Omat tunteet pitää väliin piilottaa koska ne ovat melkein liian suuria kestää. Sitten sitä yrittää tukhaduttaa ne että ne eivät pääsisi järjestä voitolle.
Jostain ne kuitenkin hyökkäävät kimppuun eikä järki toimi tarpeeksi nopeasti ja sieppaa tunteita säilöön.
Päässä on käynnissä oikea maaottelu, eikä voittajaa näy.
Jostain ne kuitenkin hyökkäävät kimppuun eikä järki toimi tarpeeksi nopeasti ja sieppaa tunteita säilöön.
Päässä on käynnissä oikea maaottelu, eikä voittajaa näy.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Se on ainut tie päästä niistä eroon. Pohtia mistä ne kumpuaa. Se on varmaa, ettei tästä päivästä. ;)
Googlettakaa lukijat Kotkansydän
Aivan mahtavat sivut. Löysin ne 2005 kun hain itselleni tietoa vihasta.
Meitä ei määrittele se, kuinka hyviä olemme 99 prosenttia ajasta.
Meidät määrittelee se, kuinka pahoja olemme 1 prosentin ajasta
Tää on sieltä Kotkansydämen sivun yläreunasta
mieleen yksi ajatelma. Ei ole tärkeää olla paras vaan se et tekee parhaansa..
tuomitsija on, ellei parastaan tee. Kun tekee, ei ole mitään mitä parantaa ;) Vielä siinä hetkessä, ajan kanssa kylläkin, kun tieto-taito lisääntyy ja tulee sitä IKÄÄ ;)
siinä hetkessä.. Meinasin jo kirjoittaa et älähän sano etteikö paranneltavaa omissa tekemisissä löytyis kun sit huomasin tuon lauseen. Itse löydän aina jotain minkä olis voinu tehdä paremmin vaikka miten hyvin tekisi. Olen kyllä yrittäny päästä tuosta piirteestä eroon koska se saattaa pahimmillaan estää tekemisen.
itselleen ;)
Kuka meistä on täydellinen ja kuka sitä yleensä meiltä enää aikuisiässä vaatii? Se on kait se nauha, mikä on jääny korvien väliin pyöriin. Sille tarttis tehrä jottain
Nauhapa hyvinkin. Ja varmaan se et kun aina vaadittu tekemään tekemään asiat mahdollisimman hyvin.. Onneksi minulla on ainakin yksi ystävä joka muistaa tuon tuostakin muistuttaa et ei aina tarvi olla paras. Joskus saa jopa epäonnistuakin ja ottaa opikseen siitä. Mut miksi se on niin hemmetin vaikeaa? Siis myöntää itselleen et on tehnyt virheratkaisun.. Itse olen nyt siinä tilanteessa. Tai siis luulin olevani siinä tilanteessa mut tänään huomasin et tämä ratkaisu olikin minulle se paras vaihtoehto (en puhu nyt ihastukseen liittyvästä asiasta). Usein on niin et asioille ei ole yhtä ainoaa ratkaisua. Asiat tosiaankin yleensä kääntyvät parhain päin. Sain tänään tietää yhden toisenkin asian josta olen tosi iloinen ja helpottunut... :) Skorpionit ovat kuulemma syntyneet onnellisten tähtien alla. Jotenkin se on toisaalta helppo uskoa... Tais mennä jo asiasta tuhanteen mut ei se mitään.
ei tuota mun hehkutusta varmasti kukaan ymmärrä.. Sitä voi olla niin pienistä asioista iloinen. Ja tuo yksi tieto teki minut tosi iloiseksi ja helpottuneeksi. Ihan kuin iso kivi olis tippunu selästä. :)
Sukuumme syntyi skorpionipoika. Voihan räkä et on ihana.
Se itselle epäonnistumisen myöntäminen mun kohdalla johtuu parista asiasta; 1)Aikoinaan vanhempani eivät osanneet erottaa väärin tehtyä työtä, mun epäonnistumista siitä, että olen siitäkin huolimatta rakastettava lapsi. Olin yhtä kuin epäonnistunut tekemiseni. Yhtä huono.
2) Kun aikuisiällä epäonnistuin, tuli se "mitättömyys" minussa esiin häpeänä ja epäonnistuneena yksilönä. Koska se leima otsassa kuljin. Nyt kun olen käynyt asioita sisimmässäni läpi ja löytäny nää yhtälöt, mua ei haittaa yhtään vaikka epäonnistun. Pystyn siinä hetkessä kääntämään sen jo huumorin puolelle. Koska nykyään tiedän, et olen rakastettava ja hyvä ihminen. ;)
Oivallan myös sen, et mun epäonnistuminen aikoinaan nosti heissä tämän saman ketjun pintaan. Ketjun omassa lapsuudessaan epäonnistumisistaan ja siihen liittyvän mitättömyyden ja huonommuuden tunteen. ;)
kyllä nyt mistään lapsuuden tai aikuisuuden epäonnistumisista. Omalla kohdalla on kyse siitä et minulta on aina vaadittu aika paljon kotona. Ja itsekin olen luonteeltani aika vaativa. Et silleen.. En koe et epäonnistumiset olis vaikuttanu minuun niin suuresti et niitä vois katsoa koko elämään vaikuttaneina katastrofeina. Meille kaikille sattuu vahinkoja ja mokia silloin tällöin. Niihin pitää osata suhtautua oikealla tavalla ja ottaa niistä opikseen.
Kyllä sitä joka päivästä löytää uutta evästä seuraavaan päivään, jos vaan on halua. On niin paljon hyviä asioita ympärillä.
Puhdas valkonen lumi kirkastaa kummasti olevaa ;)
Enemmänkin sellaisista muista tunteista, viha käy päässä hyvin harvoin.
...ja varmaan pitääkin?
Ainakin muut tunteet ovat vallitsevia, kuin vihantunne.
että tuolloin mulla oli halu tietää itse vihasta enemmän. Ja googletin haun sanalla "viha". Joka sit johdatti mut sinne Kotkansydän sivustolle. Onneksi johdatti, vastaukset löyty siihen sieltä ymmärrettävällä tavalla selitettynä.
taas netistä löytyy vastauksia, kun osaa kysyä oikeita kysymyksiä.
Hänen sivuillaan on Hänen omat kirjoittamansa rakkausrunot ym. aiheiset runot. Tää Kotkansydän on MIES. Ja arvatkaas mitä, niitä runoja aukee aina uusia kun klikkaa yhden. Ja mikä upeeta, takana soi tutut rakkaat melodiat. Ym. Ym. Ne sivut täytyy itse kokea ja tietoa on jokaiselle joka lähtöön
HIH :)
Niinhän se on että kotkat lentää korkeella :)
Tiedätkö mikä vaara on korkealla lennellessä? Sieltä on kovin pitkä matka maahan. Toivottavasti et tipahda koskaan.
Olen nimittäin käynyt ihan saman kasvuprosessin kun hänkin. Hän on Mies ja minä Nainen, et se konkreettinen ero meissä on.
Löysin sivunsa 2005 hakiessani tietoa vihasta, minkä sanan googletin. Se vei Hänen upeille sivuilleen.
Panin tonne ketjun alkupäähän -Lue ja kuuntele- viestin. Siinä runossa (aattele, miehen kirjottama) on just sitä, mistä nää Ihmiset tällä palstalla kirjottaa ja lukee.
Ton äsken mainitsemani linkin ja sen runon alla on linkki Hänen muihin runoihinsa ja kirjoituksiinsa.
Laitoin Hälle aikoinaan, kun se kohta sivustaan vielä oli käytössä, palautetta. Siitä, että Hän on jakanu oman polkunsa meidän kaikkien luettavaksi. Hän vastasi sähköpostiini ja etunimensä on Ilkka.
Kiitos viestistä, kyllä siipeni jo kantavat tässä iässä.
sataa sellaista ihanan höttöistä lunta. Tuosta minä talvessa pidän.. Muutama aste pakkasta ja lumisade. Ja joka päivä tuntuu tulevan iloisia ja hassuja asioita vastaan. :)
Tosi vaikeaa kun ei näe toista ja tilannekin on kai aika epäselvä vaikka olin jo siinä uskossa et kaikki on menetetty. Monta kertaa olen yrittänyt unohtaa hänet mut joka kerta epäonnistunut siinä. Nyt näytti jo aika hyvältä.. Kyllä tää melkoiselta maaottelulta tuntuu. Tässä "pelissä" ei taida olla voittajia. Ihastus/rakkausasiat ei minun mielestä ole sellaisia..
Jos antaisin tunteilleni vallan, olisin jo matkalla hänen luokseen, enkä yrittäisi järkevänä pidätellä täällä itseäni.
voin sanoa, et itse hakkasin rakkausasiassa päätäni seinään 10v. Mies oli kuin isäni (kuollu 27v. sitten)
Tajusin vasta tuon ajan jälkeen, et kerjäsin tältä ihanalta mieheltä sitä rakkautta, mitä isältäni en saanut.
Kun selvitin asian tunnetasolla itselleni, olen ikuisesti kiitollinen sille ihanalle miehelle. Hän oli porttini omaan sisimpääni. Olen päässy hänestä irti ja muistelin lämmöllä. Olen myös kertonu hälle hänen arvonsa tiellä oman itseni löytämisenn. Hän oli hämillään itseensä kohdistuneesta arvosta.
Hakkaatte päätänne seinään just niin kauan kun näette ja löydätte siihen tuskaan syyn.
Se Kotkansydän on yks paikka mistä polun merkkejä löytyy. Oli kun mun oma polkuni.
Ajatelkaa niin, et mitäs jos toinen kuolee, mitä olis halunu hälle ennen sitä sanoa.
pidättelee? Tee hyvä ihminen jotain jos vain voit! Ettei käy niin kaikki lipuu ohi..
...kaikki kauniit asiat ja surulliset asiat.
...kiinni? Minä taas en saa mitään aikaan, haaveilen vaan tässä.
Mulla on liian suuria tunteita, joilla rasitan kanssamatkustajia.
Minulle kävi niin, että olin vuoden päivät ihastunut erääseen mieheen. Kumpikin meistä seurusteli, joten en alkanut sotkemaan mitään, mutta jos olisimme molemmat olleet vapailla markkinoilla, niin olisin tehnyt itseäni tykö. Hän oli mies minun makuuni.
Eikö ne voisi saada tasapelin tai sopupelin aikaan? Miksi järki sanoo ei, kysynpä vaan?
On tuttua tuo taistelu. Ei itsellä niinkään vaan toisella.
Toinen puolisko on järkipuolisko ja toinen tunnepuolisko. Kun ne ovat liian tasaväkisiä, niin kumpikaan ei saa niskalenkkiä aikaiseksi. Niinpä käynnissä on lakkaamaton taistelu vallasta, toinen puoli huutaa järjen ääntä ja toinen kirkuu tunteita.
Niin että en saa aikaan mitään, hukuttaudun töihin, jotta en kuulisi sitä taistelua koko ajan.