Puolenvuoden päästä olen -18, virallisesti aikuinen, henkilökohtaisesti nuori, teidän mielestänne teini-ikäinen lapsi.
Olen parivuotta sitten päättänyt, että jos luoja suo, niin lapseni saan nuorena.
Siihen on monia henkilökohtaisia, kuten toisten suusta kuultuja syitä, sekä lähipiiristä todelliseksi nähtyjä, onnellisia "teiniperheitä".
Asun yksin, mutta seurustelen. Keväällä viimeistään haaveissa olisi muuttaa yhteiseen asuntoon. Mieheni on jo parinkymmenen. Takana kummallakin on yksi pitkä parisuhde.
Molemmat lapsirakkaita, kummatkin ihmisiä, jotka osaavat järjestää asiat niin että ne sujuvat.
Tälläkin hetkellä ilman ehkäisyä, mutta napannut ei ole. Ei tässä mikään kiire ole. Mutta itse en odota 30-vuotiaaseen, jollei ole äärimmäinen pakko.
Talous pysyisi kasassa, olen säästäväinen ihminen ja se tarttuu.
Itse en pidä työssäkäymistä lapsia tärkeämpänä asiana. Valmistun 1,5 vuoden päästä, mutta jos perhe alkaa kasvamaan, niin sitten valmistun muutaman vuoden myöhemmin. Ja kouluttaudun lisää, jos siltä tuntuu, tai menen töihin.
Se jää yksinkertaisesti nähtäväksi.
Että ehkä teidän mielestä kuulostaa suunnittelemattomalta, mutta ajattelen omien lapsieni parasta. En sano, että olisin rikas tai elämänkokemusta kartuttanut ihminen, vaan annan mahdolliselle lapselleni tilan kasvaa aikuiseksi ihmiseksi meidän elämäntilanteessamme ja kohtalaisen hyvin lähtökohdin. Raskaus on nuorella naisella helpompi kuin vanhemmalla sekä itse henkilökohtaisesti puistattaa ajatuskin äitin ja isin "pikku iltatähdestä", joidenka vanhemmat perustelevat kasvatusperiaatteisikseen varallisuuden ja näin lapsi tulee kokemaan hyvin vaikean itsenäistymisen tulevaisuudessa.
Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta tuli ärtynyt olo näistä keskusteluista. Itsekin olen ahdasmielinen omalla tavallani, mutta pyrin silti ymmärtämään muita ja oletan että hekin pyrkivät ymmärtämään minua ja minun elämänarvojani.
Mitä hain tällä?
En mitään, halusin vain kertoa mielipiteeni.
Mitä saan tällä?
Kritiikkiä.
Ihminen kasvaa koko elämänsä ja oppii joka päivä uutta.
Niin myös tekin, jotka tulette arvostelemaan ja tokaisette "kasva ja opiskele ja mieti sitten."
Ja minähän kasvan ylpeästi, ehdin opiskella ja käydä töissä maailman sivun ja mietin joka ainoa päivä.
Olen parivuotta sitten päättänyt, että jos luoja suo, niin lapseni saan nuorena.
Siihen on monia henkilökohtaisia, kuten toisten suusta kuultuja syitä, sekä lähipiiristä todelliseksi nähtyjä, onnellisia "teiniperheitä".
Asun yksin, mutta seurustelen. Keväällä viimeistään haaveissa olisi muuttaa yhteiseen asuntoon. Mieheni on jo parinkymmenen. Takana kummallakin on yksi pitkä parisuhde.
Molemmat lapsirakkaita, kummatkin ihmisiä, jotka osaavat järjestää asiat niin että ne sujuvat.
Tälläkin hetkellä ilman ehkäisyä, mutta napannut ei ole. Ei tässä mikään kiire ole. Mutta itse en odota 30-vuotiaaseen, jollei ole äärimmäinen pakko.
Talous pysyisi kasassa, olen säästäväinen ihminen ja se tarttuu.
Itse en pidä työssäkäymistä lapsia tärkeämpänä asiana. Valmistun 1,5 vuoden päästä, mutta jos perhe alkaa kasvamaan, niin sitten valmistun muutaman vuoden myöhemmin. Ja kouluttaudun lisää, jos siltä tuntuu, tai menen töihin.
Se jää yksinkertaisesti nähtäväksi.
Että ehkä teidän mielestä kuulostaa suunnittelemattomalta, mutta ajattelen omien lapsieni parasta. En sano, että olisin rikas tai elämänkokemusta kartuttanut ihminen, vaan annan mahdolliselle lapselleni tilan kasvaa aikuiseksi ihmiseksi meidän elämäntilanteessamme ja kohtalaisen hyvin lähtökohdin. Raskaus on nuorella naisella helpompi kuin vanhemmalla sekä itse henkilökohtaisesti puistattaa ajatuskin äitin ja isin "pikku iltatähdestä", joidenka vanhemmat perustelevat kasvatusperiaatteisikseen varallisuuden ja näin lapsi tulee kokemaan hyvin vaikean itsenäistymisen tulevaisuudessa.
Anteeksi suorasanaisuuteni, mutta tuli ärtynyt olo näistä keskusteluista. Itsekin olen ahdasmielinen omalla tavallani, mutta pyrin silti ymmärtämään muita ja oletan että hekin pyrkivät ymmärtämään minua ja minun elämänarvojani.
Mitä hain tällä?
En mitään, halusin vain kertoa mielipiteeni.
Mitä saan tällä?
Kritiikkiä.
Ihminen kasvaa koko elämänsä ja oppii joka päivä uutta.
Niin myös tekin, jotka tulette arvostelemaan ja tokaisette "kasva ja opiskele ja mieti sitten."
Ja minähän kasvan ylpeästi, ehdin opiskella ja käydä töissä maailman sivun ja mietin joka ainoa päivä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kuulostat äitihahmolta. Siksipä käännän katseen tuohon mieheen. Henk. koht. en ole elämäni aikana tavannut yhtään nuorta isää, joka olisi jaksanut lapsiperheen arkea, vaan kaikki ovat lähteneet lätkimään ennemmin tai myöhemmin. Parikymppinen mies on kokemukseni mukaan täysi penska. Keskimäärin naisiin verrattuna 17-18 -vuotiaan tasolla.
Sinuna harkitsisin vielä. Ainoastaan siinä tapausessa, että sinulla on rahat kasassa itsesi ja lapsen parin kolmen vuoden elatukseen ( tuet tietysti) voisi lapsi tulla. Miehen varaan älä laske vaikka hän lapsirakkauttaan vannoisikin.
Keskustelkaa miehesi kanssa miten kotityöt jaettaisiin lapsen tultua, miten harrastukset mahdollistetaan, miten lapsen kuluista huolehditaan, entäpä jos äiti masentuu, hoitaako isä lasta sen aikaa? Onko teillä varaa olla molempien pois töistä esimerkiksi pahan koliikin tapauksessa jne. Varmista jo ennen raskautta, että miehesi ja sinä olette samoilla linjoilla sen suhteen, mitä lapsen saaminen tarkoittaa!
Tunnetpa sinä vähän ihmisiä(lue:teiniperheitä), mun mielestä on ihan järjetöntä kääntää heti että isä lähtee lätkimään.Mieheni oli 19-vuotias kun esikoisemme syntyi ja 21vuotias kun kakkosemme syntyi ja naimisiinkin kerittiin tuossa välissä, joo ihan miehen kosinnan tuloksena, ei mun pyynnöstä naimisiin menty.Mieheni on esimerkillinen isä lapsilleen, hoitaa,syöttää,vaihaa vaipat (vaihtoi kun kakkosta odotin aina lapsen kakka vaipat koska se haju sai mut voimaan niin pahoin), syötti öisin niin kuin minäkin.Pikkukakkonen lähti aluilleen ihan miehen toivomuksesta saada lisää lapsia ja vielä olis kuulemma ainakin 3 lasta haaveissa.
Ja mieheni ei todellakaan ole mikään kaljaa kittaava ja pornoa katsova teini.Ei edes juo alkoholia kuin n.1-2kt vuodessa eikä silloinkaan humalahakuisesti.
Mieheni on ihan normaali perheen isä, vaikka nuorena lapsemme saimme.
Joten eläpäs viitsi yleistää.
Se ei todellakaan ole miehen iästä riippuvainen tekijä jääkö hän lapsen tultua vai eikö jää.SE on ihan ihmisestä riippuvainen.Kuule moni vanhempikin mies saattaa lähteä suhteesta vauva arjen alettua.
Onnea ap:lle, toivottavasti pienokainen ilmoittelee tulostan :)
Ja älä välitä tälläisistä teksteistä,se ei todellakaan mene noin.Paitsi jos miehesi on jo valmiiksi pennun tasolla, mutta ei muuten..Tai no mistä mä sen tiedän, mitä elämä tuo tullessaan.Mutta tämän ylemmän ihmisen kirjoitus oli todella naurettavaa ja idiotismimäistä yleistystä ettei paremmalla väliä, siksi kirjoitin oman kokemukseni.
Ps: En tunne kuin 1 "teini"perheen jossa isä on lähtenyt lätkimään ja siinä suhde oli jo alusta asti huono ja mies käytti huumeita.
Jos luit tarkkaan niin huomasit minun puhuvan vain oman kokemuksen perusteella. Useista tuntemistani nuorista isistä ei yksikään ole kyennyt lapsiperheen arkeen sitoutumaan.
Nuori äiti joutuu ottamaan aika ison riskin sen kanssa, että onko isäkandidaatista oikeasti isäksi. Sama koskee tietysti aikuisiakin, mutta on erityisen leimallista nuoriin miehiin.
Itse olen jo täysikäisyyden puolella, mutta olen aivan samoilla linjoilla kanssasi. Itseä ärsyttää eniten juuri kommentointi ja arvostelu jota nuoret perheelliset saavat kokea. Kaikkia ihmisiä ei voi lokeroida samaan lokeroon, ei edes teini vanhempia. Sinulla tuntuu olevan täysin realistinen kuva vanhemmuudesta ja tulevaisuudesta. Et odota liikoja.
Teillekki tulee varmasti vaikeita aikoja, mutta itse olen sitä mieltä että elämä opettaa. Eikä elämässä ole kysymys siitä kuinka paljon on kokenut vääryyttä tai nähnyt maailmaa, vaan siitä että itsestä tuntuu hyvältä juuri siinä hetkessä. Asioilla on aina taipumus kääntyä kuitenkin hyväksi. Lapsi tulee antamaan varmasti paljon enemmän kuin sinulta vie. Tulee hyviä päiviä, ja vähän huonompia, mutta yhdessä niistä yleensä selvitään.
aurinkoisia odotuksia teille. :) itsekkin halusin vain kertoa mielipiteeni ja tukeni sinulle.
Oli mukava lukea tuo kaikki mitä kirjoitit, itselläni on melkein samat ajatukset.
Mutta minä olen nyt raskaana seitsemännellä viikolla ja käyn toista vuotta ammattikoulua mutta sehän keskeytyy sitten mutta kun lapsi on vähän vanhempi jatkan koulua. minun poikakaverini täyttää 18 tammikuussa ja itse täytän vasta ensi kesänä, olemme kumpikin kyllä vastuullisia ja harkitsevia ja olemme asuneet jo jonkin aikaa yhdessä, ensi syksynä olisi tarkoitus mennä naimisiin kirkko ja paikka on jo varattu, olen aina ollut sitä mieltä että haluan lapset nuorena, vanhempana ehdin sitten tehdä kaikkea ja haluan nähdä kun lapset varttuu ja saa omat perheet ja kaikkea muuta siihen kuuluvaa. toivotan sulle paljon onnea ja toivottavasti tärppäisi pian :)
Esikoinen syntyi kun täytin 18 ja viidetta jäin odottamaan 37v. (keskenmeno kyllä tuli)
Mitä ihmeellistä siinä on että joku haluaa lapsen myös keskiikäisenä?
Joku se on äiti sekä nuorena että lähellä 40. Toisesta ei tule äitiä tekemälläkään. Naisia on monenlaisia.
Kunhan te nyt oppisite olemaan onnellisia siitä mitä teillä on , eikä aina sanoisi, että toiset sitä ja toiset tätä.
Mä en teitä nuoria moiti mutta en kyllä viitis kuunella teidän komenteja iltatähtien äiteistä.
Tietän, tietän, se on teitän palsta, mutta silti.
Ollaan iloisia siitä mitä meillä itsellään on ja hällä väliä mitä toiset teevät, eiks niin?
En minä ainakaan moiti ihmisiä jotka tekevät iltatähden, jokainen tehkööt lapsensa milloin tahtoo kunhan itse on onnellinen :) Mitä se kenelläkkään kuuluu milloin kukanenkin lapsensa saa, en voi ymmärtää sitä että jos itse on onnellinen niin siihen pitää sitten jonkun tulla väliin tahallaan tehden kiusaa.
Sanoit sen todella hyvin. Kiitos
minunkin tähän pakko kommentoida, vaikka en palstalle kuulukaan. Olen itse 26. Olen lukenut näitä juttuja täältä aikasemminkin ja jotkut "haluan vauvan" jutut on kyllä ihan älyttömiä. mutta sinä vaikutat kyllä ihan selväjärkiseltä ihmiseltä hankkimaan lapsia, joten onnea vaan.
ja kyllähän jotkut 3-kymppisetkin isät tajuaa haluavansa sittenkin elää ja jättävät perheen äidin huollettavaksi, joten se ei asian laitaa muuta, se ei kuitenkaan selviä ennen kuin isästä tulee isä.
siis sä oot aatellu ihan samal taval ku mää. oon 15 vuotta ja seurustellu vast kuukaude ihanan 17-w miehen kans mut me ollaa kyl mietitty kans tota vauvaa.
masi sanoo et mä oon niin kypsä ja ku alotin tarkemmi miettii ni mun perusteet saada vauva nuorena, koska mä pystysin ymmärtää sitä paljo paremmi ku se on teini iässä (esim. ryyppäämiset ja kaupungilla olot, ku kumminki tien itte mitä se on) ja sitte just niinku sanoit et jaksaa paremmi.
mun mutsi kyl varmasti auttais paljo ku kumminki se maksaa nytki mulle kaike tarpeellisen ja sitte masi valmistuu sähköpuolelta kahen vuoden pääst ni se pääsis sit töihi ja pystys maksaa elämisen.
ja mul on sen verra elämänkokemusta, et tien mitä on paska elämä ku just kaveri meinas kuolla yliannostuksee ja sitte faija ei välitä yhtää et mitä teen, ku on mutsin kans eronnu. mut paistaa se aurinko risukasaanki!
mää oon aina tykänny vauvoista ja ne on tosi sulosia, ollaa kavereide kans oltu aina niiiin kateellisia ku joku onnelline tuore äiti menee rattaitte kaa ohitte :)
Aikuistu! Lapsellista provoilla täällä, mut huvinsa kullakin.Valitettavasti.
Toi blueberryin teksti pelottaa minuakin. Ei vetää vertoja ap:lle.
Jos kerran tietä, mikä on paska elämä, niin kumma että sitä haluaa väkisin myös omale lapselle.
Hän ei selvästikin tajua että lapsi on jotain muutakin kun vaunuilla ajelua. Voi että kun 15v tajusi että pitäisi olla ekaks paikka mihin lapsi viedään ja raha millä se kasvatettaan.
Monet nuoret tekee virheen siinä, että ne ajattelee vaan, miten paljon lapsi tuo rahaa tullessaan, että lapsilisät ja sitä ja sieltä...kuka ei näy ajattelevän, että jopa yksistään vaunut maksaa hunajaa. Vauva ei ole nukke jota vois laittaa koristeeksi kaapille...
Toi juttu ei oo nyt tarkoitetty nuorille oilla on asiat kunnossa, mutta sille blueberryllä ei nyt kaikki selvästi ole valmiina vauvan saamiseksi.
Sorry!
Uskoisin tekstin olevan provo, jotenkin tuntuu hassulta että 15-vuotias ajattelisi vielä noin..Tai mistäpä minä kenenkään ajatuskia tiedän.Toivon kuitenkin todella ettei teksti ole totta, surullista luettavaa.
ei se oiekein riitä jos sun mutsis auttaa sua,koska sullehan se vauva syntyis. mä oon itte 16 vuotias ja mun äiti rakastaa ja välittää mutta itte me ollaan mieheni kans meidän tyttöä kasvatettu ja hyvin on menny. sitä paitsi,ei sekään oikeen riitää että vauvat on sun mielestä sulosia.kyllä siihen muutaki tarvitaan. ja tää teksti oli sit tolle blueberrylle....
ja toivottavasti en saa kuulla keltään mitään teiniäiti juttuja,en millää enää jaksaisi niitä :( Nenna on pian 4kk ja rakkautta riittää vaikka millä mitalla tyttöä kasvattamaan :)
Ihmiset näillä palstoilla hankkivat
itselleen vain hyvän mielen kritisoimalla
nuorten kysymyksiä ja mielipiteitä.
Kummallinen tapa minusta.
Mutta eivät he kaupassa tule päin naamaa
sanomaan mitä mieltä ovat,
ehkä he pelkäävät jäävänsä verbaalisessa
kanssakäymisessä toisiksi?
Jos tahdot lapsen, toivon sinun saavan sen.
Itse olen raskaana ja tiedän miten onnekas olen.
Vaikka jouduinkin raskautta odottamaan
ja menettämään ensin kaksi lasta.
Itse en välitä ihmisten kommenteista
ja siitä miten he viittaavat menneisyyteeni,
ikääni, elämäntapaani.
Sillä tiedän, että jokaiselta ihmiseltä löytyy
luurankoja kaapista ja jokaisesta meistä
saadaan tehtyä kritiikin kohde.
Kaikki vaan eivät muista sitä
Oma on elämäsi ja sillä teet mitä haluat. Mutta eikö kannattaisi odottaa sen verran, että valmistut koulusta ja saisit töitäkin? Olisi nimittäin hyvä, että taloudellinen puoli olisi turvattu. Voin nimittäin sanoa, että kyllä se raha on aika tärkee asia.
Itse oon 21 -vuotias ja en tosiaan halua äidiksi vielä vuosiin, koska ensin haluan elää sitä omaa elämää nyt kun oon vielä nuori!!! Oon ajatellu asian sillai, että kyllä siihen kotionneen ehtii vanhempanakin, mutta nuoria ollaan vain kerran ja siks pitää nauttia, kun ei ole ketään kenestä kantaa vastuuta ja voi mennä miten huvittaa. Lisäks voi reissata, tehä töitä ulkomailla, saada elämänkokemusta... Miksi siis haluaisin lapsen nyt tai parin vuoden päästä???
Ihana poikaystäväkin minulla on, mutta molemmat halutaan ensin nauttia toisistamme -kaksin. Haluamme tutustua hyvin, säästää rahaa, saada hyvät työpaikat, reissata kaksin jne. Sitten olisi ehkä oman lapsen aika, mutta joskus tulevaisuudessa sitten. Haluan nimittäin antaa lapselleni hyvät lähtökohdat ja fiksut vanhemmat, jotka ei siinä 30 -vuoden kieppeillä ala kaipaamaan "menetettyä nuoruutta".
Tässä oli minun aatoksia omasta elämästä. Mutta siehän saat toki tehdä omalla elämälläsi mitä haluat ja jos olet varma, että tää perhe on siun juttu, etkä muuta halua (esim.nähä maailmaa), niin go for it!
PS.Kyllähän sitä maailmaa tietysti ehtisi näkemään senkin jälkeen, kun olet nelikymppinen, mutta onko se sama juttu kuin silloin, ku voi kiertää maailmaa nuorena?
Taloudellinen tilanne. En tiedä, että onko taloudellinen tilanteeni tällä hetkellä opiskelijana parempi kuin viiden vuoden päästä. Saanko vakituista työpaikkaa vai opiskelenko vielä. En laittaisi sen varaan, että muutaman vuoden päästä rahapuoli olisi kunnossa lapsen saamiseen. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo ja vie.
Jos näin aletaan ajattelemaan, niin tulisi ottaa huomioon terveys (niin psyykkinen kuin fyysinenkin), raha, elämäntilanne, sosiaalinen turvaverkko, työ, yhteiskunnan tilanne jnejnejne. Huomioitavaa on aivan äärettömästi, silti tunnutaan keskittyvän juuri pelkästään työhön.
Tiedän, ihminen tarvitsee työtä hyvinvointinsa kannalta. Mutta kyllä sitä työtä ehtii tehdä kyllästymiseenkin saakka. Eläkeikää nostetaan kokoajan ja kansakunnan keski-ikä vanhenee. Ties vaikka itse eläisin 100-vuotiaaksi tehden 75-vuotiaaseen asti töitä. Tai sitten lähden jo 20-vuotiaana kolarissa kun ajan aamulla töihin/kouluun/minnelie.
Ikinä ei vain tiedä.
Tiedän surkean tosiasian, etteivät lapset ole enää lapsia ja nuoret hyppäävät aikuisten kenkiin liian nopeasti.
Itsekin kuulun tähän joukkoon, joka on itsenäistynyt liian aikaisin (jos ajatellaan nuoruuden ja aikuisuuden jakajaksi täysi-ikäisyys) ja alkanut ottamaan vastuuta elämästään vielä silloin, kun osan vastusta voisi lykätä vanhemmillensa.
Mutta tähän kenties ikuiseen nuoruusaiheeseen.
Mielestäni ei voi ajatella kapeamielisesti että ihminen on vain kerran nuori. Ihminen on vain kerran lapsi, nuori, aikuinen, keski-ikäinen, vanhus, miten vain sen tahtoo jaotella.
Nuorekas silti voi olla vaikka koko elämänsä läpi.
En näe tulevaisuuteen, että olenko minkälainen 20 vuoden kuluttua, mutta toivon, että elämä olisi tuonut mukanaan kokemusta, iän tuomaa viisautta, sekä menneisyydestä jäänyttä lapsenmielisyyttä.
Mitä tähän matkusteluun tulee, niin itseäni viehättää kotimaa. En kaipaa niinkään ulkomaille katsomaan erilaisia kulttuureita, koska omassammekin on paljon oppimista vielä. Töihin en mielelläni edes lähtisi ulkomaille, koska Suomessa on kumminkin hyvä elintaso ja täällä on valmiudet ja mahdollisuudet lähestulkoon kaikkeen siihen, mitä ihminen tahtoo elämänsä aikana tehdä ja kokea.
Vastuunkanto. Ihminen kantaa AINA vastuuta. Eri elämäntilanteessa enemmän ja toisessa vähemmän. Vaikka oman lapsen vastuu kulkee mukana koko elämän ajan, silti on aikaa myös itselleen ja voi elää ja kokea myös vanhemmalla iällä, kun on enemmän resurssejakin siihen. Aikaa ja rahaa. Ja mitä olen läheisiänikin seurannut, niin mitä vanhemmaksi varttuu, niin sitä enemmän oppii nauttimaan ulkomaidenkin tarjonnoista.
Kun tunnetusti, en yleistä, nuorten ulkomaanreissuihin kuuluu yksinkertaisesti bilettäminen. Maksaa nyt 600e viikon matkasta ( matkalla aiheutuneet kustannukset, hinta kipuaa helposti yli 1000e:n), jolla juodaan ehtoisin ja kärsitään aamu krapulassa? En väitä, etteikö vanhemmillakin ihmisillä tätä olisi havaittavissa, taikka nuoremilla erilailla, mutta kumminkin.
Anteeksi kun tuli näin pitkä. Ei pitänyt. Mutta oli paljon asiaa mielessä. :)
Meni nick väärinpäin. Ymmärsitte siis varmaan että ketjunaloittaja oli kyseessä.
Heippa vaan kaikille tasapuolisesti=)
Joo tosiaan itse sain esikoiseni tossa kesällä ja olin/olen 20v lasta yritimme mieheni kanssa 11kk ennenkuin tärppäs oli erittäin raskasta ja vaikeaa aikaa...
Mielestäni on väärin kun kaikki höpöttää että pitää olla koulut suoritettu ja töissäkin pitää olla että sitten pärjää lapsen kanssa...
JA SIT MUN MIELIPIDE! Miä hemmettiäs auttaa että oot laahustanut töissä vuodesta toiseen ei monellakaan varmaan rahaa ole säästössä lasta varten vai olenko väärässä?? Opitte vaan elämään "leveämmin" ja sitten valitatte kun äityys rahat ovat niin pieniä... Ja vaikka se töissä käyminen korottaakin mammarahaa et IKINÄ tule saamaan sitä mitä töissä olet saanut! Ja kuka on sanonut että ei lasta voisi ulkomaille viedä itse en ole syntynyt suomessa vaan muuttanut tänne 10 vanhana isäni ja sisarusteni kanssa kun he erosivat äitini kanssa... Oikeen hyvin meillä on mennyt vaikka en suomea osannut tänne tullessani ollenkaan... ja sitten se kyllä me ainakin mieheni kanssa olemme saaneet olla myös kaksin vaikka meillä vauva onkin kun vauva laitetaan illalla nukkumaan ajoissa niin saavat vanhemmat myös omaa aikaa... Ja kuka on sanonut/kieltänyt olemasta nuori vaikka onkin 30v...? ei se ole mikään laki että kun täytät 30 olet vanha ja rupsahtanut...
Paras ystäväni on 35vuotias 2 lapsen äiti ja on mielestäni todella nuorekas ja mukava ja ihana ihminen ja osaa ottaa rennosti jos siltä tuntuu...
tietysti sit menemisestä... ei voi joka päivä hypätä pubissa oluella ja juoda olutta mutta kyllä elämässä on muutakin ku joku HEL..TIN olut ja viina... mielestäni asia on niin että kaikki tekee tavallaan mutta ei ole "syntiä" tehdä lapset nuorina=)
Onnea kaikille nuorille äideille jotka ovat valinneet tiensä hankkimalla oman pikkuisen nyytin...:)
Ei mulla ole mitään syytä kritisoida toisten päätöksiä perustaa perhe! Sehän on positiivinen asia! :)
Mutta enpä kritisoi niitäkään naisia, jotka saavat lapsia myöhemmällä iällä tai haluavat "iltatähden". Minun äitini synnytti veljeni 46-vuotiaana ja ok juttu oli sekin. Ei ollut varallisuus kasvatusperiaatteena eikä edes yhtään vaikea raskaus.
Kaikki tavallaan ja omalla ajallaan! :)