Aina puhutaan siitä kuinka uskovaiset nuoret ovat rakkaita ja aivan aitiopaikalla siioneissa. Heitä siis suuresti rakastetaan. Entä he nuoret, jotka hylkäävät lapsuuden uskon?? Tässäpä meille kaikille vähän pohdittavaa oikean rakkauden syvällisyydestä.
Uskovaista nuorta
rakstetaan.
141037
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vanhoillislestadiolaisuudessa niin kieroutunut, että tällä rakastamisella ei ole mitään tekemistä sen rakkauden kanssa, jota ihminen tuntee todella läheistä ihmistä kohtaan.
Ainakin sellainen "rakkauella hoitaminen", jota itse näin 70-luvulla oli aika karmeaa katseltavaa.
Jeesus antoi esimerkin, että kaikkia ihmisiä on rakastettava. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä Hän hylkää, jos joku esimerkiksi päättää jättää vl-liikkeen tai vaikka ev-lut-kirkon.
Meidän tulisi myös pyrkiä rakastamaan Jumalaa yli kaiken.
Rakastamista sen sijaan ei ole lähimmäisen jatkuva kyttääminen ja virheiden etsiminen lähimmäisestä. Meillä on kaikilla virheemme ja vikamme ja heikkoutemme.
Sydämen usko ja lähimmäisenrakkaus ovat tärkeimpiä.
...rakastanut, että Hän antoi ainoan poikansa..."
"Yhden uuden käskyn minä annan teille"; "Rakastakaa lähimmäistänne kuin itseänne".
On tietysti, inhimillisesti ajatellen, vaikeaa rakastaa joukkosurman aiheuttajaa.
En silti, itsekään osaa ymmärtää koko tapahtumaa.
Sympatiani ovat tietysti uhrien omaisissa ja heidän kärsimyksissään ja tuskissaan.
Emme silti voi ohittaa vain olan kohautuksella sitä nuorta onnetonta miestä joka näin epätoivoisen teon suoritti.
On esiintynyt polemiikkia puolesta ja vastaan.
Iyse en usko, että KUKAAN pystyy antamaan täydellisen vastauksen surmatyön syihin.
Kärsijät ovat, sekä uhrit, kuin myös teon suorittajan omaiset.
Emmekö voisi, ihan yhteisesti, yhtyä Herramme Jeesuksen rakkauden sanomaan, jossa kuulutetaan anteeksiantamuksen sanomaa ihan KAIKILLE?
Itselleni on vaikea ymmärtää sitä järkyttävää tapausta, koska olen vähäpätöinen "mietiskelijä".
Mietin silti sitä ristin "ryöväriä", jonka Herramme Jeesus Kristus armahti siellä ristinpuussa riippuessaan.
Eikö se ollut TÄYDELLISTÄ armahdusta - ilman ehtoja?
Terv. Alpo.
...lastensa tapoihin ja käyttäytymiseen on yksi tärkeimmistä. Olen todella kiitollinen kotoani saamistani elämän eväistä. Siihen reppuun ei ole pakattu naapureiden asioita eikä niistä juoruamista ja käyttäytyminen on muutenkin hyvin hienovaraista ja toiset huomioon ottavaa. Arvokkaita asioita, jotka eivät ole kaikille itsestään selvyys eikä kaikki vanhemmat ole lasten kasvattajia.
Myöhemmin hienotunteisuus ja luottamus toisia kohtaan on tullut todella koetelluksi, kun sain eräässä elämäni vaiheessa rinnalleni täysin "sairaalloisesti" käyttäytyvän kyttääjän ja vainoajan, oikean luomakunnan pedon, joka teki päätökset ja milloin mitäkin puolestani ja juorusi kehittelemiään täysin perättömiä asioita tosiasioina. Kun tuntee pedon persoonallisuuden ja perhetaustat, ei hänen käyttäytymistään ihmettele, mutta asiaan olisi varmaan ollut helpompi suhtautua, jos ei olisi kasvanut niin sinisilmäiseksi. Selkäreppuun tulee pakata myös aimo annos puolustusaseita, vaikka vastapuolena onkin kysymys henkilöstä, joka pitää itseään uskovaisena!
80-luvulla kehuttiin myös, kuinka paljon nuoria rakastetaan "siionissa". Rakkautta osoitettiin kyyläämällä, ilmiantamalla, hoitokokouksissa nöyryyttämällä ja saatanalle heittämällä. Meidän "epäuskoisten" mielestä tuollainen ei ole rakkautta vaan vihaa.
heti aamusta
...mutta kun on vaikea uskoa joukostaan mitään kielteistä, niin heti haukutaan trolliksi.
Et ole ollut mukana silloin, kun nuoria(kin) "hoidettiin", koska tuollaista päästät koneeltasi.
tapahtuneen taivaspaikan menettämisen uhalla.
Oikeassa olet.
"Rakastetaan" niin kauan kuin pysyy vl-napanuorassa, mutta hyljätään heti jos napanuora katkeaa eli juuri silloin, kun itsenäistyvä nuori rakkautta eniten tarvitsee.
Sopii kysyä tällaisen lähimmäisenrakkauden peraän, että kuinka raamatullista ja kristillista tällainen rakkaus on.
aina vain katsella ulkopuolisia; usein kannattaisi mennä itse peilin eteen ja katsoa kuka ja mitä sieltä näkyy? Tulee mieleeni esim. kun annatte neuvoja nuorelle, joka epäilee uskoaan; toimitteko silloin lähimmäisen rakkaudessa vai rakkaudettomasti? Luin eilen täältä palstalta pienen sanonnan: "tue ja rakenna, älä riko" - minusta tuo voisi olla hyvä alku rakastamisen tielle!
Ja ehdoitta.
rakastetaan niitä nuoria, jotka hylkäävät uskonsa.
hyljeksimällä ja juoruilemalla. Näin vl "rakastaa" nuoriaan.