Ruotsalainen Marknadskraften-lehti ottaa tanakasti kantaa vapaamielisemmän huumausainepolitiikan puolesta. Lehti kirjoittaa laajasti Hollannin huumepolitiikan tuloksista, kuten Ruotsia vähäisemmästä ongelmakäyttäjien määrästä.
Jos huumausainepolitiikan tarkoitus on rajoittaa huumausaineiden käyttöä ja vähentää narkomanian aiheuttamia sosiaalisia haittoja on hyvä tarkastella Euroopan maata, jossa on pisin kokemus vapaamielisestä huumausainepolitiikasta eli Hollantia.
Erityisesti on pantava painoa sille, että Hollanti käyttää huumausainepolitiikassaan täysin erilaisia menetelmiä mitä muut maat. Sen vuoksi Hollanti on joutunut sietämään kovasti kritiikkiä. Kritiikkiä, joka ei ole perustunut siihen että muut maat olisivat onnistuneet politiikassaan paremmin vaan sen vuoksi, että monet muut maat pitävät omaa politiikkaansa moraalisempana. Tämä käsitys voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Ainakin jos moraalisuudella tarkoitetaan saavutettuja tuloksia eikä pelkästään kykyä sohia voimakkaasti ilmaan.
Mitä hollantilainen huumausainepolitiikka on?
Hollannin huumausainepolitiikka sai suurimman osan nykyisestä muodostaan vuonna 1976. Silloin vedettiin periaatteellinen linjaus "pehmeiden" ja "kovien" huumausaineiden välille. "Pehmeisiin" laskettiin kannabis ja "koviin" mm. kokaiini, heroiini, LSD. Kannabiksen suhteen sallittiin vapaa myynti ns. Coffee-shopeista, joita esim. Amsterdamista voi löytää melkein jokaisesta korttelista. Niiden sallittiin myydä kannabista mutta ei "kovia" aineita eikä kannabistakaan alle 16-vuotiaille.
"Kovat" huumausaineet ovat aivan yhtä laittomia Hollannissa kuin muissakin maissa. Seikka, joka erottaa Hollannin tässäkin suhteessa muista maista on se, että valvonta ja rangaistustoimet kohdistetaan "kovien" aineiden myyntiin. Ero muihin maihin nähden on myös se, että "kovien" aineiden käyttäjiä ei kohdella rikollisina. Päinvastoin, hollantilainen yhteiskunta suhtautuu narkomaaneihin suvaitsevaisesti. Esimerkiksi puhtaiden ruiskujen jakaminen on pitkään ollut olennainen osa hollantilaista huumausainepolitiikkaa. Sitä ei katsota huumausaineiden käyttöön yllyttämisenä vaan tapana pelastaa ihmishenkiä.
Hyviä tuloksia
Monet Hollannissa vierailleet ihmiset tuomitsevat maan huumausainepolitiikan sillä perusteella mitä he näkevät kaduilla.. Narkomaanit liikuskelevat kaduilla vapaammin kuin muissa maissa, sillä viranomaiset eivät jahtaa heitä. Tämä ja se, että Hollanti vapaamielisyydessään houkuttelee muiden maiden narkomaaneja (30% narkomaaneista Amsterdamissa on ulkomaalaisia) saa aikaan ylimitoitetun kuvan ongelmasta.
Itse asiassa narkomaaneja on Hollannissa suhteessa vähemmän mitä monessa muussa maassa. Viralliset tilastot kertovat että narkomaaneja on 100 000 ihmistä kohti 100-130, kun määrä esim. Ruotsissa on 125-175.
Vaikka Hollannissa ollaan onnistuttu pitämään narkomaanien määrä suhteellisen alhaisena suurin saavutus kuitenkin on se, että narkomaanien sosiaalista tilannetta on onnistuttu parantamaan olennaisesti. Seitsemän viimeisimmän vuoden aikana on huumausaineiden aiheuttamat kuolemantapaukset vähentyneet 73:stä kappaleesta 39:een per vuosi. Narkomaanien kuolleisuus on 0,5%, joka on kansainvälisesti verrattuna hyvin alhainen. Puhtaiden ruiskujen jakaminen on sekin helpottanut tilannetta. Vain 8% AIDS potilaista on saanut tartuntansa likaisista ruiskuista. Kiitos kuoleman- tapausten vähenemisestä kuuluu vähemmän repressiiviselle huumausainepolitiikalle.
Mitä tulee "pehmeisiin" huumausaineisiin ovat tulokset ainakin yhtä kiinnostavia. Vaikka näiden aineiden myynti on käytännössä vapaata ei mikään osoita, että kannabiksen käyttö olisi kasvanut räjähdysmäisesti. Pikemminkin päinvastoin. Vuonna 1976 kun Hollanti käytännössä laillisti kannabiksen, osoittivat valtion tilastot, että 3 % 15-16-vuotiaista ja 10% 17-18- vuotiaista toisinaan käytti kannabista. Kymmenen vuotta myöhemmin vastaavat luvut olivat 2% ja 6%!
On mielenkiintoista kun amerikkalaisilta lukiolaisilta kysyttiin 1984 samaa asiaa ja peräti 59% oli kokeillut kannabista mutta vain 12% hollantilaisista nuorisosta oli kokeillut sitä. USA ja Hollanti ovat ääripäitä huumausainepolitiikkansa suhteen. On varmasti syytä kysyä onko itse asiassa ollut hyödyllistä aloittaa "sota" huumausaineita vastaan, kuten USA:ssa on tehty.
Hollannin esimerkki osoittaa, että huumausaineiden dekriminalisointi ei johda käytön kasvuun. Lisäksi on voitu oppia, että vähemmän represiivinen huumausainepolitiikka narkomaaneja kohtaan vähentää heidän syrjäytymistään ja sosiaalisia ongelmia.
Hollantia voisi kritisoida siitä, että se ei ole jatkanut johdonmukaisesti valitsemallaan tiellä. Esimerkiksi "kovien" aineiden kriminalisointi olisi kaikesta päätellen toivottavaa. Se vähentäisi narkomaanien kuolleisuutta ja huumausaineiden laatua voitaisiin seurata tarkemmin.. Epävarmuus huumausaineiden vahvuudesta ja varsinaisesta sisällöstä lisää väärinkäytön riskejä.
Sveitsi
Huumausaineiden dekriminalisointi todennäköisesti myös vähentäisi rikollisuutta ja prostituutiota. Sveitsissä on saavutettu myönteisiä kokemuksia huumausaineiden reseptijakelukokeilusta narkomaaneille, joka on jatkunut vuodesta 1994. Poliisirekisterin, syyttäjäviranomaisten tilastot ja narkomaanien haastattelututkimukset ovat osoittaneet rikollisuuden laskeneen voimakkaasti. Tulot rikollisesta toiminnasta putosivat 59%:sta 10%:iin kokonaistuloista. Kokeiluun osallistuneiden rikokset laskivat 60% ensimmäisen 6 kuukauden aikana. Käyttäjien sosiaalinen ja terveydellinen tilanne parani myös.
Riski HIV tartuntaan väheni ja narkomaanien psyykkinen terveys parani. Säännöllisesti työssä käyvien määrä kasvoi 14%sta 32%iin. Reseptijakelun menestyksellisyydestä kertoo myös se, että kokeilun jatkamista kannatti kansanäänestyksessä 71% äänestäneistä.
http://www.marknadskraften.com/artiklar/empiri.shtml
Lähde: Programme for a Medical Prescription of Narcotics: Final Report of the Research Representatives (1997) Zurich: Institute for a Social and Preventive Medicine at the University of Zurich
http://www.lindesmith.org
Jos huumausainepolitiikan tarkoitus on rajoittaa huumausaineiden käyttöä ja vähentää narkomanian aiheuttamia sosiaalisia haittoja on hyvä tarkastella Euroopan maata, jossa on pisin kokemus vapaamielisestä huumausainepolitiikasta eli Hollantia.
Erityisesti on pantava painoa sille, että Hollanti käyttää huumausainepolitiikassaan täysin erilaisia menetelmiä mitä muut maat. Sen vuoksi Hollanti on joutunut sietämään kovasti kritiikkiä. Kritiikkiä, joka ei ole perustunut siihen että muut maat olisivat onnistuneet politiikassaan paremmin vaan sen vuoksi, että monet muut maat pitävät omaa politiikkaansa moraalisempana. Tämä käsitys voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Ainakin jos moraalisuudella tarkoitetaan saavutettuja tuloksia eikä pelkästään kykyä sohia voimakkaasti ilmaan.
Mitä hollantilainen huumausainepolitiikka on?
Hollannin huumausainepolitiikka sai suurimman osan nykyisestä muodostaan vuonna 1976. Silloin vedettiin periaatteellinen linjaus "pehmeiden" ja "kovien" huumausaineiden välille. "Pehmeisiin" laskettiin kannabis ja "koviin" mm. kokaiini, heroiini, LSD. Kannabiksen suhteen sallittiin vapaa myynti ns. Coffee-shopeista, joita esim. Amsterdamista voi löytää melkein jokaisesta korttelista. Niiden sallittiin myydä kannabista mutta ei "kovia" aineita eikä kannabistakaan alle 16-vuotiaille.
"Kovat" huumausaineet ovat aivan yhtä laittomia Hollannissa kuin muissakin maissa. Seikka, joka erottaa Hollannin tässäkin suhteessa muista maista on se, että valvonta ja rangaistustoimet kohdistetaan "kovien" aineiden myyntiin. Ero muihin maihin nähden on myös se, että "kovien" aineiden käyttäjiä ei kohdella rikollisina. Päinvastoin, hollantilainen yhteiskunta suhtautuu narkomaaneihin suvaitsevaisesti. Esimerkiksi puhtaiden ruiskujen jakaminen on pitkään ollut olennainen osa hollantilaista huumausainepolitiikkaa. Sitä ei katsota huumausaineiden käyttöön yllyttämisenä vaan tapana pelastaa ihmishenkiä.
Hyviä tuloksia
Monet Hollannissa vierailleet ihmiset tuomitsevat maan huumausainepolitiikan sillä perusteella mitä he näkevät kaduilla.. Narkomaanit liikuskelevat kaduilla vapaammin kuin muissa maissa, sillä viranomaiset eivät jahtaa heitä. Tämä ja se, että Hollanti vapaamielisyydessään houkuttelee muiden maiden narkomaaneja (30% narkomaaneista Amsterdamissa on ulkomaalaisia) saa aikaan ylimitoitetun kuvan ongelmasta.
Itse asiassa narkomaaneja on Hollannissa suhteessa vähemmän mitä monessa muussa maassa. Viralliset tilastot kertovat että narkomaaneja on 100 000 ihmistä kohti 100-130, kun määrä esim. Ruotsissa on 125-175.
Vaikka Hollannissa ollaan onnistuttu pitämään narkomaanien määrä suhteellisen alhaisena suurin saavutus kuitenkin on se, että narkomaanien sosiaalista tilannetta on onnistuttu parantamaan olennaisesti. Seitsemän viimeisimmän vuoden aikana on huumausaineiden aiheuttamat kuolemantapaukset vähentyneet 73:stä kappaleesta 39:een per vuosi. Narkomaanien kuolleisuus on 0,5%, joka on kansainvälisesti verrattuna hyvin alhainen. Puhtaiden ruiskujen jakaminen on sekin helpottanut tilannetta. Vain 8% AIDS potilaista on saanut tartuntansa likaisista ruiskuista. Kiitos kuoleman- tapausten vähenemisestä kuuluu vähemmän repressiiviselle huumausainepolitiikalle.
Mitä tulee "pehmeisiin" huumausaineisiin ovat tulokset ainakin yhtä kiinnostavia. Vaikka näiden aineiden myynti on käytännössä vapaata ei mikään osoita, että kannabiksen käyttö olisi kasvanut räjähdysmäisesti. Pikemminkin päinvastoin. Vuonna 1976 kun Hollanti käytännössä laillisti kannabiksen, osoittivat valtion tilastot, että 3 % 15-16-vuotiaista ja 10% 17-18- vuotiaista toisinaan käytti kannabista. Kymmenen vuotta myöhemmin vastaavat luvut olivat 2% ja 6%!
On mielenkiintoista kun amerikkalaisilta lukiolaisilta kysyttiin 1984 samaa asiaa ja peräti 59% oli kokeillut kannabista mutta vain 12% hollantilaisista nuorisosta oli kokeillut sitä. USA ja Hollanti ovat ääripäitä huumausainepolitiikkansa suhteen. On varmasti syytä kysyä onko itse asiassa ollut hyödyllistä aloittaa "sota" huumausaineita vastaan, kuten USA:ssa on tehty.
Hollannin esimerkki osoittaa, että huumausaineiden dekriminalisointi ei johda käytön kasvuun. Lisäksi on voitu oppia, että vähemmän represiivinen huumausainepolitiikka narkomaaneja kohtaan vähentää heidän syrjäytymistään ja sosiaalisia ongelmia.
Hollantia voisi kritisoida siitä, että se ei ole jatkanut johdonmukaisesti valitsemallaan tiellä. Esimerkiksi "kovien" aineiden kriminalisointi olisi kaikesta päätellen toivottavaa. Se vähentäisi narkomaanien kuolleisuutta ja huumausaineiden laatua voitaisiin seurata tarkemmin.. Epävarmuus huumausaineiden vahvuudesta ja varsinaisesta sisällöstä lisää väärinkäytön riskejä.
Sveitsi
Huumausaineiden dekriminalisointi todennäköisesti myös vähentäisi rikollisuutta ja prostituutiota. Sveitsissä on saavutettu myönteisiä kokemuksia huumausaineiden reseptijakelukokeilusta narkomaaneille, joka on jatkunut vuodesta 1994. Poliisirekisterin, syyttäjäviranomaisten tilastot ja narkomaanien haastattelututkimukset ovat osoittaneet rikollisuuden laskeneen voimakkaasti. Tulot rikollisesta toiminnasta putosivat 59%:sta 10%:iin kokonaistuloista. Kokeiluun osallistuneiden rikokset laskivat 60% ensimmäisen 6 kuukauden aikana. Käyttäjien sosiaalinen ja terveydellinen tilanne parani myös.
Riski HIV tartuntaan väheni ja narkomaanien psyykkinen terveys parani. Säännöllisesti työssä käyvien määrä kasvoi 14%sta 32%iin. Reseptijakelun menestyksellisyydestä kertoo myös se, että kokeilun jatkamista kannatti kansanäänestyksessä 71% äänestäneistä.
http://www.marknadskraften.com/artiklar/empiri.shtml
Lähde: Programme for a Medical Prescription of Narcotics: Final Report of the Research Representatives (1997) Zurich: Institute for a Social and Preventive Medicine at the University of Zurich
http://www.lindesmith.org
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuo mitä kirjoitat on totta, mutta fanaattisen narkofobian riivaamat eivät halua tunnustaa tosiasioita.. Se on kovin surullista ja tuhoisaa ja myös vihreä liitto mielistelläkseen muita vallanpitäjiä, kieltää tosiasiat.
Kannabiksen käyttö tylsistyttää ja aiheuttaa skitsofreniaa.
http://www.kaleva.fi/html/JTpage325017.html
Pahimmat virheet onkin jo korjattu täällä:
http://www.kaleva.fi/cf/keskustelu.cfm?expand=117689&start1=1&rows1=15&start2=1&rows2=10
Presidentti Halonen, jonka eräät entiset 70 luvun helsinkiläiset väittävät aiemmin olleen ja yhä olevan pilvenpolttaja, hän sanoi ensimmäisessä uudenvuoden puheessaan että jokaisen suomalaisen tulisi voida olla entistä YLPEÄMPI.. Tämä on väärää politiikkaa ja ajattelua joka on tyylillistä huumeidenkäyttäjille. Kun omanarvontunne ei ole kehittynyt terveellä tavalla , se korvataan katteetomana koppavuutena ..Kun 90 luvun aikana huumeidenkäyttö moninkertaistui, tämä näkyi helsingin katukuvassa räjähdysmäisenä KOPPAVUUDEN , henkisen kylmyyden lisääntymisenä.
Jos joku elementti , jonka tulisi taipua ja joustaa , pitää viimeiseen asti kiinni omasta jäykkyydestään ( ylpeydestään ) se katkeaa ,murskaantuu, menee pilalle. .Nöyryys , nöyrtyminen, taipuminen realiteettien edessä on järkevää Paasikivi Kekkonen politiikkaa, jonka suomalaisten pitäisi löytää uudelleen. Kun otetaan huomioon että ylpeys ja kateus ovat perisyntejä joiden takia Lucifer valontuoja aikanaan erotettiin kokonaisvaltaisesta jumaluudesta, Halosen täti syyllistyi tässä saatananpalvontaan yllyttämiseen. Kun maan päämies tekee tämmöistä, siitä voi olla rankkoja seuraamuksia. Pitäisi tajuta mitä päästää naamastaan ulos kun on itsensä korkeaan virkaan keplotellut , mokoma .. En tiedä onko tuo pilviväite totta, mutta ainakin Porvoossa asuu eräs Helsingistä muuttanut perhe , joka väittää tuntevansa Halosen lähipiirin 70 luvulta asti. He sanovat että voivat valaehtoisesti vannoa nähneensä Halosen, Arajärven ja myös E Tuomiojan käyttävän huumeita.. ( cannabista )..Kun samasta asiasta raahataan alempaa sosiaaliluokkaa käräjille ja vankilaan, kyse on törkeästä asiasta.. Vaadin että valtakunnansyyttäjä puuttuu asiaan ja etsii käsiinsä muutamia todistajia Halosen lähipiiristä. Esim Tony Halme tai joku uusi Kokoomuksen nouseva tulokas voisivat ottaa tämän asiakseen, vaatia Hamppu Halosen erottamista, uusia pika vaaleja heti..
ei kukaan...jos et levittelisi tuollaisia...
Tony Halme on henkilökohtaisesti julkisessa televisio/puhelin haastattelussa kertonut käyttäneensä Kokaiinia sekä Amfetamiinia ja hetken miettimisen jälkeen suosittelee samaa muillekkin. Ja koska hän ei pidä esim amfetamiinia huumeena ollenkaan, niin onko syytä epäillä mistä Tonyn kova vauhti ja työkunto eduskunnassa on lähtöisin.