Uskonnollisuus partiossa / kiinnostunut partiosta

Kohdistuu isomman viisauden jalkojen juureen nöyrtymiseen.

Se pitäisi jo lopultakin kaikkien ihmisten tunnustaa, koska se on yksi viisauden ilmenemisen muoto ja sopiva ihmisille.

Valitettavasti jotkut, jotka eivät ole vielä kehittyneet näkemään henkistä totuutta, eivät myöskään häpeä moukkamaista ylpeilyään ja tyhmyyttään.

uskonnollisesti ja puoluepolittiisesti sitoutumatonnta toimintaa. Toiminnan uskonnollisuuteen ja sen määrään vaikuttaa monesti taustayhteisö, mutta myös lippukunnan perinteet ja mieltymykset. Taustayhteisö tukee lpk:n toimintaa esim. rahallisesti ja antamalla tilojaan käyttöön. Monilla lpk:illa Suomessa taustayhteisönä on luterilainen kirkko. Taustayhteisönä voi olla myös esim. vapaakirkko tai vaikkapa lions club. Toisissa lpk:ssa uskonnollista toimintaa on enemmän kuin toisissa.

Mukaan vain toimintaan, jos vähänkään kiinnostaa. :) Eikä se iltahartaus kellekään pahaa tee, hartauksia on niin monenlaisia. Itse olen ollut partiossa lähes 20 vuotta ja näihin vuosiin on mahtunut paljon mukavia hetkiä niin luonnossa kuin partiokolollakin, kilpailuista rauhallisiin hetkiin nuotion äärellä. Ja ne ystävät, ai että. :)

Käy vierailemassa www.partio.fi sieltä löydät tietoa partiosta ja myös oman alueesi lippukunnista.

Kuten tässä ketjussa kerrotaan, uskonnon merkitys toiminnassa vaihtelee lippukunnasta toiseen.

Partiotoiminta tarvitsee aikuisia alasta riippumatta. Ehkä voisit suhtautua asiaan niin, että siellä saisit perehtyä johonkin itsellesi entuudestaan vieraaseen asiaan.

Lippukunnat ovat usein verrattain vaikeasti lähestyttäviä ryhmiä. Lippukuntien johtajisto on usein nuorten aikuisten ryhmä, joka on ollut tiiviissä yhteistyössä kenties jo 7-vuotiaasta alkaen. Ne ovat siis sanalla sanoen sisäänlämpeäviä. Tämäkin tietenkin vaihtelee, mutta kuitenkin muistuttaisin siitä, oman paikkansa löytäminen lippukunnasta vaatii aikaa - mahdollisesti vuosia. Aluksi pitää siis tutustua ihmisiin, organisaatioon, lippukunnan hallintokulttuuriin, partiosanastoon ja verrattain pian pitää varautua myös osallistumaan erilaisille kursseille, joista monet ovat psyykkisesti tai fyysisesti vaativia.

Helpotukseksi haluaisin sanoa, että nuoret partiopojat ja -tytöt ovat se ryhmä, jonka myötä partio seisoo tai kaatuu, ja oman kokemukseni mukaan (olen palannut partioon vuosien tauon jälkeen) heidän kanssaan pääsee luonteviin väleihin verrattain äkkiä, yhden tai kahden leirin aikana.

Esimerkiksi meillä, hämeen sydämmessä, luterilainen kirkko on taustayhteisömme eikä toiminnassamme silti paista uskonto millään tavalla läpi.
Meillä on mukana jehovia, hellareita ev.lutteja yms.. Kaikki mahtuu leireillä saman nuotion äärelle miettimään niitä päivän hyviä ja huonoja asioita. Joskus ehkä kuunnellaan hartaus ja lauletaan jokunen uskonnollinen laulukin mutta partiossa tärkeämpää on se yhdessä tekeminen ja tekemällä oppiminen kun se uskonnon tyrkytys.

Uskaltaisin väittää, että suomesta ei löydy yhtäkään lippukuntaa jonne ei aikuinen, vaikka ei partiotaustan omaava aikuinen mahtuisi ja olisi tervetullut.
Tosiasiahan on se, että partio on nuorisoharrastus parhaasta päästä, jonka kertoo myös jäsenmäärät, mutta nuoret tarvii rinnallensa aikuisia ihmisiä tukemaan ja ns. "valvomaan" sitä laadukasta partiomaista toimintaa. Ilman aikuisten tukea ei nuoret pärjää ja aikuiset ei pärjää ilman nuorten ideoita, innostuneisuutta ja valmiutta tehdä kaikkensa, että muillakin olis kiva harrastus.
Partio on siis yleisestiottaen kaikkien harrastus. Ikään, sukupuoleen, uskontoon yms. katsomatta.

Kaikki mukaan siis!