaan unohtamatta. Jumala on lempeä ja ihana, ei lestadiolaisen opin jatkuva kyttääjä ja tarkkojen sääntöjen luoja!