ALKUPERÄINEN VIESTI:
sokerin korvike vaarallista?
Kirjoittanut: kamu 26.3.2006 klo 11.49
hei teitääkö joku oko sokerin korvike fenyylialaniini vaarallista? olen kullut huhuja mutta tutkimuksia en ole löytänyt.
----------------
VIESTI JONKA LUETTUANI HALUSIN VASTATA:
Vaarallisuudesta
saapperi 12.4.2006 klo 09.08
Kyllä arsenikki on vaarallisempaa. Kaatuu isompikin mies.
----------------
Vastaan tässä viestissä yllä olevaan "arsenikki"-kommenttiin, joka esitettiin "fenyylialaniinin lähdettä" koskevassa viestiketjussa. Koska viestistäni tuli näin pitkä ja se vastaa myös moneen muuhun kysymykseen, halusin aloittaa aiheesta uuden viestiketjun. Aihe voisi sopia monienkin eri aiheiden alle, mutta ehkä oikeat henkilöt löytävät tämän hakumoottorin avulla...
Haluaisin hieman korjata väitettäsi, koska tiedän arsenikistä luultavasti hieman enemmän kuin sinä. Vaikka arsenikkia on käytetty tarinoiden mukaan myrkyttämiseen, ei se ole sen vaarallisempaa pieninä määrinä kuin esim. Kaliumi tai C-vitamiini. Suurina määrinä ihmisille haitallisten kemikaalien on havaittu aiheuttavan mitä erilaisimpia myrkytysoireita. Samoin elimistön normaalistikin sisältämien hivenaineiden, huom. LIIAN SUURINA MÄÄRINÄ, on todettu olevan haitaksi ja jopa myrkyllisiä (usein tutkimus on tehty synteettisellä korvikkeella, ei luontaisella hivenaineella tai vitamiinilla).
Jotta epäilijöiden määrä jäisi hieman vähemmäksi, kerron taustaa miltä pohjalta esitän väitöksiäni. Olen kouluttautunut hivenaineiden parissa jo lähes kymmenen vuoden ajan ja pitänytkin itse joitakin koulutuksia muille. Nykyisin teetän hivenainetestejä itseni lisäksi tuttaville ja vastaan tuleville ventovieraillekin ja ohjaan käyttämään luontaistuitteita erilaisten vaivojen poistamiseen. Itseäni vaivasi "vain" ihottuma, jota hoidettiin vuoden verran rajuna atooppisena reaktiona ja kävin päivystyksessäkin pari kertaa ottamassa kortisonipiikin. Kyseessä oli "oikeasti" mangaanin, erään sinkin kaltaisen hivenaineen, puutostila, joka sai ihon reagoimaan mm. hiilihappojuomiin varsin rajusti. Koulutukseni on toiselta alalta, joten kyseessä on enemmänkin harrastus, mutta se voisi olla työnikin.
Onpa tullut hivenaineanalyyseja tutkiessani vastaan mm. Kaliumin "liikapitoisuutta", joka saattaa "hyvässä lykyssä" pysäyttää sydämen. Arseenia (arsenikki on sen eräs esiintymismuoto, arseenitrioksidi) on ollut jokaisessa elimistössä, jonka hivenainetestin olen nähnyt, ei tosin yleensä niin suurta määrää, että voitaisiin puhua myrkytystilasta. Sitä saa mm. kaivovedestä, koska sitä on maaperässä ja se on Ympäristöministeriön artikkelin mukaan radonin ohella pahimpia yksittäisiä veden laadun huonotajia Suomessa. Se ei siis ole mitenkään harvinainen mineraali / hivenaine.
Elohopea ja lyijy aiheuttavat monille myrkytysoireita, samoin uraani. Uraania saattaa saada sen hajoamistuotteen, radonin, muodossa vaarallisia määriä porakaivosta tai pohjavedestä puhdistetusta vesijohtovedestä. Elohopeaa saa mm. järvikalasta ja lyijyä tupakasta. Näiden myrkkyjen aiheuttamia oireita olen nähnyt niin paljon, että näen ne huomattavasti suurempana uhkana kuin esim. puheenaiheena olevan aspartaamin.
Jos hivenainepitoisuudet elimistössä ovat kunnossa ja terveydentila ei oireile jatkuvana sairasteluna, en olisi niinkään peloissani aspartaamin tms. aiheuttamasta vaarasta elimistölle. Terve elimistö kestää enemmän myrkkyjä ja muuta stressiä kuin sairas. Terve elimistö pitää huolta kemikaalien ja muiden jätteiden poistamisesta ja elimistön virheettömästä toiminnasta.
Sellaisen tiivistelmän voisin antaa ohjeeksi, että kaikki ihmisen jalostama on usein haitallisempaa tai jopa hengenvaarallisempaa, kuin luonnon myrkyt ja valmisteet. Tiedän luettuani matkan varrella useita artikkeleita erilaisista suomalaistenkin laitosten tekemistä tutkimuksista, että hyvin monet synteettiset aineet eivät toimi elimistössä luontaisen kanssa samalla tavalla, vaan ovat eräänlaisia "halpoja kopioita". Sen lisäksi on olemassa hyvin ongelmallisia ihmisen kehittämiä synteettisiä myrkkyjä, jotka eivät poistu ihmiselämän tai edes usean sukupolven aikana (= käytännössä koskaan) luonnon kiertokulusta, koska niille ei löydy luontaisia entsyymejä pilkkomaan pienemmiksi molekyyleiksi.
Liian pitkälle jalostetut tuotteet taas eivät ole sellaisenaan myrkkyjä, mutta aiheuttavat elimistöön voimakasta epätasapainoa ja sitä kautta vakaviakin ongelmia. Elimistön täytyy saada tietyssä suhteessa rakennusaineita, jotta se voisi valmistaa soluja, jotka toimivat DNA:n ohjaamalla tavalla. Elimistö säätelee myös äärimmäisen herkkää happamuustasapainoa, joka tarvitsee tiettyjä hivenaineita toimiakseen virheettömästi. Esimerkiksi veren happamuuden hyvinkin pieni heilahtaminen aiheuttaa nopeasti kuoleman.
Elimistö osaa myös korjata DNA:ssa tapahtuvia virheitä, mukaalukien nk. "perinnöllisiäkin" sairauksia ja jopa syöpäsoluja. Perimän voi ajatella yksinkertaisuudessaan olevan solujen jakautumista niistä raaka-aineista mitä on käytettävissä. Jos solussa on mangaanin puutos, myös jakautuneessa solussa on vastaava puutos. Myös DNA-virhe monistuu ja jollei elimistön puolustus tunnista sitä, voi kehittyä syöpä. Villiintyneet syöpäsolut elimistö tuhoaa tunnistettuaan, jollei se saa niiden virheitä korjatuksi. Ei syöpääkään tarvitse pelätä, jos tietää kuinka se kehittyy ja huolehtii edellytyksistä sen ehkäisemiseksi.
Minulle on turha yrittää väittää ja vielä todistaa, että "syömällä terveellistä ruokaa ja liikkumalla paljon" saisi riittävästi suojaa elimistölle terveellistä elämää varten. "Syömällä terveellistä ruokaa" jää saamatta jalostuksessa tuhoutuneita ravintoaineita ja "liikkumalla paljon" stressataan elimistöä, jolloin kuluu entistä enemmän antioksidantteja ja muita suojaravinteita elimistön suojaamiseen. Siihen vielä lisäksi nautintoaineita, kuten olutta ja tupakkaa, niin elimistön saama myrkkymäärä ylittää reilusti antioksidanttisuojan kyvyn suojella elimistöä.
Ja vielä vähemmän uskon, että lääkkeillä voitaisiin "parantaa" näistä johtuvia puutostiloja ja niiden aiheuttamia sairauksia. Niillä voidaan toki hoitaa särkyä ja auttaa elimistöä selviämään akuutista tilanteesta, mutta ei lääke korjaa jonkin yksittäisen hivenaineen puutosta, jollei se sisällä sitä. Tästä aasinsilta, yleisimmin käytetyt psyykkisiin vaivoihin määrättävät lääkkeet sisältävät litiumia, erästä alkuainetta, jota elimistössäkin esiintyy hyvin pieniä pitoisuuksia. Saa sitä luontaistuotekaupastakin, mutta annostuksen ja "kuurin keston" kanssa kannattaa olla varovainen yliannostusriskin vuoksi. Itse sain litiumilla häipymään agressiiviset "hermojenmenetyskohtaukset", joita suvussamme esiintyy migreenin lisäksi hyvin monilla miehillä.
Esimerkkeinä "halvoista kopioista" synteettinen C- ja E-vitamiini ja synteettinen kortisoni. Ne ovat ihmisen luonnosta kopioimia tehoaineita, jotka valmistetaan kemianteollisuudessa. Kemianteollisuus käyttää raaka-aineina pääasiassa maaöljyä, kivihiilitervaa ja esimerkiksi puuta, joista saadaan helposti ja halvalla valmistettua erilaisia molekyylejä. Koittakaapa nyt sitten mieltää, kuinka "polttoaineesta" saadaan E-vitamiinia, joka toimisi yhtä hyvin kuin luonnollinen viljasta puristettu ja tiivistetty. Eihän se autonkaan voitelu toimi samalla tavalla synteettisellä ja mineraalipohjaisella moottoriöljyllä. Lisäksi E-vitamiini ei esiinny luonnossa yksinään, vaan aina on mukana E-vitamiinien ryhmään kuuluvia muitakin tehoaineita, kun taas synteettisesti valmistetaan usein vain yleisintä E-vitamiinin esiintymismuotoa (alphatokoferoli). Ja vielä kermana päällä, synteettinen E-vitamiini on rasvaliukoinen, kun taas luonnollinen E-vitamiini voi esiintyä myös vesiliukoisessa muodossa. Sen toiminta elimistössä on havaittavissa määrin heikompaa.
Epätasapainoa aiheuttavista raaka-aineista esimerkkeinä VALKOINEN sokeri, KUORITTU vilja ja hiilihappo. Hiilihappo nyt ei varsinaisesti ole jalostettu raaka-aine, vaan eristetty alkuaine, joka nyt kuitenkin vaikuttaa elimistössä vastaavalla tavalla aiheuttaen vahvasti epätasapainoa ja ryöväten elimistöstä tiettyjä hivenaineita.
Anteeksi kun höpötän näin paljon. Kaikki eivät varmasti jaksa lukea tätä kokonaan. Toivon kuitenkin, että joillekin on näistä ajatuksista iloa ja apua elämänlaadun kohentamisessa ja terveenä elettävän iän pidentämisessä. Kiitos kun sain avautua! ;-)
sokerin korvike vaarallista?
Kirjoittanut: kamu 26.3.2006 klo 11.49
hei teitääkö joku oko sokerin korvike fenyylialaniini vaarallista? olen kullut huhuja mutta tutkimuksia en ole löytänyt.
----------------
VIESTI JONKA LUETTUANI HALUSIN VASTATA:
Vaarallisuudesta
saapperi 12.4.2006 klo 09.08
Kyllä arsenikki on vaarallisempaa. Kaatuu isompikin mies.
----------------
Vastaan tässä viestissä yllä olevaan "arsenikki"-kommenttiin, joka esitettiin "fenyylialaniinin lähdettä" koskevassa viestiketjussa. Koska viestistäni tuli näin pitkä ja se vastaa myös moneen muuhun kysymykseen, halusin aloittaa aiheesta uuden viestiketjun. Aihe voisi sopia monienkin eri aiheiden alle, mutta ehkä oikeat henkilöt löytävät tämän hakumoottorin avulla...
Haluaisin hieman korjata väitettäsi, koska tiedän arsenikistä luultavasti hieman enemmän kuin sinä. Vaikka arsenikkia on käytetty tarinoiden mukaan myrkyttämiseen, ei se ole sen vaarallisempaa pieninä määrinä kuin esim. Kaliumi tai C-vitamiini. Suurina määrinä ihmisille haitallisten kemikaalien on havaittu aiheuttavan mitä erilaisimpia myrkytysoireita. Samoin elimistön normaalistikin sisältämien hivenaineiden, huom. LIIAN SUURINA MÄÄRINÄ, on todettu olevan haitaksi ja jopa myrkyllisiä (usein tutkimus on tehty synteettisellä korvikkeella, ei luontaisella hivenaineella tai vitamiinilla).
Jotta epäilijöiden määrä jäisi hieman vähemmäksi, kerron taustaa miltä pohjalta esitän väitöksiäni. Olen kouluttautunut hivenaineiden parissa jo lähes kymmenen vuoden ajan ja pitänytkin itse joitakin koulutuksia muille. Nykyisin teetän hivenainetestejä itseni lisäksi tuttaville ja vastaan tuleville ventovieraillekin ja ohjaan käyttämään luontaistuitteita erilaisten vaivojen poistamiseen. Itseäni vaivasi "vain" ihottuma, jota hoidettiin vuoden verran rajuna atooppisena reaktiona ja kävin päivystyksessäkin pari kertaa ottamassa kortisonipiikin. Kyseessä oli "oikeasti" mangaanin, erään sinkin kaltaisen hivenaineen, puutostila, joka sai ihon reagoimaan mm. hiilihappojuomiin varsin rajusti. Koulutukseni on toiselta alalta, joten kyseessä on enemmänkin harrastus, mutta se voisi olla työnikin.
Onpa tullut hivenaineanalyyseja tutkiessani vastaan mm. Kaliumin "liikapitoisuutta", joka saattaa "hyvässä lykyssä" pysäyttää sydämen. Arseenia (arsenikki on sen eräs esiintymismuoto, arseenitrioksidi) on ollut jokaisessa elimistössä, jonka hivenainetestin olen nähnyt, ei tosin yleensä niin suurta määrää, että voitaisiin puhua myrkytystilasta. Sitä saa mm. kaivovedestä, koska sitä on maaperässä ja se on Ympäristöministeriön artikkelin mukaan radonin ohella pahimpia yksittäisiä veden laadun huonotajia Suomessa. Se ei siis ole mitenkään harvinainen mineraali / hivenaine.
Elohopea ja lyijy aiheuttavat monille myrkytysoireita, samoin uraani. Uraania saattaa saada sen hajoamistuotteen, radonin, muodossa vaarallisia määriä porakaivosta tai pohjavedestä puhdistetusta vesijohtovedestä. Elohopeaa saa mm. järvikalasta ja lyijyä tupakasta. Näiden myrkkyjen aiheuttamia oireita olen nähnyt niin paljon, että näen ne huomattavasti suurempana uhkana kuin esim. puheenaiheena olevan aspartaamin.
Jos hivenainepitoisuudet elimistössä ovat kunnossa ja terveydentila ei oireile jatkuvana sairasteluna, en olisi niinkään peloissani aspartaamin tms. aiheuttamasta vaarasta elimistölle. Terve elimistö kestää enemmän myrkkyjä ja muuta stressiä kuin sairas. Terve elimistö pitää huolta kemikaalien ja muiden jätteiden poistamisesta ja elimistön virheettömästä toiminnasta.
Sellaisen tiivistelmän voisin antaa ohjeeksi, että kaikki ihmisen jalostama on usein haitallisempaa tai jopa hengenvaarallisempaa, kuin luonnon myrkyt ja valmisteet. Tiedän luettuani matkan varrella useita artikkeleita erilaisista suomalaistenkin laitosten tekemistä tutkimuksista, että hyvin monet synteettiset aineet eivät toimi elimistössä luontaisen kanssa samalla tavalla, vaan ovat eräänlaisia "halpoja kopioita". Sen lisäksi on olemassa hyvin ongelmallisia ihmisen kehittämiä synteettisiä myrkkyjä, jotka eivät poistu ihmiselämän tai edes usean sukupolven aikana (= käytännössä koskaan) luonnon kiertokulusta, koska niille ei löydy luontaisia entsyymejä pilkkomaan pienemmiksi molekyyleiksi.
Liian pitkälle jalostetut tuotteet taas eivät ole sellaisenaan myrkkyjä, mutta aiheuttavat elimistöön voimakasta epätasapainoa ja sitä kautta vakaviakin ongelmia. Elimistön täytyy saada tietyssä suhteessa rakennusaineita, jotta se voisi valmistaa soluja, jotka toimivat DNA:n ohjaamalla tavalla. Elimistö säätelee myös äärimmäisen herkkää happamuustasapainoa, joka tarvitsee tiettyjä hivenaineita toimiakseen virheettömästi. Esimerkiksi veren happamuuden hyvinkin pieni heilahtaminen aiheuttaa nopeasti kuoleman.
Elimistö osaa myös korjata DNA:ssa tapahtuvia virheitä, mukaalukien nk. "perinnöllisiäkin" sairauksia ja jopa syöpäsoluja. Perimän voi ajatella yksinkertaisuudessaan olevan solujen jakautumista niistä raaka-aineista mitä on käytettävissä. Jos solussa on mangaanin puutos, myös jakautuneessa solussa on vastaava puutos. Myös DNA-virhe monistuu ja jollei elimistön puolustus tunnista sitä, voi kehittyä syöpä. Villiintyneet syöpäsolut elimistö tuhoaa tunnistettuaan, jollei se saa niiden virheitä korjatuksi. Ei syöpääkään tarvitse pelätä, jos tietää kuinka se kehittyy ja huolehtii edellytyksistä sen ehkäisemiseksi.
Minulle on turha yrittää väittää ja vielä todistaa, että "syömällä terveellistä ruokaa ja liikkumalla paljon" saisi riittävästi suojaa elimistölle terveellistä elämää varten. "Syömällä terveellistä ruokaa" jää saamatta jalostuksessa tuhoutuneita ravintoaineita ja "liikkumalla paljon" stressataan elimistöä, jolloin kuluu entistä enemmän antioksidantteja ja muita suojaravinteita elimistön suojaamiseen. Siihen vielä lisäksi nautintoaineita, kuten olutta ja tupakkaa, niin elimistön saama myrkkymäärä ylittää reilusti antioksidanttisuojan kyvyn suojella elimistöä.
Ja vielä vähemmän uskon, että lääkkeillä voitaisiin "parantaa" näistä johtuvia puutostiloja ja niiden aiheuttamia sairauksia. Niillä voidaan toki hoitaa särkyä ja auttaa elimistöä selviämään akuutista tilanteesta, mutta ei lääke korjaa jonkin yksittäisen hivenaineen puutosta, jollei se sisällä sitä. Tästä aasinsilta, yleisimmin käytetyt psyykkisiin vaivoihin määrättävät lääkkeet sisältävät litiumia, erästä alkuainetta, jota elimistössäkin esiintyy hyvin pieniä pitoisuuksia. Saa sitä luontaistuotekaupastakin, mutta annostuksen ja "kuurin keston" kanssa kannattaa olla varovainen yliannostusriskin vuoksi. Itse sain litiumilla häipymään agressiiviset "hermojenmenetyskohtaukset", joita suvussamme esiintyy migreenin lisäksi hyvin monilla miehillä.
Esimerkkeinä "halvoista kopioista" synteettinen C- ja E-vitamiini ja synteettinen kortisoni. Ne ovat ihmisen luonnosta kopioimia tehoaineita, jotka valmistetaan kemianteollisuudessa. Kemianteollisuus käyttää raaka-aineina pääasiassa maaöljyä, kivihiilitervaa ja esimerkiksi puuta, joista saadaan helposti ja halvalla valmistettua erilaisia molekyylejä. Koittakaapa nyt sitten mieltää, kuinka "polttoaineesta" saadaan E-vitamiinia, joka toimisi yhtä hyvin kuin luonnollinen viljasta puristettu ja tiivistetty. Eihän se autonkaan voitelu toimi samalla tavalla synteettisellä ja mineraalipohjaisella moottoriöljyllä. Lisäksi E-vitamiini ei esiinny luonnossa yksinään, vaan aina on mukana E-vitamiinien ryhmään kuuluvia muitakin tehoaineita, kun taas synteettisesti valmistetaan usein vain yleisintä E-vitamiinin esiintymismuotoa (alphatokoferoli). Ja vielä kermana päällä, synteettinen E-vitamiini on rasvaliukoinen, kun taas luonnollinen E-vitamiini voi esiintyä myös vesiliukoisessa muodossa. Sen toiminta elimistössä on havaittavissa määrin heikompaa.
Epätasapainoa aiheuttavista raaka-aineista esimerkkeinä VALKOINEN sokeri, KUORITTU vilja ja hiilihappo. Hiilihappo nyt ei varsinaisesti ole jalostettu raaka-aine, vaan eristetty alkuaine, joka nyt kuitenkin vaikuttaa elimistössä vastaavalla tavalla aiheuttaen vahvasti epätasapainoa ja ryöväten elimistöstä tiettyjä hivenaineita.
Anteeksi kun höpötän näin paljon. Kaikki eivät varmasti jaksa lukea tätä kokonaan. Toivon kuitenkin, että joillekin on näistä ajatuksista iloa ja apua elämänlaadun kohentamisessa ja terveenä elettävän iän pidentämisessä. Kiitos kun sain avautua! ;-)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Fenyylialaniini ei ole myrkyllistä. Se on tarvittava aminohappo, on sitäkin luonnollisessa muodossa ja synteettistä.
Kyllä vain, Fenyylialaniini EI OLE MYRKYLLISTÄ. MUTTA synteettisesti valmistetut tuotteet kertyvät elimistössä helpommin kuin luontaiset. Synteettisistä valmisteista jää mm. solun solukalvolle "jäämiä", jotka eivät pääse läpi ja edistävät solun "tukkeutumista", joka taas pitkässä juoksussa edesauttaa mm. syövän syntymistä. Synteettisissä valmisteissa on AINA laatueroja, koska ihmisen valmistama "halpa kopio" ei koskaan toimi yhtä hyvin kuin luonnon omissa prosesseissa muodostuneet aineet, joissa toki niissäkin on epätasaisuutta.
Otetaanpa esimerkiksi ihmisen valmistama Fenyylialaniini, joka valmistetaan nyt esimerkiksi puusta tai kivihiilitervasta, joista valmistetaan usein kemianteollisuuden raaka-aineet, joiden tarkoitus on maistua tai makeuttaa. Muutosprosessissa jää lopputuotteeseen molekyylejä, joiden rakenne on lähempänä alkuperäistä raaka-ainetta kuin lopputuotetta. Ne kun kulkeutuvat lopputuotteen mukana elimistöön, niin ne tuskin toimivat yhtä hyvin kuin luonnollinen vastike. Lisäksi ihmisen valmistama "halpa kopio" näyttää mikroskoopin alla samalta kuin luonnollinen ja sen vaikutukset on todistettu "samankaltaisiksi". KUKAAN ei pysty kuitenkaan todistamaan, että synteettinen toimisi TÄYSIN samalla tavalla kuin luontainen.
Luontainenkin Fenyylialaniini voi olla haitaksi elimistölle, jos se on eristetty luontaisesta esiintymispaikastaan. Luonnossa yksittäiset aineet harvoin esiintyvät sellaisenaan, vaan muodostavat tasapainoisen "luonnollisen" kokonaisuuden yhdessä muiden kemiallisten aineiden kanssa. Kokeilepa syödä pelkkää Fenyylialaniinia ja katso koska elimistösi tasapaino alkaa järkkyä. ;-)
Syöty on pelkkää L-fenyylialaniinia ja hyvää tekee, ruokahalu vähenee. Ei haittavaikutuksia, kyse on bio-orgaanisesta muodosta ei synteettisestä.
Fenyylialaniini ei ole makeutusaine, vaan eräs aminohappo, jota on mm. lihassa. Fenyylialaniini ei ole välttämätön ravinnosta saatava aminohappo, vaan elimistö voi valmistaa sitä tyrosiinista. Kuitenkin elimistö tarvitseee fenyylialaniinia.
Aspartaami on syntettinen makeutusaine. Molekyyli koostuu peptidisidoksilla (kuin proteiinit) toisiinsa liittyneistä fenyylialaniinista, aspargiinihaposta ja metyyliryhmästä. Hydrolyysireaktiossa (~hajoaminen) syntyy mm. metanolia.
Minä olen ollut aspartamin haittojen puolestapuhuja, mutta empä nyttemmin tiedä. Lievästi se voi olla karsinogeenistä, mutta ei sen kaikkia haittoja ole silti todistettu. Psyykkisesti sairaat potilaat saavat siitä oireita.
Minä en ole aspartaamia käyttänyt, paitsi viimeaikoina satunnaisesti (kerran pari viikossa), koska oletettujakin haittavaikutuksia esiintyy vain, jos syödään samalla suuria määriä hiilihydraatteja (tryptofaani, katekoliamiini jne. tasapainot aivoissa, jotka liittyvät hiilihydraattien imeytymiseen). Tällä hetkellä nimittäin olen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla kokeilumielessä.
Oletetut haitat aspartaamissa eivät johtune metanolista, vaan nimenomaan fenyylialaniinista.
Arseeni on todellinen myrkky. On tiedetty jo kauan sen haitoista. Siksi mm. painekyllästyksessä arseeni kiellettiin pari vuotta sitten. Sipulinhajuisia kiviä (arseenikiisu), jos maastosta löytyy, niin kannattaa lähialueen kaivovedet tutkituttaa arseenin varalle.
Kaikki tappa jos ämpärettäin syö. Maidon ja kahvin sekoiuksestakin tulee sinihappoa eli syanidia. Muutama kupponen päivässä kuitenkin pitää syövän loitolla. Empä ole tavannut henkilöitä joilla olisi ollut kehossansa liikaa kaliumia. Kaliumin puutteesta kärsiviä olen kyllä nähnyt. Kaliumin puute voi johtua ruokavaliosta, sairaudesta tai lääkeen sivumuodostuksena tulla kalumin puute. Nesteet keräytyvät ja suolen peristiikka ei toimi kunolla(kakka kinttantuu suoleen.) Esintyy usein verenpainelääkityksellä olevilla henkilöillä. kalumia tarvitaan myös munuaisten toimintaan.
ALKUPERÄINEN VIESTI:
kaikki tappaa
Tainuli 14.11.2007 klo 10.56
Kaikki tappa jos ämpärettäin syö. Maidon ja kahvin sekoiuksestakin tulee sinihappoa eli syanidia. Muutama kupponen päivässä kuitenkin pitää syövän loitolla. Empä ole tavannut henkilöitä joilla olisi ollut kehossansa liikaa kaliumia. Kaliumin puutteesta kärsiviä olen kyllä nähnyt. Kaliumin puute voi johtua ruokavaliosta, sairaudesta tai lääkeen sivumuodostuksena tulla kalumin puute. Nesteet keräytyvät ja suolen peristiikka ei toimi kunolla(kakka kinttantuu suoleen.) Esintyy usein verenpainelääkityksellä olevilla henkilöillä. kalumia tarvitaan myös munuaisten toimintaan.
----------------------------------------
Jep,
ihan hyvä, että tulee usealta suunnalta ihan faktaakin, mutta olisi kiva tietää mikä on totta ja mikä ei. Jonkinlainen perustelu ainakin olisi hyvä olla...
Kahvi ei pelasta syövältä, koska se ei sisällä riittän suurta määrää eri tyyppisiä antioksidantteja, jotka suojaisivat eri tyyppisiä soluja syövältä. On toki todistettu, että kahvissa, kuin muissakin nautintoaineissa on mm. flavonoideja, jotka suojaavat solujen vesipitoisia osia hyökkäyksiltä. Joidenkin tutkimusten mukaan on jopa saatu viitteitä, että kahvi suojaisi tietyn tyyppiseltä syövältä, mutta en laskisi sen varaan kovin paljoa.
Elimistön solut voidaan jakaa esim. kolmeen eri ryhmään, vesipitoiset solut, rasvasolut ja hormonaaliset solut. Kunkin ryhmän solut tarvitsevat eri tyyppisiä antioksidantteja suojakseen sen lisäksi, että osa antioksidanteista toimii myös jokaisen solutyypin suojana.
Vesipitoisia soluja esimerkiksi silmissä suojaa erityisesti juuri flavonoidit, jotka ovat vesiliukoisia antioksidantteja. Rasvaisia soluja, kuten aivokudosta suojaavat mm. karotenoidit, joita saamme elimistöömme vain jos syömme "rasvaisia" kasviksia tai esim. porkkana- ja/tai mustaherukkaöljyä. Hormoonituotantoa säätelevien elimien suoja-aineita saamme mm. ristikukkaisista kasviksista. Jokaisessa solussa on lisäksi rasvapitoinen solukalvo ja vesipitoinen soluneste, joita suojaavat mm. E- ja C-vitamiini.
Kaliumin puutos on todellakin yleisempi kuin liikasaanti, mutta kyllä molempia löytyy. Elimistön tasapaino järkkyy, kun nautimme epätasapainoista ravintoa. Vastaavasti elimistömme soluilla on vaara sairastua mm. syöpään, jos jonkin tyyppisten antioksidanttien antama suoja on heikompi kuin niiden suojaamien solun osien kärsimät hyökkäykset.
Eipä varmaankaan ainoana tekijänä pelasta syövältä. Kyllä siihen vaikuttaa elintavat, ympäristö ja kehon kyky vastaan ottaa vitamiinit sun muut. B-17 vitamiinin vaje tunnetaan yleisesti syöpäpotilailla. Myöskin muita löytyy c-vitamiini, seleeni, B-12 yms. B-17 vitamiinia saa luonnosta maitokahvista, aprikoosinsiemenistä, omenansiemenistä, karvasmantelista nje. Jotta sitä vaikuttavavaa ainetta saisi syövän saanut tarpeeksi pitäisi sitä maitokahvia juoda se ämpärillinen ja niitä omenansiemeniäkin kippokaupalla. kyllä se niin on että se immunipuolustussysteemi pitää saada kuntoon vitamiinien ja kunnon ruuan kanssa kuntoon jos haluaa ettei syöpä uusisi.
Juu,
ehdottomasti määrä ja oikea suhde, sekä laatu ovat yhdessä tärkeitä, kun puhutaan ruoasta ja ravintolisistä. Olen itse syönyt aikalailla säännöllisesti ravintolisiä noin 10 vuoden ajan. Tuotteet ovat olleet pääasiassa amerikkalaisia, josta johtuen minulla oli hieman puutoksia, jotka ovat suomalaisille tyypillisiä mutta amerikkalaisille harvinaisempia.
Jos oikeasti tahtoo pitää elimistön kunnossa, pitää urheilla sopivasti, syödä terveellisesti ja vielä käyttää laadukkaita ravintolisiä sopivassa suhteessa. Hivenaineanalyysin teettäminen parin vuoden välein antaa todella hyvän ohjenuoran, mihin suuntaan ravitsemusta pitää ohjata. Itse en urheile riittävästi, joka heikentää terveyttä, mutta tosin osaltaan vähentää urheilun tuomia stressivaikutuksia. Ruokavalionikin on hyvin epäsäännöllinen, joten ravintolisät ovat olleet ainut keino pitää itseni jokseenkin terveenä.
Hivenainetestien perusteella annetut hoitosuositukset ovat olleet todella mittavia määrällisesti. Olen tottunut siihen, että joskus kippaan kourallisenkin pillereitä kurkusta alas, mutta auta armias kun sellainen määrä annetaan "tavalliselle" ihmiselle, joka ei tavallisesti syö yhtään tai vain pari pilleriä päivässä. Vielä jos todetaan osteoporoosin riskiä tms., niin esim. kalsiumin ja magnesiumin annosteltu päivittäinen määrä on todella suuri. Vähemmällä pääsisi, jos söisi ravintolisiä säännöllisesti ja pitäisi muutenkin huolta itsestään...
Pakkohan arsenikin on olla hyvää, koska se on keksitty luonnosta.
Aamuin illoin arsenikkia pitää lääkärit loitolla. Toisaalta patologit voivat olla lähellä.