Kävelin kadulla ja silloin näin hänet...
Jatka tätä tarinaa (jos pystyt)
Alkumuoto
141490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
..jatkoin matkaani ostoskeskukseen ja huomasin hänen ehtineen jo kenkäliikkeeseen. Nousin rullaportaisiin ja kun vilkutin hänelle..huh vaan...olin lentää portailta..
taluttamassa koiraa. Taas hän yllätti minut, en osannut varautua kohtaamaan häntä juuri siellä ja sinä iltana.
Ohitimme toisemme, liian nopeasti ja minä jäin miettimään häntä, hän...
nähnyt mua, hankkis mies silmälasit.
päivän paras:D
silleen niinku vertauskuvallisesti...
Sankari sokeana ilman mies silmälaseja ei nähnyt prinsessaa, että olisi voinut herättää hänet ikuisesta unesta suudelmallaan ja saada puolet valtakuntaa… Tai ainakin onnellisen lopun tarinaan.
Hänkään ei nähnyt urhoa vaikka tarusankaria kuinka oli ja se jätti jäljen heeroksen itsetuntoon. Se ei ehkä ollut tarkoitus tässäkään tarinassa vaan mistäpä sankari tietäisi.
...syömässä hampurilaista ohi ajavassa autossa.Hänellä oli majoneesia poskessa.Enkä ole liioimmin häntä sen jälkeen nähnyt...
ja manasin huonoa tuuriani -miehet kun eivät kuitenkaan tajua että naisella voi olla miespuolisia ystäviä.
..muuta kuin ystäväsi ei rakastettusi. Hiljaa hän seuraa teidän liikkeitä ja yllättäin meneekin vastapäiseen baariin ja on siellä.......
Mutta ehkä sen pitikin mennä niin..
päästä mies ilmestyi taas näkyviin. Tällä kertaa hän oli päättänyt hymyillä, niin söpösti kuin pystyy ja heidän katseensa kohtasivat...
yritti ajaa autolla päälleni... ;)
...tai ainakin luulin nähneeni. Olikohan se hän lainkaan? Olen viime aikoina kaivannut häntä niin paljon, että tuntemattomatkin ovat alkaneet muistuttaa häntä. Etsin häntä katseellani missä liikunkaan. Silmäni hakevat vaaleita hiuksia, harmaita silmiä tai takkia, jota hän kerran minulle lainasi. Hänen punaista autoaan. Kohtaa jossa halasimme, paikkaa jossa kävelimme käsikkäin... Kaikki muistuttaa hänestä.
...kadun toisella puolella samassa kohtaa, missä minulla oli tapana nähdä hänet joka päivä. Ei siis suurikaan ihme, että hän oli taas ilmestynyt sinne. Vai oliko? Kukaan muu ei nimittäin häntä siellä ikinä nähnyt. Kuvittelinko siis hänet pelkästään? Ja kuka hän ylipäänsä oli? Olisin kysynyt häneltä itseltää, jos olisin pystynyt, mutta aina kun menin kadun yli, hän katosi. Eikä ilmestynyt takaisin, vaikka kuinka huutelin hänen peräänsä. Olin päättänyt, että enää en samaan ryhdy enkä siis lähde säntäämään kadun poikki. Siellä hän siis nytkin seisoi, mutta päätin pysyä lujana ja käänsin hänelle selkänsä. Sitten tapahtui jotain, mitä ei ikinä ennen ollut tapahtunut: hän kutsui minua! Jokin näkymätön voima tuntui samalla tarttuvan minuun ja tempaavan minut tien toiselle puolelle. Sinne asti se voima ei minua kuitenkaan kyennyt kantamaan, sillä jostain mutkaan takaa ilmestyi auto valtavaa vauhtia...