paha olla..

ja huolehdit yksin pikkuvauvasta. Herää pari kysymystä:
Asutko nyt ensimmäistä kertaa poissa äitisi luota?
Missä lapsesi isä on? Miksi hän ei asu teidän luonanne?
Onko sinun mahdollista palata vielä toistaiseksi äitisi luo asumaan?
Voiko lapsen isä muuttaa sinun ja lapsen luo?
Minusta sinun ei pitäisi asua yksin vauvan kanssa. Itsellänikin oli hirveä koti-ikävä, kun 20-vuotiaana muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa, vaikka minulla oli kiva kämppäkaveri eikä vauvaa.
Jos olisit minun tyttäreni, haluaisin, että asut luonani vauvoinesi niin kauan kuin suinkin. Puhupa asiasta äitisi kanssa.

Ymmärrän sinua täysin. Olen sua vähän vanhempi ja lapsenikin on jo vuoden, mutta asun silti vanhempieni luona koska en vaan ole ollut valmis jäämään lapsen kanssa kahden. Nyt tosin olen alkanut kaipaamaan omaa rauhaa niin paljon että haluan oman asunnon. On kuitenkin rankkaa olla pienen lapsen yksinhuoltaja, pärjään lapseni kanssa hyvin ja hoidan hänet täysin vaikka en hänen kanssaan kaksin asukaan. On vaan niin hyvä että on tuki lähellä tarvittaessa.
Olisiko mahdollista että muuttaisit takaisin äitisi luokse? Siihen asti että olisit valmis muuttamaan omaan kotiin. Keskustele asiasta äitisi kanssa. Se voisi auttaa kun kerrot hänelle olostasi.
Koitahan jaksaa ja voimia sinulle!

Itse muutin muutama kuukausi ennen lapsen syntymää asumaan yksin. Asunto ei ollut koti, vaan paikka jossa jouduin elämään. Pikkuhiljaa totuin enemmän asuntoon, ja nyt olen asunut tässä poikani kanssa reilun vuoden. En tiedä missä välissä asunto muuttui kodiksi, mutta nyt en enää lähtisi täältä minnekkään. Paljon käyn vielä nykyään äitini luona kylässä, mutta vain esim. kahvilla (en yötä) ja äitini kanssa olemme viettäneet luonani leffailtoja pizzan parissa. Suosittelen samaa teille. Ajan kanssa totut tähän muutokseen. Jos haluat jutella asiasta enmpi, niin laita postia tulemaan [email protected] . Itse olen 20vuotias yh ja poikani reilun vuoden.

joka voisi vierailla silloin tällöin luonasi? Löytyisikö ketään samassa tilanteessa olevaa tai toisaalta taas ihan erilaista tuttavuutta seuraksesi. Voivatko vanhempasi kyläillä useammin? Mitä luulet, olisiko olosi yksinäisempi ilman lasta? Kysymykseni eivät varmaan yhtään lohduta, mutta halusin kuitenkin jotain vastata. Itselläni on samanikäinen tyttö kuin sinä ja minusta tuli äiti 16 vuotiaana. Jotain samaa siis meissä kuitenkin.
Voisin hyvin kuvitella, että ajan myötä tunnet olevasi kotonasi, eikä ollenkaan yksinäisenä, vaan täysin nauttien itsenäisestä yh- äidin elämästä.