..ettei tosikaan.
Välillä yritän epätoivoisesti laihduttaa, mutta ei siitäkään mitään tule. Lopulta päädytään aina siihen, että päinvastoin kuin olisi tarkoitus, lihon. Mistä ihmeestä saisi sellaisen itsekurin, ja tahdonvoimaa, muutenkin kuin ajatuksentasolla?
Joskus kun yrittää syödä vähän, niin eihän siitä mitään tule. Yleensä juuri silloin mässäilenkin pahiten.
Olen 100 % varma, että olen synnynnäinen epäonnistuja, koska kyllähän maailma sellaisiakin (pask juttu kylläkin) tarvitsee. Mikään ei koskaan onnistu, mitä ikinä se sitten onkaan.
Tällä menolla olen 10 vuoden päästä joku pahainen sosiaalipummi, vailla koulutusta ja työtä. Läskeineni aivan yksin. Kiva elämä edessä ja silleen. Koska ei tämä koulukaan nyt ota sujuakseen. En vain jaksa tätä. Mä en koskaan valmistu yhtään mihinkään ammattiin, tästä tulee loputon kierre, aloitan koulun toisensa perään ja jätän kaiken kesken. Ai miksi vai..? No, kun mikään ei vaan kiinnosta, ja jotain on silti tehtävä.
Tiedän senkin, ettei laihtuminen mitään ongelmiani ratkaise (ja tuskin minun typeriä "ongelmiani" voi edes oikeasti ongelmiksi kutsuakaan, koska maailmassa on niin paljon suurempiakin ongelmia ihmisillä), mutta ei se mitään pahentaisikaan.
Ja kun sitten vielä saisi jostain lisää rohkeutta ja itseluottamusta, mutta niitä nyt on aivan turha edes yrittää, kun eivät ne minusta tykkää. Ne on niillä kenellä on, ihan syntymästä asti, ja toisilla niitä taas ei ole, eikä tule.
Välillä yritän epätoivoisesti laihduttaa, mutta ei siitäkään mitään tule. Lopulta päädytään aina siihen, että päinvastoin kuin olisi tarkoitus, lihon. Mistä ihmeestä saisi sellaisen itsekurin, ja tahdonvoimaa, muutenkin kuin ajatuksentasolla?
Joskus kun yrittää syödä vähän, niin eihän siitä mitään tule. Yleensä juuri silloin mässäilenkin pahiten.
Olen 100 % varma, että olen synnynnäinen epäonnistuja, koska kyllähän maailma sellaisiakin (pask juttu kylläkin) tarvitsee. Mikään ei koskaan onnistu, mitä ikinä se sitten onkaan.
Tällä menolla olen 10 vuoden päästä joku pahainen sosiaalipummi, vailla koulutusta ja työtä. Läskeineni aivan yksin. Kiva elämä edessä ja silleen. Koska ei tämä koulukaan nyt ota sujuakseen. En vain jaksa tätä. Mä en koskaan valmistu yhtään mihinkään ammattiin, tästä tulee loputon kierre, aloitan koulun toisensa perään ja jätän kaiken kesken. Ai miksi vai..? No, kun mikään ei vaan kiinnosta, ja jotain on silti tehtävä.
Tiedän senkin, ettei laihtuminen mitään ongelmiani ratkaise (ja tuskin minun typeriä "ongelmiani" voi edes oikeasti ongelmiksi kutsuakaan, koska maailmassa on niin paljon suurempiakin ongelmia ihmisillä), mutta ei se mitään pahentaisikaan.
Ja kun sitten vielä saisi jostain lisää rohkeutta ja itseluottamusta, mutta niitä nyt on aivan turha edes yrittää, kun eivät ne minusta tykkää. Ne on niillä kenellä on, ihan syntymästä asti, ja toisilla niitä taas ei ole, eikä tule.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse pidän itsekuriani sillälailla , että pidän itse netissä blogia minne puran kaiken tunteeni ja kannustan ja kirjaan päiväni sinne ylös. Vältän syömistä , siten että vain sanon päässäni , että ruuasta on vain haittaa jne. Kova työ palkitaan. viikonpäästä taas kiloja on mennyt ja oon tyytyväinen asiaan :)
Pitää vaan panostaa ja potkia itseensä jollakin tavoin eteen päin. Itse myös kirjottelen muiden kanssa , esim täälä niin unohtuu ruuan himo. yritän aina keksiä itselleni jotain tekemistä , että unohdan ruuan.
tsemppiä sulle , kyllä sä pystyt kun yrität lujasti
No siinä sinun viestissä se vastaus taisi jo tullakkin. Sinulla ei vain yksinkertaisesti riitä itsekuri. Harmi. Mutta kaikkea ei voi saada.
Mitä kivaa olis laihuudessa jos kuka tahansa vois olla laiha! xD
..mistä ihmeestä sitä itsekuria saisi lisää.. Olikin kysymys..?
Kyllä kai sitä jotenkin voi kehittää.
Ja kyllä, mun mielestä kaikki voisi olla laihoja, olishan se kivemman näköistä, kuin kaikki läskipallerot. :( Eikö muka?
vaikka söin aamulla kuin iso sika.
Tavallaan mulla ei vielä tähän aikaan päivästä ole kovinkaan nälkä.
hairio.omafoorumi.com
tuo sivu on?
Ei tuolla mitään ole..?