Mä oon viimeisen kuukauden aikana pelannut ehkä 150euroa. Syyskuussa ehkä 400. Kesällä meni 400-600kk pelaamiseen. Sairasta. Onhan se.
Mulla on peliongelma ja auliisti myönnän sen.
Mut suunta on hyvä. Vähentynyt. Ja siitä olen yrittänytkin lähteä. Hidas vieroitus peleistä. Viimeinen panos oli töiden jälkeen sunnuntaina, olisko ollu 7 euroa. Täl viikolla en oo pelannut senttiäkään. Enkä halua.
Viimeisen peli kerran jälkeen huomasin lähteneeni suoraan kotiin, en edes ajatellut rahan vaihtamista, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuudet. Join oluen loppuun ja lähdin. That's it.
Pelaamisen vähentämisen myötä olen hitaasti yrittänyt muuttaa tapojani. Olen ajatellut: paskat siitä jos mun perse leviää kymmenen kiloa kuhan en pelaa. Olen käynyt syömässä, ostamassa vaatteita ja yrittänyt viihtyä enemmän kotona telluu katellen. Olenkin syönyt aika paljon ja varmasti vähän lihonnutkin, mut ajatukset pelaamisesta vähentynyt päivä päivältä.
Hidas pelaamattomuuteen sopeutuminen ja pelaamisesta irtoutuminen on se resepti, mikä ittelle ainakin tuntuu sopivan.
En lupaa etten koskaan enää pelaisi, koska sitä ei kukaan voi luvata. Yritän parhaani ja haluan oppia tuntemaan itseäni turmeltuneen mielen alta, rakastaa muita ja tulla rakastetuksi. Haluan nauttia normaalista arjesta, kaikista tunteista -surusta ja ilosta, eikä siitä pelaamisen jännityksestä ja jatkuvasta kiihkotilasta.
Luulen että hidas vähentäminen ja uuden elämäntavan liruttaminen ajatuksiin on kuitenkin mun tapauksessa ollut toimivinta. Aiemmin kun on yrittänyt peliputken jälkeen katkasta seinään, on parin päivän päästä taas pelikoneen äärellä. Pelaamisen lopettaminen ei ole nopea prosessi. Tupakointiakaan ei kannata lopettaa kerta rysäyksellä, vaan lopettamiseen kannattaa varautua henkisestikin jo viikkoja ennen varsinaista lopettamispäivää. Ja yleensä jos polttanut askin päivässä, niin seuraavana päivänä vain 19,sit 18, sit 17 jne. Kunnes huomaa polttavansa enää silloin tällöin. Silloin elimistö ja mieli alkaa olla "selvä" jolloin on helpompi lopettaa kokonaan.
En ole lääkäri enkä psykiatri, mutta mä koen et tällanen lopettamistapa voi toimia myös jollain muulla. En todellakaan pidä tätä parhaana tai ainoana tapana, vaan kaikki löytää omat tapansa, mut kaikkea pitää kokeilla. Uskon ainakin et tämä voisi olla se tapa.
Pelaamisestani: olen pelannut aktiivisesti, useamman kerran viikossa, viimeisen kolmen vuoden ajan. Sitäkin ennen muutamia vuosia silloin tällöin. Olen laskenut, että pelaamiseen on rahaa mennyt viimeisen neljän vuoden ajan n. 13 000 euroa. Se on todella paljon. Mutta pitää vain yrittää hyväksyä se että olen pelannut nuo rahat, eikä niitä takasin saa. Velaksi en ole pelannut, palkkatyöstä saamista rahoista pelannut.
Olen ollut yksinäinen ja sitä olen yrittänyt paikata pelaamisella. Pelannut olen lähinnä kolikkopelejä, rulettiautomaattia, eri pokkia ja tietty korttikenoa. Niihin lähinnä ja kasinolla pari kertaa käynyt. PAF:lle avasin eräs ilta kännispäissä tilin ja pelasin 90e ja suljin tilin samantien. Tämä oli kesällä. Sen jälkeen en ole niitä pelejä edes ajatellut.
Mutta tarkemmin kuin ajattelee, eikö ongelma olekin enemmänkin pelaaminen kuin yksinäisyys. Pelaanko sen takia että olen yksinäinen, vai niin päin että olen yksinäinen koska pelaan. Pelaaminen itseasiassa on syy yksinäisyyteen, ei toisin päin.
Aina välillä kiukuspäissään miettinyt et ku sinkkuna taas toista vuotta. Minä peluri=minä sinkku?!? Käännetäämpä toisin päin: kuka itsestään huolehtiva nainen haluaisi uhkapelejä pelaavan miehen, joka nuokkuu enemmän baareissa pelaamassa kuin kotona teeveetä katsoen. Aika hiljasta.
Eli summa summarum, pelaaminen on kaikkien ongelmien ydin. Aiheuttaa rahanmenoa, yksinäisyyttä, masennusta, univaikeuksia, pahaa mieltä ja stressiä. Ja tästä seurauksena pelaaminen jatkuu ja jatkuu ja ajan myötä varmasti pahenee ja sama oravanpyörä jatkaa pyörimistään.
Yritetään rakastaa ympärillä olevia ihmisiä ja hyväksyä kaikki tunteemme. Aina ei voi olla kivaa. Tietyllä tavalla pitää aikuistua ja ottaa vastuu teoistaan. Itse koitan jatkossa yhä enemmän myös vähentää ravintolajuomista ja tissutella vaikka himassa viiniä. Pitää yrittää nauttia siitä että on katto pään päällä. Ja kaverien seurassa sitten ravintolaan.
Koitetaan jaksaa päivä kerrallaan olla pelaamatta ja joka päivä muistuttaa siitä että pelata ei voi, eikä peluri koskaan lopulta voita. Mitään. Koskaan.
Mulla on peliongelma ja auliisti myönnän sen.
Mut suunta on hyvä. Vähentynyt. Ja siitä olen yrittänytkin lähteä. Hidas vieroitus peleistä. Viimeinen panos oli töiden jälkeen sunnuntaina, olisko ollu 7 euroa. Täl viikolla en oo pelannut senttiäkään. Enkä halua.
Viimeisen peli kerran jälkeen huomasin lähteneeni suoraan kotiin, en edes ajatellut rahan vaihtamista, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuudet. Join oluen loppuun ja lähdin. That's it.
Pelaamisen vähentämisen myötä olen hitaasti yrittänyt muuttaa tapojani. Olen ajatellut: paskat siitä jos mun perse leviää kymmenen kiloa kuhan en pelaa. Olen käynyt syömässä, ostamassa vaatteita ja yrittänyt viihtyä enemmän kotona telluu katellen. Olenkin syönyt aika paljon ja varmasti vähän lihonnutkin, mut ajatukset pelaamisesta vähentynyt päivä päivältä.
Hidas pelaamattomuuteen sopeutuminen ja pelaamisesta irtoutuminen on se resepti, mikä ittelle ainakin tuntuu sopivan.
En lupaa etten koskaan enää pelaisi, koska sitä ei kukaan voi luvata. Yritän parhaani ja haluan oppia tuntemaan itseäni turmeltuneen mielen alta, rakastaa muita ja tulla rakastetuksi. Haluan nauttia normaalista arjesta, kaikista tunteista -surusta ja ilosta, eikä siitä pelaamisen jännityksestä ja jatkuvasta kiihkotilasta.
Luulen että hidas vähentäminen ja uuden elämäntavan liruttaminen ajatuksiin on kuitenkin mun tapauksessa ollut toimivinta. Aiemmin kun on yrittänyt peliputken jälkeen katkasta seinään, on parin päivän päästä taas pelikoneen äärellä. Pelaamisen lopettaminen ei ole nopea prosessi. Tupakointiakaan ei kannata lopettaa kerta rysäyksellä, vaan lopettamiseen kannattaa varautua henkisestikin jo viikkoja ennen varsinaista lopettamispäivää. Ja yleensä jos polttanut askin päivässä, niin seuraavana päivänä vain 19,sit 18, sit 17 jne. Kunnes huomaa polttavansa enää silloin tällöin. Silloin elimistö ja mieli alkaa olla "selvä" jolloin on helpompi lopettaa kokonaan.
En ole lääkäri enkä psykiatri, mutta mä koen et tällanen lopettamistapa voi toimia myös jollain muulla. En todellakaan pidä tätä parhaana tai ainoana tapana, vaan kaikki löytää omat tapansa, mut kaikkea pitää kokeilla. Uskon ainakin et tämä voisi olla se tapa.
Pelaamisestani: olen pelannut aktiivisesti, useamman kerran viikossa, viimeisen kolmen vuoden ajan. Sitäkin ennen muutamia vuosia silloin tällöin. Olen laskenut, että pelaamiseen on rahaa mennyt viimeisen neljän vuoden ajan n. 13 000 euroa. Se on todella paljon. Mutta pitää vain yrittää hyväksyä se että olen pelannut nuo rahat, eikä niitä takasin saa. Velaksi en ole pelannut, palkkatyöstä saamista rahoista pelannut.
Olen ollut yksinäinen ja sitä olen yrittänyt paikata pelaamisella. Pelannut olen lähinnä kolikkopelejä, rulettiautomaattia, eri pokkia ja tietty korttikenoa. Niihin lähinnä ja kasinolla pari kertaa käynyt. PAF:lle avasin eräs ilta kännispäissä tilin ja pelasin 90e ja suljin tilin samantien. Tämä oli kesällä. Sen jälkeen en ole niitä pelejä edes ajatellut.
Mutta tarkemmin kuin ajattelee, eikö ongelma olekin enemmänkin pelaaminen kuin yksinäisyys. Pelaanko sen takia että olen yksinäinen, vai niin päin että olen yksinäinen koska pelaan. Pelaaminen itseasiassa on syy yksinäisyyteen, ei toisin päin.
Aina välillä kiukuspäissään miettinyt et ku sinkkuna taas toista vuotta. Minä peluri=minä sinkku?!? Käännetäämpä toisin päin: kuka itsestään huolehtiva nainen haluaisi uhkapelejä pelaavan miehen, joka nuokkuu enemmän baareissa pelaamassa kuin kotona teeveetä katsoen. Aika hiljasta.
Eli summa summarum, pelaaminen on kaikkien ongelmien ydin. Aiheuttaa rahanmenoa, yksinäisyyttä, masennusta, univaikeuksia, pahaa mieltä ja stressiä. Ja tästä seurauksena pelaaminen jatkuu ja jatkuu ja ajan myötä varmasti pahenee ja sama oravanpyörä jatkaa pyörimistään.
Yritetään rakastaa ympärillä olevia ihmisiä ja hyväksyä kaikki tunteemme. Aina ei voi olla kivaa. Tietyllä tavalla pitää aikuistua ja ottaa vastuu teoistaan. Itse koitan jatkossa yhä enemmän myös vähentää ravintolajuomista ja tissutella vaikka himassa viiniä. Pitää yrittää nauttia siitä että on katto pään päällä. Ja kaverien seurassa sitten ravintolaan.
Koitetaan jaksaa päivä kerrallaan olla pelaamatta ja joka päivä muistuttaa siitä että pelata ei voi, eikä peluri koskaan lopulta voita. Mitään. Koskaan.
Vastaukset 34
Vanhimmat
että olet "voiton"puolella riippuvuutesi suhteen. Pelaamisen lopettamiseen ei todella ole yhtä ainoaa reseptiä, itselläni pelaaminen loppui löytäessäni muuta tekemistä sen tilalle, urheilu ja todellakin niin yksinkertainen asia kun "normaali" elämä. Nyt katsoessani ympärilleni huomaan että ystävyys-suhteet ovat hiljalleen kadonneet aikana jolloin pelasin, kone oli ystävä, vihollinen ja "salarakas" :o) ..toivon, että jaksat jatkaa pelaamatonta linjaa, koska huonojakin päiviä tulee olemaan ja houkutus palata vanhaan on helpompaa kun tsempata ja purkaa paha ole vaikka lenkkipolulle tai kirjoittaa se vaikka päiväkirjaan. Uskon kuitenkin että kaikki kokemuksesi tulevat olemaan iso henkinen voimavara arjen pieniin murheisiin. Kiitos että jaoit kokemuksesi ja ohjeesi minulle ja muille sitä haluaville.
Pelejä.Eihän Hedelmäpeleistä ole koskaan ollut
mahdollista voittaa pitkällä aikavälillä.Ainut
joka voi jotain saada on peliautomaatin ohessa
työskentelevä,koska hän voi seurata ihmisten
pelaamista ja näillä peleillä on taipumus ottaa
rahaa sisään ja jonkon ajan kuluttua se yleensä
antaa osan takaisin.Kyllä tuollaine pelaaminen
onkin syytä lopettaa.Joa olisit tuolla rahalla
ostellu vaikka moniveto porukkalappuja tai ottanut vaikka kioskin koneelta muutaman euron
lapun saattaisi raloustilanteesi olla aivan
toinen.Mutta turhapa minun on sitä jossitella
jälkikäteen,hyvää jatkoa ja vointia sinulle!!
päiväl teki vähän mieli pelata mut en pelannut.
hyvä hyvä. ELämä hymyilee ja minä hymyilen elämälle. Kukin tekee virheitä. Tärkeintä on antaa itselleen anteeksi
hyvä fiilis on. KOittaa vain ajatella elämää eteenpäin ja nauttia pienistä asioista. Raha ei ratkaise peliongelmaa, koska mitä enemmän on rahaa sitä enemmän pelaa. Joten totaalipelaamattomuus on ainoa vaihtoehto pelurille. En häpeä itseäni, häpeän sitä turmeltunutta persoonaa minkä pelaaminen on aiheuttanut. Ajattelen että tulevaisuudessa haluan löytää oikean itseni, en sitä peluria joka itseäni on hallinnut jo vuosia.
hyvä hyvä hyvä.
kamalaa ajatella mihin kaikkeen rahat olis pelaamisen sijaan kayttaa. Paa_asia et en enaa pelaa yhtaan. Jos en pelaa niin kymmenen vuoden paasta olen aivan uudessa tilanteessa. Koulut loppuu ja sit uraa luomaan. Tarkeinta et en pelaa. Tein mita muuta tahansa kuhan en pelaa, ni olen hyvalla tiella kohti uutta valoisaa tulevaa.
auttaa olla pelaamatta kun ajattelee joka paiva et tanaan pelihimoni on suurempi kuin eilen. Silloin tiedan etten voi pelata
jep:)
:) jee
Noni. Totaalipelaamatonta tasan kaksi viikkoa. Eikä oo edes himottanut pelaaminen, enemmänkin oksettanut. Enkä halua palata siihen hullun myllyyn. Välil oksettaa ku tuhlannut rahaa niinkin typerään asiaan kuin pelaaminen. Mä olen peliaddikti, enkä halua menettää sitä elämää mitä mul on ollut nyt jo pieni ikuisuus.
Mä alan säästää autoa varten. Auton hankin sit ku oon saanut opiskelut loppuun ja työpaikan.
Mä oon koittanut viimeiset kaksi viikkoa vaan prosessoida tätä koko juttua päässäni. Pelannut oon vuosia ja rahaa mennyt toistakymmentä tuhatta. Mutta määrittääkö se mitä olen tehnyt aiemmin, sen mitä haluan tulevalta.
Tässä mitä mä oon tehnyt:
1) Opetellut tekemään ruokaa kotona (Rahaa säästyy siinäkin kun tekee ruokaa, ja muutenkin oppii enenmmän nauttimaan kotona olemisesta.
2) Olen alkanut käymään uusissa baareissa, joissa ei ole pelitarjontaa. Helpompaa oppia pelkästään juomaan alkoholia ilman pelejä paikassa, missä ei ole pelikoneita. Ylläri...
3) Opetellut juomaan ainoastaan seurassa. Oon täysin laiminlyönyt mun sosiaalisia suhteita pelaamisaikana. Yhdessä on hauskaa ja se on elämää.
4) Säästäminen tulevaa varten. Pahan päivän varalle säästäminen ja tietysti sitten tulevaisuuden hankinnat
5) Uuden minän ajattelu: en halua olla se persoona mitä olen ollut, haluan löytää uuden ja paremman minän.
6) Panostus itseeni: vaatteet, ihonhoito, joka aamuinen parranajo, tuoksut.
7) Itsensä arvostaminen: pelaaminen on petosta, haluan että tulevaisuudessa jos luoja suo, saan lapsia, voi poikani ylpeydellä sanoa "tuo on mun iskä".
8) Tulevaisuuteen panostaminen: taloudellisen tilanteen huomattava kohentuminen, henkinen ja fyysinen hyvinvointi ja ihmissuhteet, opiskelujen loppuminen ja tuleva työura.
Mul on tosi paljon opeteltavaa, mut haluan päivä kerrallaan oppia yhä enemmän tästä elämäntavasta. Mul on nyt hyvä mieli ja oikeasti voisin sanoa et en oo voinut koskaan paremmin kuin tänään. Haluan ajatella samoin jokaisena tulevaisuuden päivänä. Tulee ylä- ja alamäkiä elämässä, mut haluan et niin paljon kuin elämässäni voin jatkossa asioihin vaikuttaa.
Ja sen verran vielä. En missään nimessä tuomitse esim. pokerin peluuta. Se on varmasti hyvä ja mukava harrastus, mut mulle rahapelaaminen ei sovi. Samoin kuin kaikki jotka juovat alkoholia, ei kaikista tule alkoholisteja. Mut mä en voi pelata, koska olen peliaddikti, enkä halua enää palata siihen hullunmyllyyn uudestaan.
Illanjatkoja kaikille, mä jatkelen nyt opiskeluja
Annan muuten vinkin: youtubessa hyviä pätkiä addiktiosta ja sen ymmärtämisestä, robert lefever.
hyvin menee
Se mitä teen tänään, valmistaa huomista.
kiitos tästä päiväst
hyvä hyvä
hyvää, ihanaa yötä kaikille
kiitos tästä päivästä
pelaamaton päivä
pari päivää meni ilman nettiä ku olin vanhempien luona mut hyvin menee. Olen onnellisempi kuin pitkään aikaan.
jees
hyvä olo, parempi mieli
hyvin menee. Uusi parempi elämäntyyli. Riippuvuus on suurempi nyt kuin koskaan aiemmin. Sen yritän joka päivä muistaa, vaikka aika kuluu eteenpäin koko ajan ja pelaamattomuutta ja pieni ikuisuus. Sen kuin muistaa joka päivä ja haluaa niitä asioita mitä nyt on, se on avain parempaan. Terve itsetunto, se on se mitä addikti tarvitsee, ja se vaatii ongelman itselleen myöntämistä ja sisäisen rauhan saavuttamiseksi myös huomattavan määrän itsekuria ja määrätietoisuutta.
hyvin menee
hyvää joulua
elämä hymyilee, ja mä hymyilen elämälle. Kiitos kaikille tästä vuodesta. Ainakin ens vuos alkaa pelaamattomana. En voi luvata etten pelais vuonna 2008, mut siitä ainakin lähdetään. Mul on uudet arvot elämäs, ja itsetunto sen mukainen. Kiitos kaikille, ja peliongelmaisille jotka ootte irrottautunut tai irrottautumassa pelaamisesta, hyvää pelaamatonta vuotta 2008. Muille, hyvää uutta vuotta! Pelit on ollut ihan kivoja, mutta näin on ainakin mulle miljoona potenssiin miljoona parempi.
kiitos tästä päivästä
hyvää
alkanut mukavasti, tosin darra on paha
Hyvin jatkuu. Aattelin lisäks lopettaa röökin polton, ja vähäks aikaa ilman alkoholiakin.
kohta 2kk
3kk uutta elämää takana. enkä päivääkään vaihtaisi pois.
5kk täyteen, kohta puol vuotta pelaamatta mitään. Ja helppoa ollut, olen uudistunut ihmisenä. Uskomatonta, mut osaa arvostaa huomattavasti enemmän niitä asioita joille aikasemmin ei osannut arvoa antaa. Vaik rahanmeno pelaamisen harmittaakin, en olisi se ihminen joka nyt olen, ilman pelaamista elämässäni. Sitä hyvää, rakastettavaa, empaattista ja sympaattista ihmistä, joka nyt olen. Elämä on koulu, josta kyllä selviää hyvin arvosanoin, jos vain osaa rakastaa itseään ja muita.
repsahdus (baarissa 25e rulettiin), no jatketaan vanhaan malliin. Eli unohdetaan repsahdus ja jatketaan pelaamattomuutta.
Nyt se alkoi. Aloit jälleen pelata? Onhan se mukavaa ajanvietettä, jos pysyy hallinnassa. Normaalisti työssäkäyvälle ei muutaman kympin pelaaminen ole pahasta. Se on niin suhteellista. Elämässä on paljon muitakin riippuvuutta aiheuttavia asioita. Elämää pitää hallita ja pitää järki päässä. Kyllä pikku pelaaminen aina virkistää, kuten alkoholi tai maratonjuoksu.
Älä ole idiootti kuitenkaan.
Tsemppiä.