Minusta surkuhupaisaa tämä kuluttajansuoja. Ryhmäkanteen suunnittelussa yrittäjäjärjestöt ovat esittäneet vastuksensa siihen vedoten, että se voisi tulla yrittäjille kalliiksi. Miten niin muka? Jos lakia noudatetaan, ei maksettavaakaan tule. Lieneekö ketunhäntä kainalossa?
Sitten tavallisesta kuluttajansuojasta oma esimerkki. 70-luvun lopulla kiertelin kotimaassa kesälomalla ja ostin jostain Aaltosen kenkätehtaan tuotteet. Vaan kuinkas kävikään. Meni vain hieman yli kuukausi ja kummastakin kengästä pohja halki. En enää muistanut edes sitä, mistä kaupungista kengät oli ostettu saati myymälää. Joten laitoin kengät sylttytehtaalle eli Aaltoselle saatekirjeen kera, jossa selostin koko jutun.
Jonkin ajan kuluttua kengät palautettiin ja Aaltonen totesi, että he eivät ole velvollisia toimimaan tässä asiassa, vaan sen tekee kengät myynyt liike (joka sitten toimittaa kengät valmistajalle).
Tapauksesta on kulunut kohta 30 vuotta, mutta tuon jälkeen en ole ostanut yhtäkään suomalaista kenkäparia. Tuo yhden kenkäparin säästäminen on siis tullut maksamaan kotimaiselle kenkäteollisuudelle noin sadan kenkäparin myymättömyyden. Kaiketi kannatti!
Hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas.
Sitten tavallisesta kuluttajansuojasta oma esimerkki. 70-luvun lopulla kiertelin kotimaassa kesälomalla ja ostin jostain Aaltosen kenkätehtaan tuotteet. Vaan kuinkas kävikään. Meni vain hieman yli kuukausi ja kummastakin kengästä pohja halki. En enää muistanut edes sitä, mistä kaupungista kengät oli ostettu saati myymälää. Joten laitoin kengät sylttytehtaalle eli Aaltoselle saatekirjeen kera, jossa selostin koko jutun.
Jonkin ajan kuluttua kengät palautettiin ja Aaltonen totesi, että he eivät ole velvollisia toimimaan tässä asiassa, vaan sen tekee kengät myynyt liike (joka sitten toimittaa kengät valmistajalle).
Tapauksesta on kulunut kohta 30 vuotta, mutta tuon jälkeen en ole ostanut yhtäkään suomalaista kenkäparia. Tuo yhden kenkäparin säästäminen on siis tullut maksamaan kotimaiselle kenkäteollisuudelle noin sadan kenkäparin myymättömyyden. Kaiketi kannatti!
Hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä kyllä ymmärrän myös yrittäjien kantaa. Nykyinen kuluttajansuoja on vedetty niin pitkälle, että välillä tuntuu, että suorastaan edellytetään kuluttajan jättävän aivot narikkaan, kun lähdetään ostoksille. Mitään ei tarvitse itse ajatella, tietää tai pyrkiä itse ottamaan selville. Kohta ollaan siinä pisteessä, jossa jenkkilän ihmemaassa on oltu jo pitkään, eli noutopaikan kahvikupin kylkeen pitää kirjoittaa varoitus, että kahvi voi olla kuumaa. Sitähän ei muuten voi olettaa kuluttajan tietävän, eihän?
Toinen asia on sitten tämä rehellinen suomalainen kuluttaja. Ostetaan tavara, joka kotona ei enää miellytäkään. Tai käytetään sitä väärin, ja väitetään, että oli vikaa jo ostettaessa. Yritetään purkaa kauppa ja jos se ei muuten onnistu, uhataan juuri tuolla sinunkin viljelemälläsi pahojen kellojen kilkatuksella. Kuka pienyrittäjä voi ottaa sellaisen riskin ja niin taas yrittäjän lompakko venyy ottamaan tavaran takaisin. Se kyseinen asiakas tietysti on voitonriemuisen onnellinen (yleensä kansanluonteemme tuntien ei silti jätä niitä pahoja kelloja kilauttelematta vaan jos vaivautuu asiasta puhumaan, irvistelee, että sainpa jymäytettyä).
Niin, ettei se aina ole pelkästään yrittäjien lain noudattamisesta tai sen jättämisestä kiinni. Vikaa on joskus myös peiliin kurkatessa.
muistan aina yhden kukkakauppiaan joka itkien kertoi minulle, että hän oli myynyt kukkakorin johon oli istutettu kukkia.
Asiakas oli laittanut korin kotona kalliin antiikkipöydän päälle ilman lautasta. Kori oli tietenkin vuotanut vaikka siellä oli muovi ja tämä 1 naisen yritys joutui maksamaan pöydän korjauksen. Rahasummaa hän ei kertonut, mutta oli siinä ja siinä pystyikö hän enää jatkamaan yritystoimintaa...
Noiden kenkien pohjat kyllä menivät poikki ihan tavallisessa käytössä, joten vika oli pohjan rakenteessa tai materiaalissa. Olisivat varmasti hajonneet kenen tahansa jalassa.
Pointtini oli valmistajan vetäytyminen vastuusta. Eiväthän ne kengät olisi kenkäkauppiaan tappioksi jääneet, vaan hän olisi lähettänyt ne tuohon samaan Aaltosen tehtaaseen. Joten kenkätehdas teki laskelmoidun "säästön".
Tuo, josta puhut, tunnetaan nimellä yrittäjän riski. Jos yrittäjyys olisi riskitöntä, niin helppoahan se olisi.
Minä taas en puhunut mitään esimerkkitapauksestasi, joka kuului 70-luvun kuluttajansuojaan. Minä puhuin tästä nykyisestä tilanteesta, jossa kuluttajan oletetaan olevan sanalla sanoen totaalisen tietämätön mistään. Ja kuka meistä ei ottaisi tyhmän leimaa, jos sillä tienaa euroja.
Yrittämisen riski on eri asia kuin se, että sekä älyttömyyksiin viedyllä kuluttajansuojalla että "pahakello" uhkauksilla yrittäjä joutuu antamaan periksi myös tilanteissa, joissa asiakas on selvästi väärässä. Jos paidan väri ei kotona miellytäkään, niin se ei ole kaupanpurulle peruste. Mutta todennäköisesti liike mieluummin purkaa kaupan kuin odottaa, koska joku pahakello kilisee suomi24:n sivuilla.
Toimin kerran erään majoitusyrityksen vastaanotossa. Asiakas tuli valittamaan majoittumisensa jälkeen, ettei majoitus vastaa sitä, mitä hän oli olettanut, ja vaati rahojaan takaisin. Olin sattunut olemaan paikalla, kun asiakkaalle oli majoittumistilanteessa erikseen käyty näyttämässä kyseinen majoitustila, joten hänellä oli selkeä kuva siitä, millainen se oli tai ei ollut. Kuluttajaviranomaisellakin siinä uhattiin, kunnes muistutin, että he taisivat pari tuntia aikaisemmin käydä itse toteamassa majoituksen laadun. Sillä kerralla yritys ei palauttanut rahoja, mutta esimerkin opetus oli siinä, että kuluttajansuojan nimissä sekin asiakas oli valmis vääristelemään totuutta. Jos työvuorossa ei olisi ollut ketään, joka oli tietoinen alkuperäisestä tilanteesta, yritys olisi kuluttajansuojan nimissä joutunut peräytymään.
Yrittäjän riski on jotain ihan muuta, tai sen tulisi olla. Jos nimittäin oletetaan, että molemmat osapuolet pelaavat reilua peliä.