Sattuneista syistä on liikkeellä juttua psyykenlääkkeistä, sekä faktaa että fiktiota. Harmittaa siltä kannalta, että mielenterveysongelmista liikkuu epämääräistä tietoa ja pian kaikista sairastuneista ollaan leimaamassa potentiaalisia väkivaltarikollisia ja ihmiset eivät uskalla käyttää edes lääkkeitä, joista voisivat hyötyä.
Lääkkeistä: psykoosilääkitykseni aloitettiin neljä vuotta sitten itsemurhayritykseni jälkeen. Hallusinaatiot katosivat, ja lääkitystä on uskallettu vähentää. Valitettavasti mitkään psyykenlääkkeet (SSRI, SNRI ym) eivät vaikuta piristävästi, en jaksa nykyisin juuri nousta sängystä, koulusta tai töistä puhumattakaan.
Yksilöterapiassa olen käynyt vuosien ajan vaihtelevalla tiheydellä, vuoteen ei ole enää riittänyt motivaatiota. Eivät asiani puhumalla parane. Sairaalahoito ei myöskään sovi: akuuttiin psykoosiin ja maniaan siitä on hyötyä, krooniseen masennukseen ei. Laitoksessa sitä vasta passiivista onkin!
Muutin toiselle paikkakunnalle ja olen tuhottoman pitkässä lääkärijonossa. Kahden viikon päästä pääsen lopultakin psykiatrille. Joka kerta, kun menen terveydenhoitajalle/yleislääkärille, alan itkeä hysteerisesti.
Koska olen nuori ihminen, minulla on yliopisto-opintoja kohtuullinen määrä tehtynä ja olen naimisissa mukavan miehen kanssa, en jaksa vielä uskoa että elämäni olisi ohi.
Olen tietoinen sähköhoidosta. Tilastollisesti se on tehokkaampaa ja joissain tapauksissa turvallisempaa kuin lääkkeet. Ystäväni tervehtyi sellaisessa viime kesänä, kun mitkään lääkkeet eivät häntä enää auttaneet. Haluaisin myös jonkinlaiseen mielenterveyskuntoutukseen, vain ongelmista puhuminen tekee minut neuroottiseksi. Vaikkapa taideterapia olisi ihanaa.
Surullista yötä.
Lääkkeistä: psykoosilääkitykseni aloitettiin neljä vuotta sitten itsemurhayritykseni jälkeen. Hallusinaatiot katosivat, ja lääkitystä on uskallettu vähentää. Valitettavasti mitkään psyykenlääkkeet (SSRI, SNRI ym) eivät vaikuta piristävästi, en jaksa nykyisin juuri nousta sängystä, koulusta tai töistä puhumattakaan.
Yksilöterapiassa olen käynyt vuosien ajan vaihtelevalla tiheydellä, vuoteen ei ole enää riittänyt motivaatiota. Eivät asiani puhumalla parane. Sairaalahoito ei myöskään sovi: akuuttiin psykoosiin ja maniaan siitä on hyötyä, krooniseen masennukseen ei. Laitoksessa sitä vasta passiivista onkin!
Muutin toiselle paikkakunnalle ja olen tuhottoman pitkässä lääkärijonossa. Kahden viikon päästä pääsen lopultakin psykiatrille. Joka kerta, kun menen terveydenhoitajalle/yleislääkärille, alan itkeä hysteerisesti.
Koska olen nuori ihminen, minulla on yliopisto-opintoja kohtuullinen määrä tehtynä ja olen naimisissa mukavan miehen kanssa, en jaksa vielä uskoa että elämäni olisi ohi.
Olen tietoinen sähköhoidosta. Tilastollisesti se on tehokkaampaa ja joissain tapauksissa turvallisempaa kuin lääkkeet. Ystäväni tervehtyi sellaisessa viime kesänä, kun mitkään lääkkeet eivät häntä enää auttaneet. Haluaisin myös jonkinlaiseen mielenterveyskuntoutukseen, vain ongelmista puhuminen tekee minut neuroottiseksi. Vaikkapa taideterapia olisi ihanaa.
Surullista yötä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uusi päivä kaiken muuttaa voi !
mutta kokeile ensihätään Bachin kukkatippoja. Aloita rescue remendy (five flower remendy) nimisellä valmisteella. Muutamia tippoja vesilasilliseen päivittäin jonkin aikaa. Tippapullollinen maksaa jotain 7-8 e, ja kestää suht pitkään. Näitä voi käyttää myös tavallisten lääkkeiden kanssa - eikä välttämättä tarvitse ottaa edes sisäisesti, sively iholle,kuten parfyymin kanssa - toimii myös :).
Tästä tippayhdistelmästä sanotaan, että se tasapainottaa pelkojen ja huolten täyttämää tunne-elämää. Testattu on, ja ainakin meillä toimii.
Seuraa makean syöntiäsi, ja vaihda tavallinen valkoinen hedelmäsokeriin ja hunajaan, jätä tavalliset karkit ja limsat pois. Tummaa leipää enemmän vaalean sijasta jne.
Vitamiineista B-, C- ja D- vit., EPA- rasvahapot "kalanmaksaöljy". JOssain näillä sivustoilla mainittiin Mivitotal- josta on ollut hyötyä. Porkkanamehu voi toimia myös mielen tasapainottajana.
Makean himoa hillitsee kromi (jota on esim. mustikoissa) - etsiydy ravinto- tai luontaisterapeutille. Akupunktiosta, shihatsusta, rose3nterapiasta tms. hieronnasta voi olla apua. Joissain paikoissa on lääkärikoulutuksen saaneita akupunktioterapeutteja, joten siihen voi saada myös Kelalta korvausta.
Sitten on vielä e-pillerit - ne voivat aiheuttaa masennusta ja itkemistä ilman erityistä syytä - tarkistahan niidenkin mahdoll. vaikutus.
Opiskelen luonnontieteitä, joten faktoista minulla ei ole pulaa. Olen ollut 8 vuotta laktovegetaristi ja todennut ruokavalion sopivaksi elimistölleni (ravitsemusterapeutti oli samaa mieltä). Ei ole anemiaa tai vitamiininpuutoksia. Hormonaalista ehkäisyä en käytä. Nuo kukkatipat ovat todennäköisesti plaseboa, ja olen niin pessimisti, ettei varmasti toimi. Fysioterapia kylläkin tuntuu hyvältä.
terkkarin vuodeosastolla jo kolmatta vuotta vaipoissaan viruvan vanhan mummon tukihenkilöksi.
Voit olla se jota hän odottaa koko pitkän viikon lukemaan, auttamaan vessaan, aurinkoisena päivänä jopa ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen ulkoilemaankin!!!
Käännä katseesi tietoisesti itsestäsi ulospäin. Maailmassa on hyvin paljon hätää ja kärsimystä.
Sinä vatvot vain omaa pään sisäistäsi. Eikä se siitään paranne vaikka söisit säkillisen pillereitä!
Itseensäkäpertyneiden, itseään äärimmäisen tärkeänä henkilönä pitävien nykynuorten tyypillinen ongelman on erilaiset masennukset.
Mikä johtuu nimenomaan siitä, että oma itse on korotettu liian tärkeään asemaan. Ettei ole yhteisöllisyyttä, ei halua huolehtia muista.
Vain sitä omaa itseä palvotaan kuin maailman tärkeintä ja ainoaa ihmistä!!!
Juuri tästä itseäkorostavasta itsekkyydestä ja turhantarkkuudesta syntyy henkinen pahoinvointi!!!!
Hankkiudu edellisen lisäksi myös terapiaan, koska näyt olevan niin hienohipiäinen ettet kykene puhumaan ongelmistasi. Kuitenkin ne nakertavat sinua mustan mörön tavoin, mistä kertoo itkunpuuskasi.
Opettele puhumaan. Ei se ole hävettävää!!!!
Opettele ennen kaikkea nauramaan itsellesi ja hyväksymään itsesi sinä rääpäleenä, mitä muutkin ihmiset ovat sisimmässään!