Minua on monesti lohduttanut seuraavalainen rukous.
Kun on turva Jumalassa turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla lintu emon siiven alla.
Varsinkin näin vanhemmiten liikuttaa tuo emon siiven alla oleminen, siihen sisältyy niin paljon suuria tunteita.
Kun on turva Jumalassa turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla lintu emon siiven alla.
Varsinkin näin vanhemmiten liikuttaa tuo emon siiven alla oleminen, siihen sisältyy niin paljon suuria tunteita.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kristinuskon jumalan toiminta ei suinkaan viittaa turvallisuuteen vaan ennen kaikkea julmuuksien ja väkivallan ihannointiin.
Etkö sinä lue Raamattua? Ilmeisesti et.
Tällä palstalla on ylistetty vl-uskoa kun siinä ei ole väkivaltaa. Vl-kasvatusta pidetään lottovoittona ihmiselle kun hänestä kasvaa silloin väkivallaton.
Mutta harva hengellinen kirja on niin täynnä väkivallan ihannointia ja itse Jumalan hyväksymää ja harjoittamaa väkivaltaa kuin Raamatun tarinat. Veri lentää.
Kristinuskolla on jo sen varhaisissa juurissaan julman väkivallan taakka.
Alla on kuvaus eräästä julmuuksia hyväksyvästä tapahtumaketjusta Vanhassa Testamentissa.
-- -- --
Raiskaus Gibeassa, veljessota ja tyttöjen ryöstö
VT:n Tuomarien kirjassa on kuvattu tapahtumasarja, joka antaa kuvan siitä raa’asta ja häikäilemättömästä väkivallasta, jota valittu Jumalan kansa harjoitti eritoten naisia ja tyttöjä kohtaan. Pohjimmiltaan kyse on miesvaltaisesta, patriarkaalisesta yhteiskunnasta, jossa lapset, tytöt, naiset ja orjat olivat miehen omaisuutta ja miehellä on aina valta naisen yli.
Ensimmäisen tarinan päähenkilö on leeviläinen (erään israelilaisen heimon jäsen) mies, joka otti itselleen sivuvaimon Betlehemistä. Tämä sivuvaimoksi joutunut nainen ei kuitenkaan ollut pitänyt miehestä, vaan oli palannut takaisin kotiinsa. Jonkin ajan kuluttua mies matkusti palvelijansa kanssa Betlehemiin tapaamaan tätä naista. Muutaman päivän kuluttua mies ja sivuvaimo lähtivät paluumatkalle miehen kotiin. (Tuom. 19:1-30.)
”Satuloiduilla aaseillaan matkaten he saapuivat Jebusin eli Jerusalemin lähistölle. Aurinko oli jo laskemassa, ja palvelija sanoi isännälleen: "Poiketaan tuohon jebusilaisten kaupunkiin ja yövytään siellä." Mutta hänen isäntänsä sanoi: "Ei, me emme poikkea kaupunkiin, jonka asukkaat eivät ole israelilaisia, vaan menemme Gibeaan."
He jatkoivat matkaa ja tulivat juuri auringon laskiessa Gibeaan, jossa asui benjaminilaisia. He kääntyivät tieltä kaupunkiin jäädäkseen sinne yöksi, mutta kun kukaan ei pyytänyt heitä kotiinsa, heidän oli jäätävä torille istuskelemaan.
Illan pimetessä muuan vanha mies palasi peltotöistä kaupunkiin. Hän oli kotoisin Efraimin vuoristosta ja oli muuttanut asumaan Gibeaan, kun taas kaupungin muut asukkaat olivat benjaminilaisia. Huomattuaan kaupungin torilla istuvan matkamiehen vanhus meni kysymään häneltä: "Mistä tulet ja minne olet matkalla?" Mies vastasi hänelle: "Olemme matkalla Efraimin vuoriston perukoille. Minä asun siellä. Olen ollut käymässä Juudan Betlehemissä, ja nyt olen kotimatkalla. Mutta täällä ei ole ketään, joka ottaisi minut yöksi luokseen.” Silloin vanhus sanoi: "Olet tervetullut minun kotiini. Anna minun huolehtia kaikesta, mitä tarvitset. Tänne torille et saa jäädä yöksi." Hän vei matkalaiset kotiinsa ja ruokki heidän aasinsa. Sitten he pesivät matkan pölyt jaloistaan ja kävivät aterioimaan.
Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet."
Silloin isäntä meni ulos miesten luo ja sanoi: "Älkää, hyvät miehet, tehkö sellaista pahaa tekoa, mieshän on minun vieraani. Älkää tehkö mitään niin hirveätä! Kuulkaa, täällä on minun tyttäreni, joka on vielä neitsyt. Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä!"
Mutta kaupungin miehet eivät kuunnelleet vanhusta. Silloin leeviläinen vei sivuvaimonsa ulkona odottaville miehille. He raiskasivat hänet ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamunsarastukseen asti. Vasta sitten miehet päästivät hänet käsistään.
Aamunkoitteessa nainen tuli ja lyyhistyi sen talon ovelle, johon hänen miehensä oli majoittunut, ja jäi siihen makaamaan. Kun leeviläinen aamulla nousi, avasi talon ovet ja astui ulos lähteäkseen jatkamaan matkaa, hän näki sivuvaimonsa makaamassa talon ovella kädet kynnykselle ojennettuina. Hän sanoi vaimolleen: "Nouse, niin lähdetään!" Mutta vaimo ei vastannut. Mies nosti hänen ruumiinsa aasin selkään ja palasi kotiseudulleen.
Kotiin tultuaan leeviläinen otti veitsen, paloitteli sivuvaimonsa ruumiin kahteentoista osaan ja lähetti kappaleet joka puolelle Israelia sanoen: "Kaikki, jotka tämän näkevät, sanovat: 'Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty milloinkaan sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä.' Harkitkaa nyt tarkoin ja sanokaa, mitä on tehtävä." --
Tapahtumasarjasta seurasi toinen kertomus, verinen veljessota, jossa benjaminilaiset tuhottiin melkein sukupuuttoon, niin ettei yhtään naista jätetty henkiin, vain pieni joukko miehiä.
Israelilaiset tappoivat myös kaikki siviilit benjaminilaisten kylissä, eli naiset, lapset ja karjan.
(Tuom.20: 46-4) ”Benjaminilaisia kaatui sinä päivänä yhteensä kaksikymmentäviisituhatta miestä, kaikki kokeneita sotureita. Vain kuusisataa benjaminilaista pääsi pakenemaan autiomaahan Rimmonin kallioille, ja he jäivät sinne neljäksi kuukaudeksi. Mutta israelilaiset palasivat Benjaminin alueelle ja surmasivat sen kaupungeista ihmiset ja karjan, jokaisen elävän olennon, jonka löysivät, ja polttivat kaikki Benjaminin kaupungit.”
Kertomus jatkuu, ja israelilaiset alkavat pohtia, mistä nämä benjaminilaiset voivat löytää itselleen puolisoita, kun oman heimon naiset tulivat tyystin tapetuksi.
Tuomarien kirja 21:7-23:
”Mistä me saamme hankituksi vaimot niille benjaminilaisille, jotka vielä ovat jäljellä? Olemmehan Herran nimeen vannoneet, ettemme anna tyttäriämme heille vaimoiksi."
Silloin israelilaiset lähettivät Gileadin Jabesiin kaksitoistatuhatta sotilasta. Heille annettiin käsky: "Menkää Gileadin Jabesiin ja surmatkaa sen asukkaat, myös naiset ja lapset. Kaikki miehet ja ne naiset, jotka ovat maanneet miehen kanssa, on julistettava Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmattava."
Gileadin Jabesissa oli neljäsataa nuorta tyttöä, jotka eivät olleet maanneet miehen kanssa. Heidät tuotiin israelilaisten leiriin, joka oli Silossa, Kanaaninmaassa. Israelilaiset lähettivät sitten sananviejiä Rimmonin kallioilla oleskelevien benjaminilaisten luo tarjoamaan rauhaa.
Kun benjaminilaiset palasivat Rimmonin kallioilta, israelilaiset antoivat heille ne Gileadin Jabesin naiset, jotka oli jätetty henkiin.
Mutta naisia oli liian vähän. Israelin vanhimmat kysyivät: "Mistä hankimme lopuille benjaminilaisille vaimot, kun heimosta ei jätetty eloon ainoatakaan naista?" He jatkoivat: "Onhan Benjaminilla jäljellä perintömaansa. Yksikään Israelin heimo ei saa kuolla sukupuuttoon! Mutta me israelilaiset emme voi antaa omia tyttäriämme heille vaimoiksi, koska olemme vannoneet: 'Kirottu se, joka antaa vaimon benjaminilaiselle.'"
Silloin vanhimmat keksivät keinon. Silossa, kaupungissa, joka sijaitsee Betelistä pohjoiseen ja Lebonasta etelään, Betelin ja Sikemin välisen tien itäpuolella, oli tapana joka vuosi viettää juhlaa Herran kunniaksi.
Vanhimmat sanoivat nyt benjaminilaisille: "Menkää Silon viinitarhoihin väijymään! Kun kaupungin tytöt tulevat tanssimaan, hyökätkää viinitarhoista esiin, ryöstäkää kukin itsellenne Silosta tyttö vaimoksi ja palatkaa kotiseudullenne! Kun heidän isänsä tai veljensä tulevat valittamaan meille, me vastaamme: 'Antakaa armon käydä oikeudesta. Me emme voineet Gileadin Jabesia vastaan käydyssä sodassa hankkia vaimoja kaikille. Ja te ette olisi voineet itse antaa tyttäriänne heille, koska silloin olisitte syyllistyneet valanne rikkomiseen.'"
Benjaminilaiset tekivät neuvon mukaan. Jokainen heistä ryösti yhden tanssivista tytöistä itselleen vaimoksi. Sitten he palasivat perintömailleen, rakensivat hävitetyt kaupunkinsa ja asettuivat niihin asumaan.”
Näistä tarinoista nousee mieleen nykyisten Afrikan paimentolaisryhmien perinnäistavat ja naisen asema esimerkiksi turkkilaisissa muslimikylissä. Vanhassa Testamentissa ja islamin arvomaailmassa on monia yhteisiä piirteitä.
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=760
Kristinuskolla on jo sen varhaisissa juurissaan julman väkivallan taakka.
Mielestäni on hyvä, että tässä nykyajassakin on joku ihmistä suurempi ja on ollut ennen meitäkin ja tulee olemaan.
Puutun sivusta keskusteluun, anteeksi. Mutta ihmettelen miksi pidät julmaa ja raakaa "jumalaa" hyvänä asiana!!!
Hyväksytkö sinä silmittömän väkivallan?
En missään tapauksessa hyväksy väkivaltaa, olen itsekin joutunut kokemaan sitä.
Kristinuskon jumala on tavattoman väkivaltainen. Et siis hyväksy hänen väkivaltaansa vai?
Onko Jumala
- kaikkivoipa
- kaikkihyvä
- kaikkitietävä?
mitään kristinuskoa.
Ymmärtääkseni Israelin kansa oli alkuun Jumalalle kuuliainen, teki sitä, mikä oli Jumalan silmissä hyvää. Ja siksi Jumala valitsi kansakseen. Mutta kun Israel hylkäsi Jumalan ja alkoi harrastamaan kaikkea pahuutta, hylkäsi Jumalakin Israelin. Mutta ei kuitenkaan "lupauksen sanaan" uskovia.
Olen ymmärtänyt jotenkin myös, että Israelin kansa kulkee pienoiskoossa maailmassa kuvaamassa kaikkea tätä maailman moninaisuutta pahuuksineen, hyvyyksineenkin, monenkirjavine ihmisineen ja uskontoineen. Mutta oikea Israel Jumalan tarkoittamana onkin hengellinen Israel.
Room. 9:
"6 Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
7 eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
8 se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi."
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Room. 9:1&rnd=1194818990212
Tappoivat he Jeesuksenkin.
Joh. 8:
"37 Minä tiedän kyllä, että te olette Abrahamin jälkeläisiä. Silti te haluatte tappaa minut, koska sanani ei saa teissä sijaa.
38 Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt -- ja te teette, mitä olette omalta isältänne oppineet."
39 He vastasivat Jeesukselle: "Meidän isämme on Abraham." Jeesus sanoi: "Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja.
40 Mutta nyt te haluatte tappaa minut -- miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt."
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Joh. 8:1&rnd=1194817773827
Room. 11:
5.Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
7 Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,
8 niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti".
9 Ja Daavid sanoo: "Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi ja ansaksi ja lankeemukseksi ja kostoksi,
10 soetkoot heidän silmänsä, etteivät he näkisi; ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan".
11 Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen.
12 Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!
13 Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa,
14 sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä.
15 Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista? "
Eli Israelin kansaa voi kohdata vielä armo, kun kääntyvät Jumalan puoleen, uskovat Jeesukseen Jumalan Poikana ja omalle kohdalleen armoevankeliumin.
väkivaltainen, vaan vanhan testamentin. Ei vanha testamentti kerro kristinuskosta!
Hyviä kysymyksiä sinulla. Minä vaan olen tullut sihen päätelmään, että Jumala on olemassa ja häneen voimme turvata.
Hyvin kirjoitettu, mutta en nyt jaksa tarkemmin syventyä tekstiisi. Anna anteeksi.
Olen lukenut Raamattua ja onhan todellista, että silloinkin on sodittu. Tuli vaan mieleeni, että olisiko parempi jos nytkin olisi sotia niin pääsisi nämä nuoret miehet purkamaan paineitaan
mutta kai se on pakko puolustautua, pakon edessä.
Ajattele, aina siellä vastassa on jonkun vanhempien lapsi tai lasten isä.
Rauhanomaiset keinot ja puolueettomuus ovat parhaita aseita. Pelko synnyttää uhkan.
>>>Tuli vaan mieleeni, että olisiko parempi jos nytkin olisi sotia niin pääsisi nämä nuoret miehet purkamaan paineitaan >>>>
ainoa todellinen ja pysyvä turvamme. Aina sillä hetkellä emme ymmärrä Jumalan suuria aivoituksia, meidän järkemme ei kaikkea käsitä, miksi joskus näin, miksi noin, mutta ehkä nekin selviävät aikanaan. Kaikki on Jumalan kädessä, kaikella on tarkoituksensa.
"Älkäämme heittäkö uskallustame, luopuko toivosta pelastuksen..."
"Minä vaan olen tullut sihen päätelmään, että Jumala on olemassa ja häneen voimme turvata."
olen ajatellut tätä sota-asiaa ja olen samaa mieltä kanssasi että siellä "vihollisenkin" puolella on sotaan pakotettuja. Miten monen vastapuolen ja Suomalaisen tulevaisuus murskaantui tähän toiseen maailmansotaan. Puhumattakaan näistä 1918-tapahtumista
Jumalan olemassa ololle ei ole perusteluja.
Epäusko valtaa välillä mielen. Pohdiskelen sitä, että kuka on luonut Jumalan? mutta kuitenkin on ihmiselle hyvä että saa turvautua johonkin itseään suurempaan.
"kuitenkin on ihmiselle hyvä että saa turvautua johonkin itseään suurempaan. "
Vaikka se onkin ihmisen oman mielikuvituksen tuote.
ennustukset ovat toteutuneet tähän saakka. Eikö se kerro elävästä Jumalasta?
>>>Epäusko valtaa välillä mielen. Pohdiskelen sitä, että kuka on luonut Jumalan? >>>
Samaa olen minäkin joskus pohtinut. Emme aina kaikkea ymmärrä. Ehkä joskus ymmärrämme, kun tämä vajavaisuus lakkaa.
Mutta siksi kai Raamatun ilmoitus onkin hieman salaperäistä, että se olisi uskon asia. Uskoahan meiltä kysytään.
1 "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne."
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jes. 40:1&rnd=1195070647277
Jumala on kuitenkin ilmoittanut paljon. On halunnut ilmoittaa, että Hänet löytäisimme.
Hepr. 1:1"Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta,
2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut "
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Hepr. 1:1&rnd=1195068129715
Jes. 45:
"19 En ole minä puhunut salassa, en pimeässä maan paikassa; en ole sanonut Jaakobin jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Herra puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä oikein on.
22 Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.
23 Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman.
25 Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa. >>>>
Jes. 40:
"28 Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.
29 Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.
30 Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;
31 mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. "
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jes. 40:1&rnd=1195068549696
"Matt. 2:17
Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo:
Matt. 2:23
Ja sinne tultuaan hän asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; että kävisi toteen, mikä profeettain kautta on puhuttu: "Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi".
Matt. 4:14
että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo:
Matt. 8:17
että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme".
Matt. 12:17
että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo:
Matt. 13:35
että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti".
Matt. 21:4
Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo:
Matt. 24:15
Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa-joka tämän lukee, se tarkatkoon-
Matt. 27:9
Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet,
Luuk. 2:17
Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.
Luuk. 2:20
Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. "
Jeesuksen sanoja kirjoituksista
:
44 Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa".
Joh. 5:
"46 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut."
Lisäys edellisen, että emo haluaisi pitää kaikki "poikasensa" luonaan siipensä alla suojassa, mutta on osattava löysätä vaikka se on vaikeaa. Kirjoittelen tätä tunnekuohun vallassa, koska äidilläni on todettu rintasyöpä (82v), Mutta minua lohduttaa tuo edellä kirjoittamani rukous
Ymmärrään, olet varmasti huolissasi. Tällainen tieto on todella järkytys ottaa vastaan. Otan osaa. Toivon että saat ystäviltäsi tukea ja myös äitisi saa sekä asiantuntevaa ja inhimillistä hoitoa että tukea. Kuorma on raskasa, mutta sinun ei tarvitse kantaa sitä yksin, sillä ystävien kanssa asiaa jakaen saa voimia päivästä toisseen, ja jaksaa uskoa tulevaisuuteen. Voimia ja jaksamista sinulle!
Kiitos kauniista ja lohduttavista sanoistasi.
Olen menettänyt isäni ollessani 6v. minulla oli suurin pelkoni 1960-luvulla, että äiti kuolee. Nyt se näyttää todennäköisemmältä kuin silloin, mutta nyt ei enää kuitenkaan ole sellaista avuttomuuden tunnetta kuin silloin, mutta kuitenkin on vaikeaa luopua kaikista rakkaimmastaan.
Hän voi parantaa syövästä. Rukous voi auttaa.
Mistä sitten johtuu että rukoilusta huolimatta jumala ei paranna syöpää serkultani, kahden pienen lapsen isältä?
Jos olet yksinäinen ja sinulla ei ole muita omaisia kuin äitisi, ymmärrän hyvin, että olet onneton. Me joudumme kuitenkin väistämättömästi luopumaan isästämme ja äidistämme jossain elämän vaiheessa. Minusta tuntuu, että omista lapsista luopuminen on myös raskasta.
Tapaturmainen kuolema on kaikista pahinta.
Ja ajatellaanpa tätä Pekka Eric Auvista, kuinka raskaan taakan vanhemmat joutuu kantamaan poikansa edesottamuksista.
Sanopas muuta. Olen ajatellut tämän Pekka Auvisien lähiomaisien tuntoja, ne on varmaankin todella rankkoja. Uhrien omaiset saa myötätuntoa kaikkialta, mutta Pekan omaisilla on moninkertaisesti rankempaa. Meidänkin perheessä on koettu yhden jäsenen taholta aika kovia ja siksi osaan eläytyä Pekka Auvisen läheisten tuntoihin.
Mikä tuossa läheisessäsi oli niin traagista.
Puhumalla se helpottaa
yksityisasioitasi. Olepa varovainen, jos olet uutena palstalla huomaat kyllä, ettei täällä kannata kovin tarkkaan kertoa. Vain yleisellä tasolla. Täällä liikkuu monenlaista porukkaa. Ei kaikilla aina hyvä tarkoitus.
Tsemppiä Sinulle, rukoilen puolestasi. Tiedän, rukous voi auttaa. On auttanut minuakin, ei kuitenkaan aina.
Miksi ei aina auta? Se on Jumalan käsissä kaikki, emme tiedä, mikä on tarkoitus milloinkin. Ehkä vaikeuksienkin kautta johdattaa luokseen. Mutta jokatapauksessa täältä joskus lähdemme itsekukin, kun aikamme on. Ehkä taivaassa saamme jälleen tavata rakkaamme, uskon ja toivon niin.
Olet sympaattinen ihminen ja otan vaarin varoituksestasi. Jotenkin vaan tuntuu, että kun henkinenkuorma(luultavasti väärä yhdyssana) tulee täyteen niin on helpottavaa jakaa koettelemukset toisten kanssa
En minäkään tiedä. Olen ahdistunut tämän kysymyksen edessä.
>>>Jotenkin vaan tuntuu, että kun henkinenkuorma(luultavasti väärä yhdyssana) tulee täyteen niin on helpottavaa jakaa koettelemukset toisten kanssa>>>
Tottakai se helpottaa, kun voi puhua jollekin. Kyllä täällä ongelmia on paljonkin käsitelty. Joskus voi olla hieman vaikeaa jutella ystävilleen nokakkain ja aina ei myöskään ole niitä ystäviä lähellä. Olen myös tuonut esiin joitakin ongelmia täällä. Perheenkään kanssa ei se puhuminen aina onnistu.
Et sinä mitään vaarallista puhunut. Jatka vaan samaan tyyliin, jos on tarvetta.
Tuon edellisen kysyjän kysymykset tuntui mielestäni vähän liian nopeasti henkilökohtaisilta uteluilta, joten päätin hieman varoittaa.
Tuo eilen kirjoittamani ei ole kuitenkaan rukous, mutta se on jotakin lohdutavaa, että saamme turvautua hädän hetkellä meitä suurempaan.
Olen nyt sellaisessa tilassaa henkisesti, että nämä kirjoitukseni vaikuttaa aika sekavalta. Tässä on viime aikoina ollut kaikenlaista.
Vaan Sinusta nyt vaan tuntuu siltä. Ymmärrän Sinua hyvin. Itselläni on ollut myös vaikeita asioita viime aikoina.
Kummasti sitä vaan ihminen kuitenkin venyy ja venyy ja pääsee ikäänkuin niiden yli, vaikka ne vielä ovatkin olemassa. Pääasia, että katsoo eteenpäin ja näkee niitä hyviäkin puolia. Varsinkin, kun on turva Jumalassa, kuten aloitit viestisi. Silloin ei ole asiat huonosti. Ja näkee tuskankin keskellä valoa. Voimia Sinulle Hänessä!
Tähän Jumalan turvaan minäkin luotan. Kun on turva Jumalassa turvassa on paremmassa..... ja minua lohduttaa myös seuraavat sanat. Minä olen sinua nimeltä kutsunut sinä olet minun
jäljempänä. Pyydän anteeksi, tarkoitit varmaan hyvää.
Ymmärrät kai etten halua vastata yksityiskohtaisemmin tällä yleisellä saitilla.
Olen käynyt mielessäni taistelua uskon ja epäuskon välillä. Minua lohduttaa kuitenkin Jeesuksen lupaus minä olen sinua nimeltä kutsunut sinä olet minun. Voiko olla mitään kauniimpaa?
Vastaus tähän on yksinkertainen: ei ole olemassa sellaista jumalaaa jolla olisi voimia vaikuttaa ihmisten elämään, sairauksiin ja ylipäätään ihmisen kohtaloon.
Jumala saattaa olla olemassa mutta hän on hyvin passiivinen. Voi uskoa että jumala on luonut kaiken mutta vain pannut kaiken liikkeelle. Hän on itse sen jälkeen vetäytynyt sivusta katsojaksi.
Hänellä ei ole osuutta siihen mitä ihmiskunnalle kaikkineen tapahtuu, tai yksittäiselle ihmiselle Suomessa, Kiinassa, Tansaniassa tai Belizessä tai missä hyvänsä maailmassa tapahtuu.
Riittävätkö kauniit sanat? Itselleni eivät riitä. Toki ne voivat lohduttaa ahdistuksessa.
Sanat eivät riitä kertomaan kaikkea mitä haluaisi sanoa, mutta sanoilla voimme satuttaa tai lohduttaa.
Enhän minä ole käskenyt nimiä ja paikkakuntia kertomaan. Kun kertoo vaikkapa tekaistuilla ajankohdilla ja nimillä, ei yksillöllisyys paljastu.
Jos murhenäytelmä perheessänne oli vaikkapa itsemurha, niin se ei paljasta mitään.Itsemurhia tehdään yli tuhat vuodessa.
Elämäni aikana olen tullut kohtaamaan paljon traagisia tapauksia omassa lähipiirissäkin, mutta niistä puhuminen auttaa selventämään.
Tämä saitti on kerrassaan hyvä paikka puhua omista kylmistä tuntemuksistaan.
Ei ole tarpeen tietää kenestä on kysymys, riittää, kun saa purkaa turhautumiaan, pettymyksiään, vihojaan, katkeruuksiaan, vääryyksiä, epäonnistumisiaan ja vaikka mitä.
On paljon isompi vaiva lähteä jonkun ammattisauttajan pakeille. Sinne pitää tilata aika ja kestää pitään, ennenkä pääsee vastaanotolle ja kun se hävettää siellä puhua kipeistä asioista.
Esim. seksuaaliset ongelmat on vaikea puhua kenenlle tahansa.
Esim. se, että ei halua enää enempää lapsia. Jos menet puhumaan sellaisesta uskonystävlle, niin siitä ei hyvää seuraa.