Jos oireet tällaisia:
Hyvä, normaali elämäntilanne kestää n. 2-3 kk, sen jälkeen pään sisällä menee maailma ihan levottomaksi ja raiteiltaan, mistään ei saa otetta, ja koko ajan tunne että "pitää tehdä sitä ja tätä" ja kaikkea.Sitä on vaikea kuvata, mutta tuntuu kuin kaikki olisi sekasortoa, ja lopulta kaikki tehtävät asiat jää tekemättä, kun ei pysty keskittymään.
Kun homma ei pysy kasassa, vaanii ja iskee masennus, ei tee muuta mieli kuin käpertyä peiton sisään ja toivoa kuolemaa. Työteho laskee,väsyttää koko ajan, ei jaksa mitään, ei edes ajatella. Ahdistaa todella kovasti, tuntuu että musta möykky puristaa takaraivoa, kurkkua ja painaa rintaa. tekee yleensä mieli mennä hakkaamaan päätä seinään, tai viiltelee itseä, jotta sitä saisi purettua jotenkin. Monesti töissä pakko paeta vessaan kokoamaan itseä itku kurkussa.
Viime masisksessa huomasin outoja pelkotiloja ( pelko olemmattomia asioita kohtaan esim.)
Näitten jaksojen aikana tunne voi vaihtua monta kertaa päivässä iloisesta ja energisestä järkyttävään kaiken nielevään masikseen.Mä tunnistan yleensä sen masennuksen tulon, ja yritän kovasti vastustaa sitä, mutta kovin helposti sinne aina vajoaa.
Todella uuvuttavaa ja raskasta kun mielialat heittelee noin. Kenelläkään samoja kokemuksia?
Muuten olen iloinen ja elämänmyönteinen, mutta nämä kaudet kestävät aina muutaman viikon, ja lopulta olen aina ihan poikki ja pari krt olen melkein hakenut apua, mutta tuntuu niin tyhmältä mennä selittää tätä jollekin.
Kyseessä 25-vuotias nainen.
Hyvä, normaali elämäntilanne kestää n. 2-3 kk, sen jälkeen pään sisällä menee maailma ihan levottomaksi ja raiteiltaan, mistään ei saa otetta, ja koko ajan tunne että "pitää tehdä sitä ja tätä" ja kaikkea.Sitä on vaikea kuvata, mutta tuntuu kuin kaikki olisi sekasortoa, ja lopulta kaikki tehtävät asiat jää tekemättä, kun ei pysty keskittymään.
Kun homma ei pysy kasassa, vaanii ja iskee masennus, ei tee muuta mieli kuin käpertyä peiton sisään ja toivoa kuolemaa. Työteho laskee,väsyttää koko ajan, ei jaksa mitään, ei edes ajatella. Ahdistaa todella kovasti, tuntuu että musta möykky puristaa takaraivoa, kurkkua ja painaa rintaa. tekee yleensä mieli mennä hakkaamaan päätä seinään, tai viiltelee itseä, jotta sitä saisi purettua jotenkin. Monesti töissä pakko paeta vessaan kokoamaan itseä itku kurkussa.
Viime masisksessa huomasin outoja pelkotiloja ( pelko olemmattomia asioita kohtaan esim.)
Näitten jaksojen aikana tunne voi vaihtua monta kertaa päivässä iloisesta ja energisestä järkyttävään kaiken nielevään masikseen.Mä tunnistan yleensä sen masennuksen tulon, ja yritän kovasti vastustaa sitä, mutta kovin helposti sinne aina vajoaa.
Todella uuvuttavaa ja raskasta kun mielialat heittelee noin. Kenelläkään samoja kokemuksia?
Muuten olen iloinen ja elämänmyönteinen, mutta nämä kaudet kestävät aina muutaman viikon, ja lopulta olen aina ihan poikki ja pari krt olen melkein hakenut apua, mutta tuntuu niin tyhmältä mennä selittää tätä jollekin.
Kyseessä 25-vuotias nainen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ovat nuo jaksot? Kyseessä voi olla ennemminkin rajatilahäiriö/epävakaa persoonallisuus. Siihen kuuluu voimakkaasti juuri nopea mielialan vaihtelu ja viiltelyntarve, huono itsetunto ja pelkoja olemattomista asioista ym. (kannattaa googlettaa)
Itselläni on todettu sekä tuo rajatilahäiriö, että kaksisuuntainen mielialahäiriö ja sille tiedolle pohjaan nyt ehdotukseni. :)
ps. Olethan käynyt lääkärissä?
itselleni: eli tuli luettua vähän huonosti näin yön hämärässä. Et siis ole käynyt lääkärissä ja oireilua on kerrallaan n. 2 viikkoa.
Kannattaa ehdottomasti käydä lääkärissä! Ensinnäkin olosi voi siten kohentua ja toisekseen eipähän pääse olosi vielä tuosta pahenemaan. Tuo meinaan voi olla alkavaa alamäkeä, johon kannattaa reagoida.
En tahdo yleistää enkä pelotella, ihan omia kokemuksiani vaan muistelen. :)
Bipo ja rajatila voivat olla joskus kovin lähellä toisiaan. Rajatila-diagnoosissa se huono puoli että voi olla vaikeampaa saada lääkehoitoa, bipona taas terapiaa.
Omasta mielestä tarkalla laatikoinnilla ei ole niinkään väliä vaan löytää erilaisia ratkaisuja, jotka helpottavat elämäntilannetta. Omalla kohdalla auttoi elämäntapojen muutokset yhdistettynä mielialantasaajiin (Lamotrigiini toimii omalla kohdalla varsin hyvin). Terapiasta olisi luultavasti apua, mutta sellaista ei kuulemma resurssipulan takia ole tarjolla.
Tuosta bipo vs rajatila hoidon kannalta:
http://www.psycheducation.org/depression/borderline.htm
Meneppä ensimmäiseksi LUONTAISTUOTEKAPPAAN > helpointie, ettei tarvitsisi alkaa terapeutilla "ravaamaan"?
Voisit kokeilla jos selviäisi näillä.
Kerro kaupassa koko totuus, ne tietää paremmin.
Onnellista matkaa
Annapa kun arvaan.Olet vegaani.Niin hienoa kuin onkin pohtia ravinnon eettisyyttä,aivot ja keho tarvitsevat tarpeeksi monipuolisia ravintoaineita. Vegaanit usein tiedostavat esim. B-12-vitamiinin lisätarpeen,mutta kuinka moni sitten kuitenkaan pitää huolen sen riittävästä saannista?Olen huolestuneena pannut merkille selvän yhteyden veganismin ja mielenterveyden häiriöiden välillä.
minulla on taas täysin päinvastainen omakohtainen kokemus. lihaproteiinit eivät sovi minulle, ja tämän vuoksi kärsin päänsäryistä, korvien soimisesta..jne..
itse olen ainakin osannut hoitaa vitamiini- ja hivenaineasiat oikein. kiitos siitä ravintoteraupeutin, jonka luona käymistä suosittelen aivan jokaiselle!!
Eihän tuossa enää, muuta kun printtaat ton paperille ja viet mukanas lääkärille, kun noin hyvin osaat selittää, miltä sinusta tuntuu. Kyllä tuosta jo pitäisi tyhmemmänkin ammattilaisen ymmärtää...
Minusta toi vaikuttaa tuolta mihin sinäkin tuossa viittaat...