Olen akateemisesti koulutettu nainen. Olen opiskellut vähän kaikkea mahdollista yliopistolla 7 vuoden ajan. Opintoviikkoja kertyi yli 200, kun en missään vaiheessa tiennyt tarkkaan, mitä oikeastaan haluaisin opiskella enkä varsinkaan sitä, mitä työtä haluaisin tulevaisuudessa tehdä.
Jo teini-iästä olen ollut hirveä jännittäjä ja kärsinyt erilaisista peloista. Olen käynyt asiasta psykologin juttusilla useaan kertaan ja lopulta pääsin myös lyhytterapiaan sekä sain lääkityksen, joka auttoi todella paljon (söin lääkettä 6 kk). Sen voimalla päädyin kokeilemaan opettajan työtä, joka ihme kyllä olikin kivaa, vaikka jännitän todella paljon sosiaalisia tilanteita (joskus joku lääkäri ehdotti minulle paniikkihäiriödiagnoosia, mutta sitä ei kuitenkaan tehty). Tämän työn innoittamana jatkoin vielä opintoja ja suoritin opettajan opinnot. Opintojen aikana olin henkisesti ihan loppu useaan otteeseen, nukkuminen ei enää onnistunut, hermoilin, itkin, söin propralia ahdistukseen (rintaa puristi, sydän hakkasi, huono olo) ja kaikki meinasi kaatua niskaan, kunnes hain taas mielialalääkityksen. Sen avulla sain opinnot loppuun ja sen jälkeen heti vakityön. Kaikki siis muuten hyvin, mutta olen taas valtavan stressaantunut ja hermostunut! Itkettää ja ahdistaa, kun tuntuu, ettei minusta olekaan tähän työhön, en yksinkertaisesti jaksa tätä stressiä ja kiirettä, ja tulevaisuus tuntuu hirveän ahdistavalta. Mies ehdottaa, että aloittaisin jälleen kerran lääkityksen, mutta itsestä tuntuu, että mitä tästä elämästä tulee, jos en pysty edes työtäni tekemään ilman lääkkeitä? Järki sanoo, että vaihda alaa äläkä kiusaa itseäsi hengiltä työssä, joka ei ole sinua varten, mutta olisiko tässä myös muita vaihtoehtoja? Vuosien opinnot takana, enkä tällä koulutuksella saa muuta alani työtä kuin opetustyötä tai työtä, joka stressaa ja ahdistaa minua vähintäänkin yhtä paljon kuin opetustyö... Olen ihan neuvoton ja onneton, onko kohtalotovereita tai jollain jotain ideoita tilanteeseeni?
Jo teini-iästä olen ollut hirveä jännittäjä ja kärsinyt erilaisista peloista. Olen käynyt asiasta psykologin juttusilla useaan kertaan ja lopulta pääsin myös lyhytterapiaan sekä sain lääkityksen, joka auttoi todella paljon (söin lääkettä 6 kk). Sen voimalla päädyin kokeilemaan opettajan työtä, joka ihme kyllä olikin kivaa, vaikka jännitän todella paljon sosiaalisia tilanteita (joskus joku lääkäri ehdotti minulle paniikkihäiriödiagnoosia, mutta sitä ei kuitenkaan tehty). Tämän työn innoittamana jatkoin vielä opintoja ja suoritin opettajan opinnot. Opintojen aikana olin henkisesti ihan loppu useaan otteeseen, nukkuminen ei enää onnistunut, hermoilin, itkin, söin propralia ahdistukseen (rintaa puristi, sydän hakkasi, huono olo) ja kaikki meinasi kaatua niskaan, kunnes hain taas mielialalääkityksen. Sen avulla sain opinnot loppuun ja sen jälkeen heti vakityön. Kaikki siis muuten hyvin, mutta olen taas valtavan stressaantunut ja hermostunut! Itkettää ja ahdistaa, kun tuntuu, ettei minusta olekaan tähän työhön, en yksinkertaisesti jaksa tätä stressiä ja kiirettä, ja tulevaisuus tuntuu hirveän ahdistavalta. Mies ehdottaa, että aloittaisin jälleen kerran lääkityksen, mutta itsestä tuntuu, että mitä tästä elämästä tulee, jos en pysty edes työtäni tekemään ilman lääkkeitä? Järki sanoo, että vaihda alaa äläkä kiusaa itseäsi hengiltä työssä, joka ei ole sinua varten, mutta olisiko tässä myös muita vaihtoehtoja? Vuosien opinnot takana, enkä tällä koulutuksella saa muuta alani työtä kuin opetustyötä tai työtä, joka stressaa ja ahdistaa minua vähintäänkin yhtä paljon kuin opetustyö... Olen ihan neuvoton ja onneton, onko kohtalotovereita tai jollain jotain ideoita tilanteeseeni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et kertonut ikääsi, mutta oletan sinun olevan vielä sen verran nuori, että voisit mainiosti vielä opiskella uuden alan. Eikä siinä edes olisi mitään luuserimeininkiäkään. Tulevaisuudessahan me kaikki joudumme opiskelemaan monta ammattia, joten siinä suhteessa voisit olla vaikkapa yksi edelläkävijöistä.
Jos viihdyt lääkityksellä opetustyössä, niin miksi sitten et aloittaisi lääkitystä uudelleen. Jos opettaminen lääkityksestäkin huolimatta aiheuttaa sinulle stressiä ja ahdistusta, niin sillä alalla tuskin kannattaa enää jatkaa.
Jos olisin sinä, aloittaisin lääkekuurin joka tapauksessa uudelleen. Tekstisi perusteella tarvitset hieman rauhoittumista (kirjoitan tämän täysin ystävällisessä hengessä). Rauhoittuneena sinun olisi hyvä miettiä, mikä se sinun alasi voisi olla. Sitten kun se löytyy, niin ei muuta kuin menoksi.
Jos sinulla on mahdollisuus vaihtaa alaa mieleiseesi, niin tee se ihmeessä. Tulet viettämään töissä niin paljon aikaasi, että olisi siellä töissä ihan hyvä (ainakin välillä) viihtyäkin.
Lykkyä pyttyyn :)
myös henkisesti. Toisaalta olisit hyvä ymmärtäjä luokkasi pahoinvoijiin suhtautuessa. Et sitten ole kokeillut tutustua perusteellisesti luontaistuotteiden apuun ja esim. akupainantaan itse, akupunktioon ja hypnoositerapiaan. EFT-terapiaakin sinuna kokeilisin. Kaikki kannattaa kokeilla kun on omasta voinnista kyse vai mitä? Ehkä löydät keinon hallita ja voittaa pelot ja jännittämisen. Nopeasti toimimaan :)