Olen itse alkoholisti ja haluaisin vaihtaa ajatuksia muiden naisten kanssa. Olen ihan normaali kotiäiti, en mikään asunnoton puliakka, mutta vertaistukea kaipaan. En halua jo täysin raittiiden saarnoja vaan saman ongelman kanssa painiskelevien yhteydenottoja.
Naisalkoholistit ottakaa yhteyttä!
nescafe
121398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
AA:sta. Muodostamme sellaisten miesten ja naisten toveriseuran, jotka ovat menettäneet kyvyn säännöstellä juomistaan ja olemme juomisen seurauksena joutuneet monenlaisiin vaikeuksiin. Nyt ovat useimmat meistä kehittäneet menestyksellisesti elämäntapaa ilman alkoholia. Tässä tehtävässä olemme havainneet tarpeelliseksi saada apua ja toisten alkoholistien tukea AA:ssa.
Alkoholismi on parantumaton sairaus eikä siitä voi parantua.Hoitamattomana alkoholismi on kuolemaan johtava sairaus, alkoholismista voi ainoastaan toipua.
Alkoholistien läheisille on olemassa al-anon toveriseura ja nuorille alateen yhteisö!
Tervetuloa toipumaan!
Kertauksena pieni esittely itsestäni: olen aikuinen nainen ja käyttänyt alkoholia koko aikuisiän. Välillä on ollut vuosien raittiita jaksoja mutta tällä vuosituhannella viinasta tuli ahdistava pakko n parin-kolmen viikon välein.. Aloin joutumaan vaikeuksiin..loukkasin itseäni kännissä. Sammuin vääriin paikkoihin jne. Pahinta oli se että normaali työterveyshuolto ei uskonut että minä olen alkoholisti. Tuttu lääkäri antoi unilääkettä ja pameja kun paikkasi jälkiä. Vuosi sitten aloin lukea tätä palstaa ja aloin uskomaan että tästä voi aloittaa uuden elämän. Ja kulunut kesä on ollut ratkaiseva tie pysyvään raittiuteen. En suostu ottamaan mitään korvaavaa mömmöä että nukkuisin tai olisin pöhnässä ja sitä eka hörppyä en ota tänään. Palstan kannustava jengi rohkaisi minut ryhmään josta saan vertaistukea ja nyt käyntejä on neljä takana. Sain heti raittiin mukavan vaarin tukariksi (terkui!) ja mukana on kaiken ikäistä naista ja miestä.
Onnea siitä että olet mennyt ryhmään.minä en ole vielä saanut mentyä,mutta tunnen että se on nyt lähellä.alan vihdoin itse haluta raittiutta,ja ymmärtää etten yksin siinä onnistu.
.....linkeistä jos olisi apuja ongelmaasi,
http://www.naistenkartano.com/
http://www.a-kilta.fi/
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/
http://www.taitolaji.fi/index.php
,niin ole hyvä!
olen naisalkoholisti. Olen hakenut itselleni apua a-klinikalta ja takana on nyt 30 raitista päivää.Heti ensimmäisen käynti kerran tunsin valtaavaa helpotusta kun sain jutella ammatti-ihmisen kanssa ja tälläkin hetkellä on sisäinen rauha siitä ettei tarvise juoda.
Viinanhimo ei vielä iskenyt kertaakaan ja toivottavasti ei iskekkään, alussahan minä tässä vasta olen.
Voimia sinulle jos aiot hakea apua, minulle ei ollut helppo mennä a-klinikalle.
En ole mennyt mihinkään ryhmiin vielä ainakaan, katsotaan aika näyttää.
Mitä apua a-klinikalta saa?minäkin tarvitsisin apua enkä tiedä mihin ensin menisin.
Olen 40-naisalkoholisti,lapsiakin on ja työpaikkakin,vielä...
Alan olla turvallisuusriski,lähinnä itselleni koska juon aina itseni sammuksiin,ja hetkeä ennen sammumista saan hirveän vimman lähteä baariin.Miesystävä on toistaiseksi saanut suojeltua pahimmilta seurauksilta,mutta nyt halusin "ottaa etäisyyttä "häneen yrittääkseni raitistua;todellisuudessa saadakseni juoda rauhassa.
suurta helpotusta kun sain keskustella henkilökohtaisesti tuosta minun viinan juomisesta ja siitä kaikesta pahasta mitä se on tuonut minun eläämääni.
Olen vähän vanhempi kuin sinä, lapsia ( ovat jo muuttaneet kotoa pois)ja aviomies. Työelämässä olen ja se on pelastanut etten ole ihan sortunut puli-akka tasolle. Olen tuon viinan kanssa niin monta sekoillut ja pari kuukautta sitten alkoi jo tapahtua semmoisia asioita että oli pakko tosiaankin miettiä mitä minä haluan tältä elämältä, pelko myös siitä että mieheni todella jättää minut.Olen vuoden sisällä yrittänyt yksikseni lopettaa vaikka kuinka monta kertaa mutta ei se ole onnistunut kuin muutamaan päivään ja sitten se taas maistunutkin entistä enemmän.
Nyt kun olen ollut kuukauden juomatta, tämä on aikamoinen saavutus minulle ja olo on tosi hyvä. Käyn kerran viikossa juttelemassa a-klinikalla,antabus-respepti minulla on mutta en ole käynyt hakemmassa apteekista.
Ymmärrän kyllä sinun tuskasi ja toivon todella että saisit apua jostakin.
Kirjoitellaan
minäkin olen perheellinen nainen,tosin eronnut 7.v sitten ,ja yhtä kauan juonut...työpaikka vielä on ja osalle ihmisiä olen osannut salata ongelmani,mutta ne jotka ovat nähneet minut baareissa umpikännissä,asia ei liene epäselvä.
Olen alkanut eristäytyä,koska minusta tuntuu että minua ei hyväksytä..no,eipä tietenkään koska ystävätkään eivät ymmärrä asiaa.ei sitä taida ymmärtää kukaan muu kuin toinen alkoholisti.olisi ihana saada ystäväksi sellainen!
No pistä sitten sipuli postia tulemaan, klikkaat vaan nimimerrkkiäni ja etenet jälleen!
voisin vaihtaa sähköpostios. mutta koska en ole rekisteröitynyt niin en voinut laittaa yksityisviestiä,ja onko semmoinen mahdollistakaan?en tiedä,olen uusi täällä...yritin rekisteröityä mutpalvelu väliaikaisesti suljettu.
Olen laittanut muistutuksen sähköpostiini kun viesteihini vastataan,joten ehkä tätäkin kautta..
tänä yönä mulla on aikaa kirjoitella,ja alkoholista on kokemusta pitkältä ajalta...harmittaa toisaalta ettei se mulle sovi,kun siitä niin helv.. tykkään.mutta,olen kokenut myös elämäntehtäväkseni auttamisen,joten ehkä raitistuttuani tässä olis työmaata!?
olen nelikymppinen naisalkoholisti, raittiutta takana 7 vuotta ja itsetuhoista juomista 20 vuotta. Käytin myös opiaatteja ja bentsoja viinan kanssa ja myös ilman viinaa kun sitä ei sattunut olemaan. Tein useita itsemurhayrityksiä, hypin katoilta ja yritin hirttäytyä. Kaatuilin, teloin itseäni, join useita työpaikkoja ja yhden avioliiton.
Kun olin niin pohjalla jota syvemmälle en enää halunnut mennä (oli minullakin vielä koti ja kaksi autoakin tallissa) löysin tieni niiden eräiden pöytien ääreen ja ensimmäisen vuoden istuin itkien joka ikinen ilta...
Siitä se lähti ja nyt elän mielekästä elämää uudessa avioliitossa ja teen päihdetyötä josta vielä maksetaan palkkaakin. Jokainen löytää oman pohjansa. Niin se vain on. Se on yksinkertainen ohjelma monimutkaisille ihmisille.
Jos ei ole helppoa olla juoppo mies on tuhatta hirveänpää olla juoppo nainen. Vaikka se pohja jossakin on varmasti, on pahinta se, että sitä ei tahdo uskoa ennenkuin sen kokee. nyt jo vanhana tekijänä (öhöm) neljä palaveria takana, kiitän sitä voimaa joka antaa minulle mahdollisuuden olla raittiina tänään.