otsikkohan kertoo minun pääongelman joka on seurannut minua koko 19 vuotta kestäneen elämäni. Äiti on juonut niin kauan ku minä olen ollut tässä maailmassa ja ennen sitä jo.
Äiti muutti pois kotoa kun olin 8. (asuu 200km päässä) Siitä saakka olen asunut isäni luona. Vähän yli vuosi sitten muutin omaan asuntoon. Sairastuin masennukseen ensimäisen keran 13 vuotiaana ja sen jälkeen masennus on ollut kroonista.
Puolitoista vuotta sitten pääsin terapiaan ja elämä alkoi näytää hyvältä. Kunnes viime kesäkuussa äitini yritti humalassa itsemurhaa. Minä sain hyvästi puhelun. Onneksi apu saatiin ajoissa paikalle. Sen jälkeen mieltäni on vaivannut suuri pelko ja huoli ja väsymys asian takia. Äitini tukeutui masennuksissaan humalassa aina minuun soittelemalla ja itkemällä pahaa oloaan. Minä en voinut tehdä muuta kuin kuunella ja toimia terapeuttina. Se alkoi viemään omia voimiani todella pajon ja aloin masentumaan taas.
Kuukausi sitten äiti ilmoitti että on mennyt hoitoon ja päättänyt lopettaa juomisen. Tämä kuukausi on ollt ihanaa aikaa. Olen saanut olla normaali nuorinainen! Äiti antoi paljon lupauksia ja aloin toivomaan paremasta elämästä.
Kaikki kuitenkin romuttui eilen. Äiti oli ratkennut ja uskon että nyt se on lopullista menoa. Tästä hän ei enää nouse. Olen menettänyt lopullisesti äitini alkoholille. Olen niin hukassa nyt. Ei tee mieli kuin itkeä ja jäädä sänkyyn. En kestä enää uudestaa samaa rumbaa äidin kanssa käymistä surupuheluista. Miten voisin ottaa väliä äitiini niin ettei ettei se murskaa häntä lopullisesti ja tee jotain tyhmää? Itse en kuitenkaan enää jaksa tätä äidin menoa.
Alkoholismin takia suhteeni äitiini on ollut täynnä pettymyksiä, katkeruutta ja surua. Harvoin olen ollut suoraan vihainen.
Minun on kuitenkin saatava jotenki etäisyyttä äitiini koska omat voimavarani ovat täysin lopussa. Mutta miten voin oikein tehdä niin koska jos äitini tekee jotain itselleen kuinka voisin antaa itselleni anteeksi? Tiedän etten ole vastuussa hänen tekemisistään mutta pelko tekojeni seurauksista vaivaa jo nyt.
Äiti muutti pois kotoa kun olin 8. (asuu 200km päässä) Siitä saakka olen asunut isäni luona. Vähän yli vuosi sitten muutin omaan asuntoon. Sairastuin masennukseen ensimäisen keran 13 vuotiaana ja sen jälkeen masennus on ollut kroonista.
Puolitoista vuotta sitten pääsin terapiaan ja elämä alkoi näytää hyvältä. Kunnes viime kesäkuussa äitini yritti humalassa itsemurhaa. Minä sain hyvästi puhelun. Onneksi apu saatiin ajoissa paikalle. Sen jälkeen mieltäni on vaivannut suuri pelko ja huoli ja väsymys asian takia. Äitini tukeutui masennuksissaan humalassa aina minuun soittelemalla ja itkemällä pahaa oloaan. Minä en voinut tehdä muuta kuin kuunella ja toimia terapeuttina. Se alkoi viemään omia voimiani todella pajon ja aloin masentumaan taas.
Kuukausi sitten äiti ilmoitti että on mennyt hoitoon ja päättänyt lopettaa juomisen. Tämä kuukausi on ollt ihanaa aikaa. Olen saanut olla normaali nuorinainen! Äiti antoi paljon lupauksia ja aloin toivomaan paremasta elämästä.
Kaikki kuitenkin romuttui eilen. Äiti oli ratkennut ja uskon että nyt se on lopullista menoa. Tästä hän ei enää nouse. Olen menettänyt lopullisesti äitini alkoholille. Olen niin hukassa nyt. Ei tee mieli kuin itkeä ja jäädä sänkyyn. En kestä enää uudestaa samaa rumbaa äidin kanssa käymistä surupuheluista. Miten voisin ottaa väliä äitiini niin ettei ettei se murskaa häntä lopullisesti ja tee jotain tyhmää? Itse en kuitenkaan enää jaksa tätä äidin menoa.
Alkoholismin takia suhteeni äitiini on ollut täynnä pettymyksiä, katkeruutta ja surua. Harvoin olen ollut suoraan vihainen.
Minun on kuitenkin saatava jotenki etäisyyttä äitiini koska omat voimavarani ovat täysin lopussa. Mutta miten voin oikein tehdä niin koska jos äitini tekee jotain itselleen kuinka voisin antaa itselleni anteeksi? Tiedän etten ole vastuussa hänen tekemisistään mutta pelko tekojeni seurauksista vaivaa jo nyt.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kännisen hörinöitä vaikka äitisi onkin.Sinä et ole hänen äitinsä etkä hoitaja.Alkoholisti vie mennessään läheisensä,ellei laita tiukkoja rajoja.
Anna äidillesi kirje silloin kun hän on selvinpäin.
Kerro kuinka pahalta sinusta tuntuu hänen juomisensa.
Kerro että suljet puhelimen jos soittaa kännissä.
Hänen juomisen salliminen on lopetettava.
Hänen on otettava vastuu omasta elämästä.
Juominen ei lopu,ellei äitisi ITSE sitä halua.
Hae apua AlAnon:ista
Kerro kuinka huolissasi olet hänestä. Kerro kuinka paljon hänestä pidät.
Sen jälkeen: Tee äidellesi selväksi, että et ole hänen kanssa missään tekemisissä, kun hän on humalassa. Toteuta myös tämä asia.
Katsoin sitä kunnes todella tajusin yhtäkkiä oman vointini menneen mukana. Itsetuntoni oli kadonnut,suru usein vihaa, pelokas olin aina kun humalassa ja meillä pieni lapsi. Tiedostin lopulta etten voi auttaa jos ei toinen auta itseään, ymmräsin muuttaa lapseni kanssa muualle että meillä olisi elämä vielä mahdollista ja etenkin lapsellani. Oletko sanonut suoraan äidillesi miten sinulle kävi ja kuinka käy ellei hän toteuta tervehtymistään aidosti ja olet läsnä kuin olisit tosiaan hänen äitinsä ja vastuussa hänen alkoholismistaan. Sinä et ole siitä vastuussa koska se ei ole sinun syysi, voit ohjata tukea saamaan ja kertoa suoraan että sinun voimavasrasi tukemiseen ovat valitettavasti loppuneet. On olemassa kapseleitakin ihon alle jos hän on tosissaan itsensä kanssa. On hypnoosihoitoa ja akupunktiohoitoa, on aa kerhoa ja parantoloita... Kerää sinä nyt itsellesi voimia ja hae apua tuskaasi joka ilmeinen , tunnen valtavasti myötätuntoa tuskaasi kohtaan !
Auttaisin mielellään tapauksessasi, ainut ongelma on vain, että kertomallasi informaatiolla ei saada vielä ihmeitä aikaan.
Eli nyt koska en tiedä tilanteestasi paljoa, niin teen jonkun näköisen arvioin siitä mistä on kysymys.
Ensinnäkin, äitisi, on todennäköisesti kärsinyt samantyyppisen lapsuuden mitä sinäkin, ei alkoholistiksi tulla ilman syytä. Äitilläsi voi olla jopa paljon kipeämpiä asioita historiassaan, joita hän ei välttämättä itse edes muista, koska lapsi pyrkii unohtamaan negatiiviset tapahtumat lapsuudessaan.
Eli mitä pitäisi tehdä, on saada äitillesi apua. Hänen kipu pisteensä tulisi selvittää ja auttaa häntä itse näkemään syyt sille, että miksi hän ryyppää. Yleensä henkisesti haavoittuneella ihmisellä, kuten sinä ja sinun äitisi, on paha olla ja eivät välttämättä tiedä edes mistä se johtuu. Tämä pahaolo voi olla syynä ryyppäämiseen. Jotta ryyppäämien loppuu, täytyy pahaolo poistaa ja kasvattaa ryyppäjään tietoisuutta omasta keskeneräisyydestään ja haavoistaan, että sillä olisi mahdollisuus ottaa sisäisestä lapsestaan ote, mutta samalla myös mahdollisuus palvella sitä.
Mutta niinkuin sanoit, sinulla ei itselläsi ole voimia, mikä on todennäköisesti enemmän kuin totta. Kärsineellä ihmisellä menee niin paljon energiaa oman itsensä hengissä pitämiseen, ettei siitä välttämättä saada iloisella mielellä toimivaa auttajaa.
Tee siis näin:
Kerrot tilanteestasi terapeutillesi ja yrität hänen avulla selvittää mitkä ovat äitisi kipupisteet. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että terapeutti kysyy äitistäsi ja hänen menneisyydestään asioita ja yrittää löytää niistä jotain syy ja seuraus suhteita.
Kun ne ovat löytyneet, tulet ensinnäkin paljon iloisemmaksi, kun tiedät mistä kaikki kiikastaa äitisi tapauksessa ja tunnistat vihollisen, jonka jälkeen voit aloittaa taistelun häntä vastaan. Kerrot nämä kipupisteet äidille ja sen, että miten niistä pitää yrittää vapautua. Kun äitisi saa tietää, miksi tekee niin, niin hänen tietoinen älynsä alkaa ottaa osaa hänen päätöksen tekoon. Mutta hänen tietoinen älynsä ei tällä hetkellä todennäköisesti tajua paljo mitään itsestään, se vain tietää että on pahaolo ja ainut pois reitti pahasta olosta on alkoholi -hän ei usko omaan onnellisuuteensa.
Tiedostamalla ongelmat saa etäisyyttä itseensä ja voi alkaa arvoimaan omia tekojaa ulkopuolisena. Itse esimerkiksi olen etäännyttänyt omat tietoisen älyn itsestäni ja pystyn nyt selittämään suurimman osan tunteistani ja pahasta olostani, sekä käsittelemään niitä ja antamaan niille arvoa.
Ilman oman sisäisen lapsen löytämistä, haavoittuneen ihmisen elämä on ilmaan huitomista, se on samaa kuin valtameren tyhjennys hiekkalapiolla - yritystä tehdä itsensä onnnelliseksi kumminkaan saamatta tikkuakaan ristiin asian eteen. Kirjamellisesti se on sitä, että tietää vain että kaikki kusee, mutta siihen syytä eikä pois pääsyä voi nähdä.
Eli kerrot äitillesi kipupisteensä, ota huomioon ettei tämä ole mikään helppo nakki, sillä äitisi tietämättään taistelee kaikkensa, ettei näitä kipupisteitä tulisi julki.
Sinun ei tarvitse kertoa kaikkia kerralla, voit kertoa, että haluat ottaa vähän etäisyyttä, koska voimasi ovat lopussa. Kerrot hänelle, että yrität selvittää koko shitin, mutta se vie aikaa ja pyydät, ettei hän tekisi mitään muuttamatonta, vaan koittaisi vielä jaksaa hetkisen, niin sanot, että nämä asiat selvitetään pikku hiljaa.
Koska sinusta ei voi tehdä vielä äitisi auttajaa, koska olet itse niin pahasti toipumisessa kesken, niin kerrot vain mistä on kysymys, että äitisi ymmärtää miksi otat etäisyyttä. Ota huomioon, että sinulla on tämmöinen tunne, että haluat ottaa etäisyyttä äitiisi, pitää selvittää mistä se tarkalleen johtuu ja minkälainen on suhteesi ollut äitisi kanssa muuten.
Eli ennen äitin auttamista joudut auttamaan itseäsi. Onko terapiassa selvitetty tunnetason traumasi ja muut kipupisteet? Jos ei ole, niin se pitää tehdä heti, että ymmärrät miksi et jaksa ja millä strategialla sun kannattaa parantaa itseäsi ja ladata omia akkujasi.
Jos et halua kertoa näin julkisesti, niin voin myös antaa sähköpostiosoitteeni, niin voidaan vaikka messengerissä yrittää selvittää asiaa eteenpäin.
ämmän mielipide. Vaihda puhelinnumero salaiseksi. Jos on tarpeen niin vaihda asuntoakin. Katkaise yhteys äitiisi kokonaan. Sinun on ajateltava itseäsi ja jaksamistasi. Et ole vastuussa äitisi tekemisistä. Soittamalla sinulle hän haluaa vain syyllistää sinut omiin tekohinsa.
Tiedän, että näin radikaali toimenpide sattuu sinuun. Mutta vielä enemmän sattuu jos jatkat nykyisellä linjalla. Kuka sinusta pitää huolta jos et sinä itse?
Itselläni on kaksi aikuista lasta. Ei tulisi mieleenikään pitää heitä kaaatopaikkana tai tukipylväänä. Paremminkin päinvastoin.
Sinulla on velvollisuus huolehtia itsestäsi.
Kirjoitit äitisi soitoista jossa hän hyvästelee ja uhkailee itsemurhalla ,Onneksi nyt tilanne taitaa olla hallinnassa kirjoituksestasi päätellen eli äiti on saamassa hoitoa .
Tämä on tosi tuttua minullekkin vuosia sitten ,äitini oli alkoholisoitunut ja soitteli työpaikalleni juuri tuolaisia puheluja ,Hätä oli valtava kun ei edes tienyt missä hän on ,yritäppäs siinä sitten hoitaa työsi kunnolla .
Äitini on ollut uskossa yli 20 vuotta ja ei ikinään uskoisi että on käynyt sellaisen "helvetin läpi".Hän sai apua AA sta myös ensi askeliin ja sieltä kautta selvisi elämän tärkeimmät asiat .
Aa :nhan on perustaneet uudestisyntyneet uskovat ja askeleet joita siellä luetaan vievät Kristuksen luokse jos ihmisellä on etsikkoaikansa.
Tahdoin tässä tsempata katsomaan rohkeasti elämää eteenpäin ja uskon että vielä tekin saatte kokea iloa elämässänne ja voitte olla vaikka täällä rohkaisemassa toisia kirjoittamalla oman selvitymisoppaanne.
Tsemppiä!