Sainpa tuossa tietää viikko sitten, että avopuolisoni on raskaana ja 9 viikolla. Nyt on olo kyllä niin hermostunut ja sekainen välillä, että huimaa.
Miten ihmeessä minusta voi tulla iskä? Ei tässä muuta, mutta kun avopuoliso ottaa sen ihan rauhallisesti (vaikka onkin ensimmäinen) ja minusta tuntuu välillä että hitto miten tämä nyt näin meni. Yhtäkkiä vaan, poksis ja olen isä.
Voi helskutti, onko kenelläkään pupu pöksyissä tulevasta isyydestä? Olen kyllä jo 30-vuotias ja sitä rataa, eikä tämä nyt täytenä yllätyksenä tullut mutta silti hermostuttaa. Ja miten sitä nyt osaa ollenkaan olla.
Jos keksisitte jotain sellaista rauhoittavaa hommaa tähän odotusaikaan, jota voisi puuhailla vaikka yhdessä (muutakin kuin vauvanvaatteiden valitsemista, hui!), niin olisin kiitollinen. Ja tietysti saman kohtalon jakavat tuoreet iskät kirjoitelkaa, että hermostuttaako?
Miten ihmeessä minusta voi tulla iskä? Ei tässä muuta, mutta kun avopuoliso ottaa sen ihan rauhallisesti (vaikka onkin ensimmäinen) ja minusta tuntuu välillä että hitto miten tämä nyt näin meni. Yhtäkkiä vaan, poksis ja olen isä.
Voi helskutti, onko kenelläkään pupu pöksyissä tulevasta isyydestä? Olen kyllä jo 30-vuotias ja sitä rataa, eikä tämä nyt täytenä yllätyksenä tullut mutta silti hermostuttaa. Ja miten sitä nyt osaa ollenkaan olla.
Jos keksisitte jotain sellaista rauhoittavaa hommaa tähän odotusaikaan, jota voisi puuhailla vaikka yhdessä (muutakin kuin vauvanvaatteiden valitsemista, hui!), niin olisin kiitollinen. Ja tietysti saman kohtalon jakavat tuoreet iskät kirjoitelkaa, että hermostuttaako?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voin lohduttaa sinua, että et varmasti ole ainoa mies maanpäällä, jota puolison raskaus hermostuttaa. Ei tossa ole mitään ihmeellistä, toihan on sitä kasvamista siihen vaativaan ja ihanaan Isän rooliin. Ei kukaan ole seppä syntyessää ja valmis uusiin asioihin tosta noin vain. Voit olla varma, että kun pääset tämän "shokkivaiheen" yli voit todellakin alkaa nauttia puolisosi raskaudesta. Vinkkinä sinulle antaisin, että mene niin usein mukaan pulisosi ultraan, neuvolakäynteihin kuin mahdollista. Näin pääset lähemmäksi raskautta ja pysyt ns. "ajan tasalla". Neuolassa käydessänne voit aina kysellä sinua askarruttavista asioista aivan rohkeasti, voit uskoa, että neuvolatädit vain tykkäävät, kun tuleva isä on mukana ja kiinnostunut asiasta.
Kysyit tossa jotain vinkkejä, että mitä mukavaa voisitte tehdä yhdessä. Lohdutuksena voin sanoa, että aivan niitä samoja asioita kuin ennenkin. Eihän raskaus ole mikään sairaus. Kaikkiea sitä voi tehdä mikä tuntuu suinkin hyvältä esim. käydä tanssimassa, uimassa, elokuvissa jne. Ihan mitä vain, kuitenkin pienellä varovaisuudella, mutta kuitenkin.
Ei muuta kuin ONNEA TEILLE JA NAUTTIKAA RASKAUDESTA JA VANHEMMIKSI TULEMISESTA. Toi aika kun on niin ainutkertaista.
Kuule isäehdokas: kyllä se siitä eikä tarvi hermoilla yhtään, kaikki menee ihan omalla painollaan. Ehkä näet tavallista enemmän lasten vaunuja, odottavia äitejä yms sekin on ihan tavallista eli nou hätä: kaikki kuuluu asiaan. Mummona neuvoisin pitämään erityisen hyvää huolta tulevasta äidistä, tottamooses myös sinusta täytyy pitää huolta mutta se on kuitenkin äiti joka kantaa uutta elämää sisällään ja äiti tarvitsee paljon tukea ja rakkautta. Ja vaikka keskellä yötä äiti voi tarvita: ihan mitä vain eli salmiakkia, muurinlaastia, jätskiä, suolakurkkuja eli valmistaudu sinä vain poikaseni juoksemaan se kuuluu isin etuoikeuksiin ja sitten teillä on jotakin mitä muistella kun olette vanhoina yhdessä..eli tsemppiä vain sinulle ja tulevalla äidille myös. Ei sen erikoisempaa tarvitse tehdä. Kaikki järjestyy, kaikki kuuluu asiaan...onnea teille!!!
Otahan iisisti!
Nyt vaan surffailemaan nettiin raskautta ja odotusaikaa käsitteleville sivuille! Eipähän tarvi ihmetellä mikä naistasi vaivaa kun ruoka ei maistu, oksettaa, pyörryttää, paskattaa, närästää, itkettää, naurattaa, väsyttää, panettaa tai ei paneta ollenkaan! Kaikille oireille löytyy järkevät selitykset.
Olen itse täysin samassa tilanteessa. Tuli yllätyksenä että avopuoliso on raskaana, 9 viikko meneillään. Nainen ottaa sen tosiaan ihan rauhallisesti mutta minä olen hermostunut ja hyvin epävarma kaikesta. Ajatukset risteilee miten sattuu, töissä ei voi keskittyä ja yöunetkin on mennyt monesti miettiessä asioita.
Ainoa asia joka on vähän rauhoittanut on tietokonepelit joilla saan ajatukset irti todellisuudesta.
Kyllä. Hermostuttaa niin hemmetisti!
Meille on myös tulossa esikoinen, meneillään viikko 10 6. Itse olen todennut, että mieheni on todella tärkeä tuki tässä hommassa. Jo se, että saa pohtia asioita yhdessä jonkun kanssa, on valtavan tärkeää. Miestäni tarvitsen myös ihan käytännön asioissa. Vaikka mies ei ole kiinnostunut vauvanvaatteista, suunnittelee hän jo, mitä ominaisuuksia esim. vaunuilta ja turvaistuimelta tarvitaan.
Odotusaika on pitkä juuri siksi, että vanhemmat ehtivät kypsyä uuteen elämään vauvan kanssa. Kyllä niin käy sinullekin. Suosittelen, että menet mukaan neuvolaan ja ainakin olet mukana ultrissa. Sillä tavalla vauva konkretisoituu paremmin myös tulevalle isukille.
..etkä ole ensimmäinen joka hermoilee! Hyvin se menee,usko pois, odotusaika sujuu uskomattoman nopeasti.. Puuhatkaa kaikkea sitä mitä ennenkin, ulkoilkaa, käykää uimassa, kuntoilkaa järjen rajoissa.. ja nauttikaa olostanne kahden, elämässä on tulossa muutoksia.. ja ennenkaikkea: JUTELKAA! Jos vain voit, kerro rehellisesti peloistasi ja huolistasi puolisollesi, se on tie hyvään ja kestävään parisuhteeseen ja vanhemmuuteen. Käy neuvolassa aina kun voit ei siellä ihmeellisiä tapahdu, mutta lienee tärkeää molemmille, että osallistut. Ja neuvolan täti on siellä isiäkin varten, kysehän on yhteisestä lapsestanne.
Hyvä isä sinusta tulee. Teidän vauvallenne maailman paras. Toivon onnea odotukseenne!
Hiukan rauhoittaa tuo kirjoittelunne, vaan kauhealta silti tuntuupi... Huu sanoisinko.
Ja toiselle tuoreelle iskälle siellä jaksamista, voihan ihme mihin sitä voi yhtäkkiä joutua!
Ja tietokonepeleillä täälläkin eteenpäin mennään, vähän lapsellista touhua mutta kun rentouttaa niin mukavasti se pelaaminen.