Olen kahden miehen loukussa, niinsanoakseni. Minulla on eräs jota kai voisi kutsua miesystäväkseni. Sitten on toinen jonka olen tuntenut jo vuosia. Hän on hyvä ystäväni emmekä ole milloinkaan edes suudelleet. Miesystäväni rakastaa minua ja minäkin kyllä pidän hänestä. Mutta silti tunnen että tuo ystäväni olisi minulle se oikea; meitä yhdistää moni asia ja ajattelemme asioista samalla tavalla. Välillämme on syvä harmonia. Olen usein ajatellut että hän on sielunkumppanini. Jos nyt ryhdyn vakavampaan suhteeseen miesystäväni kanssa tunnen menettäväni mahdollisuuden mihinkään vakavampaan ystäväni kanssa. En kuitenkaan uskalla kysyä häneltä mitä hän tuntee minua kohtaan, pelkään menettäväni hänen ystävyytensä joka on minulle äärettömän tärkeää. Tilanne on hämmentävä. Mitä teen?
kahden vaiheilla
iiiks
1561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
no se