Saitteko te lapsukaisena katsoa jokaisen elokuvan, jonka halusitte? (0 - 12-v tai silleen.)
Meikäläinen katsoi telkusta kaikki murhat ja nirhat mitä näkyi ennen isän nukkumaanmeno-aikaa (joka oli tosin arkena klo 20.30, ärh!), mutta yhtäkään tapporainaa aivan varhaisvuosiltani en muista. Vaan kas kun erään kerran äitini sai jonkin kohtauksen että nyt tulee sellainen elokuva jota EN saa nähdä, niin sitäkin zuumailin salaa pinnasängyn pinnojen välistä, ja sen elokuvan tappokohtauksen ainoana muistan koko varhaislapsuudesta. (Väline oli veitsi.)
Jotta jåå...
Meikäläinen katsoi telkusta kaikki murhat ja nirhat mitä näkyi ennen isän nukkumaanmeno-aikaa (joka oli tosin arkena klo 20.30, ärh!), mutta yhtäkään tapporainaa aivan varhaisvuosiltani en muista. Vaan kas kun erään kerran äitini sai jonkin kohtauksen että nyt tulee sellainen elokuva jota EN saa nähdä, niin sitäkin zuumailin salaa pinnasängyn pinnojen välistä, ja sen elokuvan tappokohtauksen ainoana muistan koko varhaislapsuudesta. (Väline oli veitsi.)
Jotta jåå...
Vastaukset 6
Vanhimmat
on sata vuotta tai sinnepäin,
joten vastaan omieni lapsukaisteni
rajoituksista tai rajoittamuuksista.
yritin pitää huolen, etteivät ainakaan
mitään "saksikäsi edwardia" tai "vastaavaa"
katsoisi, ennenkuin ymmärtäisivät elokuvan
ja todellisuuden rajan. (mikä on häilyvä)
toki aina löytyi kavereita, keiden luona
sai katsoa mitä vain.
niihin asioihin en pyrkinyt vaikuttamaan,
yritin lähinnä olla läsnä, jos lapselle
oli herännyt kysymyksiä tai pelkoja.
olivat tuossa 10-16 ikähaarukassa kun näytin
heille alkuperäisen nosferatun.
vanhimmat pelkäsivät, nuorin naureskeli,
eli niin se ikä vaikuttaa pelkoon.
siis piilossa olevaan tai näytettyyn väkivaltaan.
jälkikäteen, nyt kun ovat isoja,
ovat todenneet, etteivät jääneet
mistään paitsi.
eli vastaus kysymykseesi on vaikea.
itse totesit, ettet pelännyt niitä elokuvia,
joita sait luvan kanssa katsoa,
mutta se, mitä et saanut,
jäi mieleen.
herää vähemmästäkin kysymys,
niinkö me aikuiset todellakin aiheutamme
itse lapsiemme "traumat".
kielletyn hedelmän maku pysyy ja säilyy.
saanut kotona katsoa. Tietysti minullakin oli se kaveri, joka sai katsoa himassaan mitä tahansa ja yhdessä sitten tappajahait ja alienit videolta pelättiin. Mitä erilaisimpia ö-luokan toiminta-, kauhu- ja scifipätkiä tuli tiirailtua. Jo silloin tajusin, että maailma on täynnä todella huonoja elokuvia. En kyllä muista, että mikään olisi isommin mielenrauhaani järkyttänyt. Pikkujärkytyksiä toki oli, esim. juuri Tappajahaissa kun yksi kaveri sukeltaa veneeseen ja löytääkin sieltä ikävännäköisen raadon. Ja olihan Psykokin aika kova juttu..
en saanut piänenä katsoa isän homosadomaso-juttuja oli vaan katottava tavallista pornoo..
mutta onneksi löytyi kaveri, jonka luona pystyi katsomaan kaikkea. Tämä taitaa olla surullisen kuuluisa tarina. Oikein vanhempien painajainen...:)
mulla oli kyllä tiettyjä rajotuksia.. Muistan yhden esimerkin, kun veljet katto elokuvan "It", jossa pelle söi/murhas ihmisiä. Mä en sitä saanu kattoa, mutta kuitenkin katottiin se salaa kaverin kanssa ja siitä jäi kyllä jonkin asteen traumat (sittemmin poistuneet). Toinen esim. oli kun koko muu perhe katteli Twin Peaksia ja mut lähetettiin pois, kuulin vaan sen musiikin, joka ¨sai mussa vielä teini-iässäkin aikaan väristyksiä. Kun sitten muutaman vuoden vanhempana kattelin sitä, ihmettelin, mikä siinä oli niin pelottavaa. Ilmeisesti en nähnyt niitä raaempia jaksoja..
asuin talossa, jossa oli kaupunkimme ainoa elokuvateatteri. Kerrostalomme pihalta oli kulku projektorihuoneeseen, ja elokuvannäyttäjä oli kuin isoveli. Asui samassa talossa.
Siellä sitten istuskelin illat pitkät tiirailemassa pienestä luukusta elokuvia. Olin alta kymmenen kun näin Liekehtivän tornin, ja totisesti pelkäsin. Muistan pelkoni hyvin, mutta en voinut olla katsomatta elokuvaa loppuun. Niin jännä se silloin oli. :-D Monet bondit olen kymmenen vanhana nähnyt...