HS:n mielipidekirjoituksissa on etsitty syitä Jokelan tapahtumiin. Kirjoituksissa on osoitettu sormella kotia, koulua ja yhteiskuntaa. Ampujasta on tehty lähestulkoon olosuhteiden uhri. Mikään ulkopuolisista tahoista ei kuitenkaan ole syyllinen tapahtumaan vaan kyseessä oli kaikista mainituista tahoista riippumaton yhden ihmisen mielenterveyden järkkyminen.
Mediassa esitettyjen tietojen mukaan Jokelan ampuja piti itseään yli-ihmisenä. Vaikka koulussa olisi ollut 10 psykologia, olisiko ampuja ”alentunut” hakeutumaan heidän luokseen ? Vaikka koti olisi ollut kuinka täydellinen tahansa, olisiko se estänyt hänen sairastumisensa ? Tuskinpa. Psykoosin tai persoonallisuushäiriön ennaltaehkäisy lienee mahdotonta. Sen sijaan sellaisen sattuessa jonkun kohdalle, hänet pitäisi saada hoitoon heti. Ja tässä järjestelmämme mättää pahasti.
Monissa mielipidekirjoituksissa kysytään, eikö kotona tai koulussa huomattu mitään. Seuraava kysymys voisi olla, MITÄ mainitut tahot olisivat voineet tehdä, vaikka olisivatkin huomanneet henkilön olevan mielisairas. Olen itse opettajana miettinyt, mitä voin tehdä huomatessani täysi-ikäisen opiskelijani olevan täysin sekaisin.
Yleensä opettajaa kehotetaan ottamaan yhteyttä koulupsykologiin tai terveyskeskukseen. Kaikissa kouluissa ei kuitenkaan ole psykologia ja pelkät kehotukset ottaa yhteyttä sinne ja tänne eivät auta tositilanteessa, jos yhteydenotot vain johtavat asian pallotteluun ja sairasta ei saada hoitoon (ja pois koulusta).
Näyttää siltä, että psykiatriseen hoitoon on lähes mahdotonta saada henkilö, joka itse ei koe olevansa hoidon tarpeessa. Vasta kun henkirikos on tapahtunut, mielisairas saadaan hoitoon.
Mielenterveyslaki mahdollistaa pakkohoidon, kun henkilö on mielisairautensa vuoksi kyvytön huolehtimaan itsestään tai on vaarallinen itselleen tai toisten turvallisuudelle. Mutta millaista tämän vaaran täytyy olla ? Miten voimme varmistua siitä, että mielisairas pääsee ja joutuu hoitoon jo siinä vaiheessa, kun hänen käyttäytymisensä on hyvin arvaamatonta, mutta hän ei kuitenkaan ole selvästi uhannut tappaa ketään ?
Jotain järjestelmästä kertonee se, että pakkohoitoon tarvitaan KOLMEN lääkärin diagnoosi ja pitkä paperisota. Se on pitkä aika opettajille ja opiskelijoille kestää joukossaan hourupäistä opiskelijaa....
Mediassa esitettyjen tietojen mukaan Jokelan ampuja piti itseään yli-ihmisenä. Vaikka koulussa olisi ollut 10 psykologia, olisiko ampuja ”alentunut” hakeutumaan heidän luokseen ? Vaikka koti olisi ollut kuinka täydellinen tahansa, olisiko se estänyt hänen sairastumisensa ? Tuskinpa. Psykoosin tai persoonallisuushäiriön ennaltaehkäisy lienee mahdotonta. Sen sijaan sellaisen sattuessa jonkun kohdalle, hänet pitäisi saada hoitoon heti. Ja tässä järjestelmämme mättää pahasti.
Monissa mielipidekirjoituksissa kysytään, eikö kotona tai koulussa huomattu mitään. Seuraava kysymys voisi olla, MITÄ mainitut tahot olisivat voineet tehdä, vaikka olisivatkin huomanneet henkilön olevan mielisairas. Olen itse opettajana miettinyt, mitä voin tehdä huomatessani täysi-ikäisen opiskelijani olevan täysin sekaisin.
Yleensä opettajaa kehotetaan ottamaan yhteyttä koulupsykologiin tai terveyskeskukseen. Kaikissa kouluissa ei kuitenkaan ole psykologia ja pelkät kehotukset ottaa yhteyttä sinne ja tänne eivät auta tositilanteessa, jos yhteydenotot vain johtavat asian pallotteluun ja sairasta ei saada hoitoon (ja pois koulusta).
Näyttää siltä, että psykiatriseen hoitoon on lähes mahdotonta saada henkilö, joka itse ei koe olevansa hoidon tarpeessa. Vasta kun henkirikos on tapahtunut, mielisairas saadaan hoitoon.
Mielenterveyslaki mahdollistaa pakkohoidon, kun henkilö on mielisairautensa vuoksi kyvytön huolehtimaan itsestään tai on vaarallinen itselleen tai toisten turvallisuudelle. Mutta millaista tämän vaaran täytyy olla ? Miten voimme varmistua siitä, että mielisairas pääsee ja joutuu hoitoon jo siinä vaiheessa, kun hänen käyttäytymisensä on hyvin arvaamatonta, mutta hän ei kuitenkaan ole selvästi uhannut tappaa ketään ?
Jotain järjestelmästä kertonee se, että pakkohoitoon tarvitaan KOLMEN lääkärin diagnoosi ja pitkä paperisota. Se on pitkä aika opettajille ja opiskelijoille kestää joukossaan hourupäistä opiskelijaa....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis oppilaasi olevan sekaisin? Miten tämä oppilas käyttäytyy?
kertoo syömiensä masennuslääkkeiden vaikutuksista.
http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711086822369_jt.shtml
Ehkä sinua jotenkin lohduttaa ajatus, että tappaja oli mielisairas. Ehkä se, että yhteiskuntamme todella on mätä, ja että tappajan teko oli hänen henkilökohtainen, täysissä ruumiin ja sielun voimissa tekemänsä päätös ratkaista asiat, ei mahdu maailmankuvaasi. Kuten kenties mikään muukaan normista poikkeava tapa hoitaa asiat?
Väittämällä tappajaa mielisairaaksi, tavallaan sälytät vastuun yhteiskunnan mädännäisyydestä kenen tahansa muun, paitsi omille harteillesi. Ei, en tarkoita nyt, että sinä olisit syypää. Tarkoitan sitä, että yleensä, kun heitetään kaikki erilaisuus "mielisairauden" piikkiin, on silmien sulkemista siltä, että yhteiskunta todellakin ON mätä, ja asialle tarttis tehrä jotain... Siinä samalla tosin tulee leimatuksi kaikki muutkin mieli"sairaat" psykopaateiksi mutta se nyt kai on sivuseikka tässä maailmassa...?
Kaikesta päätellen ympärillä olevilla ihmisillä ei ole ollut mitään syytä ajatella, että tappaja olisi mielisairas. Tulitko ajatelleeksi sitä?
Kenties tappaja todellakin oli täysin järjissään, ja vain päätti tehdä niinkuin teki, koska näki tappamisen parhaana, tai ainoana vaihtoehtonaan. Jos se on totuus, miksi se on niin vaikea hyväksyä? Miksi on niin vaikea hyväksyä se, että kenties kuitenkin, jokainen voi katsoa tämän tapauksen kohdalla vain peiliin.
Moniko meistä on heittänyt herjaa jonkun toisen kustannuksella, pitäen sitä vain "leikkinä" vaikka todellisuus pilailun kohteelle on ollut ihan jotain muuta?
Moniko meistä on sulkenut jonkun erilaisen ihmisen oman pikku piirinsä ulkopuolelle, tarkoituksella tai vahingossa, ja sitten selittänyt asiaa itselleen, kenties muillekin, että "se on niin omituinen, ja syrjäänvetäytyvä"?
Moniko meistä on pohtinut, miten muut ovat sen jälkeen suhtautuneet ko. tyyppiin sen jälkeen? Tai oliko siitä kenties jotain vahinkoa?
Moniko meistä, on ottanut jonkun lähellä olevan ihmisen silmätikukseen jonka jokaista tekemistä on arvosteltu vain koska ne poikkeavat omistamme? (vrt. tappajan vanhempien ajatusmaailma ja aatteet)
Moniko meistä, on kuulemamme huhun perustella kiertänyt kaukaa, tai ainakin välimatkan päästä, jonkun jota emme todellisuudessa edes tunne?
Moniko meistä kuvittelee, että se ei ole "kiusaamista", ja nukkuu yönsä hyvin tietäen olenvansa "hyvä ihminen"?
Entä moniko meistä haluaisi jatkaa elämistä yhteiskunnassa tai edes yhteisössä, joka ei erilaisuutta hyväksy?
Suurin osa meistä ("mielisairaista") tuskin haluaa. Meillä ei vain ole vaihtoehtoja, koska suurin osa meistä ei päädy samaan ratkaisuun kuin jokelan kaveri. Joudumme sietämään ennakkoluuloja ja ylenkatsetta, jos kerromme meillä olevan mielenterveysongelmia. Meidät eristetään yhteiskunnasta sillä perustella, että hyväksymisestä olisi liikaa vaivaa, ja se on epämukavaa. Lyömällä "mielisairaan" leiman esimerkiksi työssä uupuneille, voi yhteiskunta näppärästi pestä kätensä siitä, että oikeastaan vastuussa onkin koventuneet arvot, ja ahneimman nähtävästi hyväksytty oikeus polkea ketä huvittaa, miten huvittaa. "Mielisairastahan" ei tarvitse ottaa vakavasti, ja on vain oikein että yksilö, joka ei mahdu normeihin, suljetaan ulkopuolelle. Koska kaikki muutkin niin tekevät.
Ikävä kyllä, joudun itsekin myöntämään aika monta kohtaa. Vaikka myös olen yhteiskunnalle kelpaamaton "mielisairas".
ei pääse kun tietyin kriteerein. Muuten saattaisit sinäkin siellä olla. Jos ihminen on psykoosissa niin sairaalan pääse heti. Jos on niin sekaisin että ajantaju ja muut ovat menneet niin yleensähän paikalle soitetaan ambulanssi. Ehkä jokelan tapauksessa oireet eivät tulleet selvästi ilmi. Jos pyssyn kanssa joku tulee kouluun niin sillon soitetaan tietysti poliisi paikalle. Ennaltaehkäisy vois olla kova sana koulussa. Opettajan tehtävä tietysti on omalta osaltaan saada opiskelijan päähän järki. Kuulostat opettajalle joka ei ole kovin pätevä. Oppilas ei ole uhannut ketään tappaa joten häntä ei voi syyttää taposta. Häntä ei ole saatu hoitoon koska terveydenhoito ei pidä häntä mielisaraana. On aika
pelottavaa että olet diagnosoinut opilaan olevan mielisairas, hourupäinen vaikket lääkäri viestin perusteella ole.
Kolmen lääkärin lausunnon saaminen ei kestä kuin viisi minuuttia jokaiselta lääkäriltä ja kaikki ne voidaan tehdä kerralla. Tästä ei kärsi opettaja eikä oppillaat. Pitkä paperisota on jälkeenpäin ja
siihen ei yllensä opettajan tarvitse puuttua.