Eikä meistä kuitenkaan tullut mitään. Älytöntä.
Hukkasin sinun ihasteluun
vuosia.
181853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Siitähän voi otta jotain opiksi, hyvä yöllinen täytekirjailija:)
Älähän nyt vielä sano ;)
opiskelet sitten vaan lisää, vaik onkin älytöntä-
tämänkin tarkoitus? Olisi pitänyt ottaa riski, mutta emme olleet valmiita.
Minä ainakin olen ollut valmis jo vaikka kuinka kauan. Ja riskin olen myöskin ottanut.
noina vuosina ehtinyt ihastella ketään muita?
ainakaan niin intensiivisesti.
....?? Kerro.
Syy ihasteluun vai siihen että meistä ei tullut mitään?
...
vaikka niin että merkkejä (siitä että häntä ei kiinnosta) oli koko ajan ilmassa mutta olin niin ihastunut etten tajunnut niitä. Että osaa ihminen olla tyhmä!
että mäpä valitsinkin niin suloisen kohteen ihatukselle, ettei yhtään mene hukkaan, vaikka tässä pitäs tätä vielä vuosia jatkaa. Ei mene hukkaan nämä ajatukset, toisin olishan niitä kiva alkaa toteuttelemaankin..
kauniisti kirjoitettu! Tosin noin ajattelen minäkin... on sen verran herttainen ihminen kyseessä, että saahan noita ajatuksia olla! Oishan se tosiaan kiva, jos ne vois näyttääkin, oikeasti, vihdoin... (lämpenee päivä päivältä enemmän ajatukselle)
mutta tunteitahan ei pysty juurikaan itse määräämään. Jos olisin saanut "valita" kohteen niin olisin varmasti valinnut toisin. Niin paljon hukkaan heitettyjä tunteita...
lämmitimen hankkisin. Ettet pääse kylmenemään, lämpene lisää....pian.
Enkä muuten itse valinnut häntä kuten ap. kirjoitti tossa vastauksessa. Käytin väärää verbiä. Kyllä se tuli kuin salama jostain tuolta kirkkaudesta. En ettiny yhtään mitään tai ketään. Siinä se vaan oli ykskaks, kulta. Mutta sen verran valitsin, etten kieltänyt näitä tunteita itseltäni. Tai yritin, mutta sitten päätin että olkoot. Tahdon hänet, enkä voi mitään jos ei huoli..
Jos se aika hoitaa sen lämmityspuolen. On tähänkin saakka tainnut tehdä niin. -Ei ketään tosiaan voi pakottaa. Eihän se auta kuin katsoa, miten käy.
Niin kävi minullekin. Tunne iski yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minä yritin taistella tunteita vastaankin, mutta... no, kaikella liene tarkoituksensa. ;-)
on, jos toisellakin on tunteita, eiköhän se selviä joskus. Toivotaan ettei se aika viilennä, ainakaan hällä. Pitää vaan katsoa mitä tapahtuu...sitten sen näkee. Mutta niin kivat fiilikset ollu, ettei hukkaan mene kuitenkaan. Ja kai se sitten vähän viilentää, jos huomaa ettei toinen yhtää välitä..
samoin. Olen jo nyt hukannut vuosia mutta en silti halua vielä(kään) luovuttaa. Odottelen oikeaa hetkeä saattaa tilanne päätepisteeseensä, on se sitten unohdus tai se että päätyisimme yhteen.