Liian fixu?

meillä oli liian fixulla adhd-pojalla henkilökohtainenavustaja ala-asteen ajan ja kaikki opetus normaaliluokkaan integroituna, ja pikku jippoja joilla palkittiin jokaisesta muistetusta asiasta.eipä tullut ns. tähtinumeroita mistään ja poika on nyt lukiossa. henkilökohtaisen avustajan saimme painostamalla koulua. eli kimppuun ku hai limpuun....

Hei, miksi ihmeessä poika jäisi luokalle, jos koulunkäynti muuten sujuu? Odotettavissa on varmasti lisää "ongelmia", jos poika joutuu opiskelemaan uudestaan asiat, jotka jo osaa. Tuskin kertaaminen siihen huolimattomuuteen auttaa. Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, että lasta pitää kannustaa toimimaan oikein eikä rangaista siitä, että ei osaa joka asiassa toimia niin kuin muut.

Hipi hopi vaan opettajan juttusille ja siitä sitten ylöspäin, jos ei mene opettajalle "jakeluun"

"Jos ADHD-lapsi on vähän huoleton koheltaja, eli tavarat vähän unohtuu sinne ja tänne, eikä aina jaksa keskittyä täysillä, onko se ominaispiirre vai jotakin, mikä korjaantuu noin vain iän mukana? "

Olen jo aikuisen iässä, tavarat edelleen hukassa, koheltaminen on ainut tapa toimia ja keskittyminen on vieläkin haasteellista. Varmasti varhaisella kuntoutuksella saa tuloksia, mutta itse en usko tästä tulevani enää "normaaliksi". Tämänkin kanssa oppii elämään, jotenkin.

Kyllä adhd on ja pysyy mutta vanhetessa oppii löytämään muistikeinoja noon että edes jotain pysyy tallessa.

Itse valitsisin haasteet koska mieluinen tekeminen auttaa keskittymään, adhd lapsi (ainakin meidän) pyörii hyrränä jos ei ole syytä keskittyä.Toki se on vieraan mahdoton tietää miten tuo muutosvastarinta vaikuttaa eli sen varjolla voi uusi luokka olla tosi vaikea paikka...

Kiitos todella paljon asiallisista vastauksista!!!!
Ja mukavaa huomata, että muutkin ADHD:n kanssa tavalla jos toisella tekemisisssä olevat ovat samoilla linjoilla kanssani.

Aion keskustella opettajan kanssa uudelleen pian ja taas koen saaneeni lisää voimaa neuvotteluihin. Kiitos siitä!

On tyypillistä, että opettaja haluaa hiljaisuuden ja paikallaan olon rikkovan lapsen pois luokaltaan. Yleensä "häirikkö" siivotaan erityisluokalle, mutta myös luokalle jättämällä vahinko voidaan panna kiertämään.

Lapsi, joka pulisee ruokapöydässä, juoksee ja huutaa käytävällä, eikä ota vastaan komentoja... laskee luokan (ja ennen kaikkea sen opettajan) mainetta koulun opettajakunnan keskuudessa.

Yleensä tässä ei ajatella "häirikön" etua. Ensimmäisellä sijalla on opettajan työn sujuminen ja toisella luokan enemmistön "työrauha"

Koulussa kilpaillaan: kuka on paras oppilas, mutta toisaalta, kenellä on paras luokka. Häviäjiä ei kaivata. Mutta tässä ei ole mitään outoa, sama henki läpäisee koko yhteiskunnan. Lieneekin lapselle parempi syrjäytyä jo varhaisessa vaiheessa, ettei turhia odotuksia pääse syntymään?

haluaisin sanoa oman mielipiteeni asiasta. Lapsellani, joka on nyt eskarissa, on adhd, eikä ainakaan tähän mennessä minkäänlaisia liitännäisoireita ole löytynyt. Eli oppiminen sujuu ja asiat luistavat tiedollisella tasolla hyvin. Sosiaaliset suhteet ovatkin asia erikseen, ja niitä harjoitellaan eskarissa päivä kerrallaan. Onneksi sentään aina on kavereita (vielä) riittänyt meidänkin koheltajalle. Tavarat ovat kotona hujan hajan, ja saattaisin kuvitella, että sama tulee jatkumaan myös koulussa. Kuitenkin haluan, että lapseni aloittaa koulun normaaliluokalla, sillä aina voi myöhemmin siirtää sitten erityisopetukseen jos on tarpeen. Avustaja-asiassa aion alkaa painostamaan heti, kun poika on kouluun ilmoitettu. On lapsen resurssien haaskausta, jos pystyy toimimaan ja oppimaan omassa lähikoulussaan naapurin tuttujen lasten kanssa samalla luokalla. Tällöin sosiaalisten suhteidenkin ylläpito on huomattavasti helpompaa. Lisäksi mielestäni monella pienemmällä paikkakunnalla erityisluokat ovat yksilöllistetyn opetuksen luokkia, jolloin oppimäärä sovitetaan lapsen kykyyn oppia. Mielestäni tässä piilee se vaara, että adhd-lapsi, jolla ei oppimisvaikeuksia ole, ei saa sitä kaikkea tietoa ja taitoa koulusta irti, jonka voisi saada. Haaskataan siis yksilön lahjoja.
Opettaja haluaisin pyytää anteeksi niiden kaikkien kollegoiden puolesta, jotka eivät osaa asettua erityislapsen asemaan eivätkä huomioida lasta sen koheltajan takana. On valitettavaa, että yhä edelleen kouluissa on paljon opettajia, jotka eivät ymmärrä lapsen olevan paljon muutakin kuin se levoton käytös, joka päällimmäisenä näkyy. A.S.Neill tuossa yläpuolella kirjoitti paljon asiaa, valitettavasti. Pidä pintasi, jos lapsesi oppiminen sujuu normaaliluokalla! Erityisluokalla lapset usein vieraantuvat lähiympäristön kavereista ja tavallaan jo "syrjäytyvät" pieninä. Jos taas on pienintäkään merkkiä oppimisvaikeuksista tai vakavista sosiaalisista ongelmista, eli jos lapsi ei pysty opiskelemaan normaaliluokalla, niin silloin siirtoa erityisluokalle kannattaa harkita. Mutta luokan kertaaminen ei auta lasta tässä tilanteessa, varsinkaan jos hän osaa ikätasoisesti (tai paremmin) vuosiluokkansa asiat, kuten kirjoituksestasi ymmärsin. Ilkeästi voisin kyllä sanoa, että mikäli lapsellasi käy yhtään tuuri opettajan kanssa, niin silloin kertaaminen voi olla hänen elämänsä paras asia =)
Sinuna minä vielä keskustelisin lapsen nykyisen opettajan kanssa. Kaiva esille asiat, jotka synnyttävät lapsellesi muutosreagointia. Olisiko opettajalla mahdollisuus muuttaa jotain niistä niin, että lapsesi ei tarvitsisi reagoida asioihin? Esittele oma näkemyksesi ja kerro, mitä sinun mielestäsi lapsesi eteen voitaisiin vielä tehdä. Voit jopa soittaa rehtorille ja sopia tapaamisesta, jossa rehtorikin olisi läsnä ja kertoisitte molemmat opettajan kanssa omat kantanne asiaan. Lisäksi menet kiireesti hankkimaan lausuntoa avustajantarpeesta, sillä avuustaja voisi olla myös osaltaan "pehmentämässä" lapsesi ja opettajan välejä. Ja yritä pitää puolesi, jotta saisit koulutetun avustajan, sillä heillä on riittävät tieto-taidot toimia erityislasten kanssa ja luultavasti myös huomattavasti korkeampi motivaatio auttaa lasta kuin kirjoituksesi perusteella lapsesi opettajalla on. Voimia sinulle ja muista, että loppujen lopuksi sinä olet asiantuntija lapsesi suhteen, vaikka kaikkea et koulussa olekaan näkemässä!