Taas tuli talvi ja liukas yllätti autoilijat ( toivottavasti ei taas näin käy )... siis, ne turvavälit, vilkku päälle ajoissa, valot ja pyyhkijät kuntoon, ikkunat ( myös sisäpuolelta ) puhtaaksi miedolla tiskiaine vedellä ( halvempi kuin erikoistuotteet ) ja jos ei vielä ole hyvät talvirenkaat alla, hopi hopi! Tänään vielä näytti muutama luistelevan kesäkumeilla.
Ajamisesta jos saa sanoa. Ainoa tapa hidastaa vauhtia ei ole painaa jarrupoljinta, vaan nostaa jalka pois kaasulta ajoissa ja antaa moottorin rullata vaihde päällä, se säästää sekä jarruja että polttoainetta, antaa myös pelivaraa, koska hitaammassa vauhdissa ehtii tehdä havaintoja.
Vauhti pois ennen kurviin menoa, siten pysyy paremmin tiellä. Pahinta on mutkassa vasta jarruttaa, varsinkin loskalla, silloin menee helposti " pitkäksi " tai takavetoinen puskee suoraan.
Tässä on muutamana päivänä eräskin kysellyt talviautoilusta, maahanmuuttajat lähinnä ja huomaa itsekin ettei heti kaikkea meinaa muistaa, vaikka työkseen ajelee.
Punasia päin ajamisen toivoisi tälle suvelle olevan jo loppu. Kuluneena yönä siitäkin riemusta tuli säväyttävä muistutus, kun itse ajoin vihreillä risteykseen linja-autolla, niin eikös sieltä tulla sujahda suunnastaan punaisia päin täysperä yhdistelmä ja sen perässä taxi. Hyvä kun ei ollut rinnakkaisella kaistalla ketään, eikä ketään kyydissä, sillä ainoaksi konstiksi jäi kääntää etupyörä kanttaria vasten ja käsijarrulla jarruttaa niin että auto kääntyi hiukan poikittain , muuten olisi mennyt sukkana " rekan " kylkeen nokka edellä, kas kun abs ei toimi ( vaikka pitäisi ) ja renkaat ovat varmaan hyvät kuivalla kesäkelillä, mutta eivät talvikelillä ( firma säästää, viisastellaan asialla ).
Jos pito menee, jarrutus ei yleensä auta, varsinkaan jos tulee lukkojarrus ( vauhti vain kasvaa... ), kannattaa ohjata renkaan verran sivuun " ajourasta ", koska siellä yleensä ei ole liukkainta. Helposti vähänkin ajanut näkee, mistä muut ovat ajaneet, mahdollisesti jarruttaneet ja suditelleet tienpinnan liukkaaksi, samoilla kohdin on kaikkein liukkainta. Kun siis jos joutuu tilanteeseen että renkaat ovat jään päällä ( hidastettaessa esim risteykseen ), eikä jarrutuksesta ole apua, jalka pois jarrulta , ohjaa hiukan sivuun pahimmalta jäältä ja saman tien jalka jarrulle mutta ei silloinkaan lukko jarrutusta. Myös ohjaus liikkeet tulee olla pehmeitä ja aavistuksen omaisia, ei missään tapauksessa äkillisiä eikä rajuja.
Paras tapa oppia liukastelemaan on leikitellä auton kanssa, kunhan riittävän tilava ja turvallinen kenttä tai vastaava harjoittelupaikka vain löytyy ( ja luvallinen ). Tikkurilassa ainakin nuoriso pyöritteli rallia Heurekan parkkipaikalla, jossa onkin ihan hyvä kokeilla renkaiden pitoa ja jarruttamista, jottei sitten liikenteessä talvi pääse yllättämään.
Ja jalankulkijat ( jollaisia me kaikki olemme autosta noustuamme ), se HEIJASTIN mukaan ja käyttöön!!!
Turvallista talviliikennettä ja ystävällistä asennetta kaikille teille.
Ajamisesta jos saa sanoa. Ainoa tapa hidastaa vauhtia ei ole painaa jarrupoljinta, vaan nostaa jalka pois kaasulta ajoissa ja antaa moottorin rullata vaihde päällä, se säästää sekä jarruja että polttoainetta, antaa myös pelivaraa, koska hitaammassa vauhdissa ehtii tehdä havaintoja.
Vauhti pois ennen kurviin menoa, siten pysyy paremmin tiellä. Pahinta on mutkassa vasta jarruttaa, varsinkin loskalla, silloin menee helposti " pitkäksi " tai takavetoinen puskee suoraan.
Tässä on muutamana päivänä eräskin kysellyt talviautoilusta, maahanmuuttajat lähinnä ja huomaa itsekin ettei heti kaikkea meinaa muistaa, vaikka työkseen ajelee.
Punasia päin ajamisen toivoisi tälle suvelle olevan jo loppu. Kuluneena yönä siitäkin riemusta tuli säväyttävä muistutus, kun itse ajoin vihreillä risteykseen linja-autolla, niin eikös sieltä tulla sujahda suunnastaan punaisia päin täysperä yhdistelmä ja sen perässä taxi. Hyvä kun ei ollut rinnakkaisella kaistalla ketään, eikä ketään kyydissä, sillä ainoaksi konstiksi jäi kääntää etupyörä kanttaria vasten ja käsijarrulla jarruttaa niin että auto kääntyi hiukan poikittain , muuten olisi mennyt sukkana " rekan " kylkeen nokka edellä, kas kun abs ei toimi ( vaikka pitäisi ) ja renkaat ovat varmaan hyvät kuivalla kesäkelillä, mutta eivät talvikelillä ( firma säästää, viisastellaan asialla ).
Jos pito menee, jarrutus ei yleensä auta, varsinkaan jos tulee lukkojarrus ( vauhti vain kasvaa... ), kannattaa ohjata renkaan verran sivuun " ajourasta ", koska siellä yleensä ei ole liukkainta. Helposti vähänkin ajanut näkee, mistä muut ovat ajaneet, mahdollisesti jarruttaneet ja suditelleet tienpinnan liukkaaksi, samoilla kohdin on kaikkein liukkainta. Kun siis jos joutuu tilanteeseen että renkaat ovat jään päällä ( hidastettaessa esim risteykseen ), eikä jarrutuksesta ole apua, jalka pois jarrulta , ohjaa hiukan sivuun pahimmalta jäältä ja saman tien jalka jarrulle mutta ei silloinkaan lukko jarrutusta. Myös ohjaus liikkeet tulee olla pehmeitä ja aavistuksen omaisia, ei missään tapauksessa äkillisiä eikä rajuja.
Paras tapa oppia liukastelemaan on leikitellä auton kanssa, kunhan riittävän tilava ja turvallinen kenttä tai vastaava harjoittelupaikka vain löytyy ( ja luvallinen ). Tikkurilassa ainakin nuoriso pyöritteli rallia Heurekan parkkipaikalla, jossa onkin ihan hyvä kokeilla renkaiden pitoa ja jarruttamista, jottei sitten liikenteessä talvi pääse yllättämään.
Ja jalankulkijat ( jollaisia me kaikki olemme autosta noustuamme ), se HEIJASTIN mukaan ja käyttöön!!!
Turvallista talviliikennettä ja ystävällistä asennetta kaikille teille.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei yllättänyt millään tavalla. Talvirenkaat tuli vaihdettua jo hyvällä kelillä muutama viikko sitten. Nesteet ja akun tarkastin vieläkin aikaisemmin. Kaikki on kunnossa talvea varten.
Ei yllättänyt sekään, että heti kun maahan saadaan sentti lunta, on suola-autoarmada lähtenyt liikeelle. Pieniä paikallisteitä lukuunottamatta kaikkialla on taas märkää ja rapa roiskuu, vaikka on pari astetta pakkasta.
Ei yllättänyt. Talvirenkaat ollut kiinni pitkään.
Ainoa huolenaihe on kesärenkailla luistelevat ja perässä kiinni ajavat.
Yllätti korkeintaan maalaiset. Mutta ne kädettömäthän ei pysy tiellä millään kelillä.
Kuuntelin tässä uutisia ja siellä sanottiin, että sataa alijäähtynytä vettä. Paikallisradion toimittaja sanoi, että ajakaahan nyt varovasti, siellä on liukasta.
Meniköhän tämä viesti kuulijalle perille?
Epäilen, että ei mene, sillä eihän kuulijaa koskaan valisteta, miten sitä oikein varovasti ajetaan. Varovasti ajaminen tarkoittaa lyhykäisyydessään, että vähennetään ajonopeutta.
Se liikennemerkissä oleva lukema 80 km/h ei tarkoita sitä, että sun pitää kaikissa olosuhteissa ajaa orjallisesti tuota nopeutta.
Siellä paikallisradiossa kerrottiin rekkojen suistuneen tieltä, johon poliisimies Rauno Pätsi totesi, että se johtuu vain rekan ratin ja penkin välissä istuvan ajovirheistä.
Se ei sii johdu tiestä, eikä renkaista, mikä onkin aivan oikein sanottu, sillä jos se johtuisi tiestä, niin silloinhan kaikkien rekkojen pitäisi olloa ojassa. Miksi vain jotku rekat suistuu ja toiset ei. Syy on selvä. Kuski tekee ajovirheitä.
Sen luulisi jo pelkän maalaisjärjen sanovan, että kun on liukasta, niin ajonopeuksia pitää tuntuvasti vähentää, eritoten mäkiissä ja mutkissa.
Mutta kun tänäkin aamuna ajelin töihen 12 km.n matkan, minut ohitti 90 % kanssa autoilijoista ja rekkakin ohitti. Ajovauhtini oli 80.n rajoitusalueella 60 - 70 välillä ja tienpinta oli rosoinen, nyppylöitä, kun ei niitä tiekarhuja enää liiku. Pelkkä aura ei silota tienpintaa.
Senhän tuntee jo ohjaamoon, millaista tienpinta on ja vähentää nopeutta sen mukaan.
Myöskään äkkikäännöksiä, voimakkaita jarrutuksia,
ja tempoilevaa ei ajon saa olla, jos mielii pysyä liukkaalla tiellä.
Ohituksiin ei ole ainakaan minulla tarvista.
Minä en juuri koskaan ohittele ketään. Jos se edellä ajava nyt sattuukin hitaammin ajamaan, jään turvallisen välimatkan päähän ajelemaan perässä, sillä kiirettä ei saa olla.
Se kiire on vain sellainen paha tapa ja on se sitäkin, että liikennekulttuuri määrää, että aina pitää ajaa yhtä kovaa kuin muutkin, ettei jää tientukoksi. Minä uskallan olla tientukkona, siitä kun ei rangaista, mutta kaahaamiista rangaistaan.
Minusta on mukavaa ajella hiljakseen, minulla kun ei enää ole tuota vauhdin hurmaa.
> Mutta kun tänäkin aamuna ajelin töihen 12 km.n matkan, minut
> ohitti 90 % kanssa autoilijoista ja rekkakin ohitti. Ajovauhtini
> oli 80.n rajoitusalueella 60 - 70 välillä ja tienpinta oli
> rosoinen, nyppylöitä, kun ei niitä tiekarhuja enää liiku. Pelkkä
> aura ei silota tienpintaa.
Rosoinen, nyppyläinen tienpinta = reilusti pitoa
Sileä tienpinta = mahdollisesti erittäin liukas
60-70@80 mittarin mukaan? Todellista siis 55-65 km/h? Enpä ihmettele että ohi mentiin.
Suoraan voi muuten ajaa nopeasti, oli liukasta tai ei. Mutkiin, huonomman näkyvyyden kohtiin, jne. pitää sitten hidastaa. Moni autoilija ei ymmärrä, että vaikka nopeusrajoitus on koko ajan 80 km/h, voi turvallinen maksiminopeus vaihdella välillä 50-150 km/h samalla tieosuudella.
Mutta pointsit siitä että jätät edelläajaviin turvaväliä. Siis tilaa johon nopeammin etenevät voivat poiketa ohituksen aikana. Se sujuvoittaa liikennettä. :)
Rosoinen nyppyläinen tienpinta ei todellakaan ole tae pitävyydestä., vaan erittäin herkkä heittämään auton poikkiteloin. Puhut aivan potaskaa. Vasta kun entisaikainen tiekarhu on jyrännyt tiehen suorat urat, on pitävyydestä tae, ei itsestään uriutuva tienpinta.
Kyllä sinulla on ihmeelliset käsitykset.
Sileä tienpinta on myös liukas, siitä ollaan samaa mieltä.
Urainen tienpinta on todella petollinen.
Ymmärrän ajattelutyylisi, elikkä aina pitää koettaa pystyä ajamaan yhtä nopeaa kuin kaikki muutkin ja vaikka tienpinta olisi millaista kyntöpeltoa tahansa, pitää olla taitava ja osata ajaa sitä nopeaa.
Minusta varmempaa on aina vähentää nopeutta, kuin yrittää ajaa taitavasti nopeaa.
Tällä minun kannallani nopeuden vähentämisetä on virallinenkin taho, mutta autoilijat hangoittelee nopeuden vähentämistä vastaan itsepäisesti.
Kaikkein tärkeintä olisi raskaan liikenteen ymmärtää ja käsittää, että nopeuksia vähennettäisiin huonojen kelien aikana.
Tuossa vielä kehtasit esittää, että maksiminopeus voisi olla vaikka 150 km/h. Eihän sellaiseen ole lupaa koskaan.
Olet tyypillinen liikenneuhmapää, > minä osaan ajaa taitavasti kelissä kuin kelissä aina maksiminopeutta
>>60-70@80 mittarin mukaan? Todellista siis 55-65 km/h?
Minä ymmärrän kyllä rosoisella ja nypyläisellä hieman eri asiaa kuin uraisella... Roso ja nypylä on kokoluokaltaan millejä, urat kymmeniä senttejä. Siinä missä rengas ei rosojan ja nypylöiden väliin mahdu, menee se uraan mukavasti ja mielellään - ja siitä toki seuraa auton heittelehtimistä (riippuen tilanteesta).
Tietenkään ei täydy ajaa muiden mukana, jos omat taidot eivät riitä, mutta toisaalta, mikä hätä siinä on, jos toisten taidot riittävät ajamaan nopeammin? Eihän se ole itseltä pois?
> Tuossa vielä kehtasit esittää, että maksiminopeus voisi
> olla vaikka 150 km/h. Eihän sellaiseen ole lupaa koskaan.
Sanoin että turvallinen maksiminopeus voisi olla 150 km/h. Sehän voisi olla enemmänkin.
Luvallinen maksiminopeus julkisella tiellä tässä maassa lienee 120 km/h, paitsi näin syys/talvi -aikaan 100 km/h.
> Olet tyypillinen liikenneuhmapää, > minä osaan ajaa taitavasti
> kelissä kuin kelissä aina maksiminopeutta<
Siis mitä? Minä osaan ajaa kelissä kuin kelissä aina turvallista nopeutta. Usein käyttämäni nopeus ylittää nopeusrajoituksen, joskus alittaa. Turvallisuudesta en tingi, mutta nopeusrajoitus ei ole minulle mikään jumalan sanelema sääntö jonka rikkomisesta joutuu helvettiin, monelle tuntuu olevan. :)
Ajatellaan, henkilöauton renkaasta on vain noin kämmenen kokoinen läntti per rengas tiessä. Jos urat ovat syvät, tuokin tietä vastaan oleva pinta pienenee. Mitä se merkitsee? Vierintävastus pienenee, kiihdytys nopeutuu ( jos ei sudi ) ja polttoaineen kulutus laskee vierintävastuksen pienentyessä, myös kitka on pienempi. Jarrutuksessa taas kitkan ja kosketuspinnan pienuus aiheuttaa pidon katoamista, ja varsinkin jos tienpinta on jäinen.
Kesällä samoin, slicsit ovat kuivan asfaltin renkaat, mutta välissä ei saa olla vettä eikä edes pahemmin hiekkaa tai hiesua, muutoin pito laskee ( hiekka tai sora toimii tienpinnan rosoina ).
sama tapahtuu lehtikeleillä, lehdet ratikkakiskoilla ja siinä kosteutta tai vettä, liukas kuin jää, ellei liukkaampikin. Kun pyörät ovat metallia, kiskot myös, välissä lehtiä... taas massa vie.
kelillä kuin kelillä, mutta en kuitenkaan liian kovaa, sillä leikiteltyäni erilaisten autojen kanssa erilaisissa keleissä, tiedän missä riski raja kulkee enkä mene sen rajan lähellekään. Voisin ajaa kovempaakin, mutta en halua, eikä ole tarve.
Reipas ja nopea ei tarkoita kaahaaminen ja hurjastelu. Tietenkin liika pelko ja liika varominenkin ovat stressaavaa sekä ajajalle että muulle liikenteelle, liika hosuminen ja vauhti on myös vaara tekijä. Keskitie kulkee jossain siinä välissä, ja se on veteenpiirrettyviiva, kukaan ei voi sanoa toiselle, haista tätä kukkaa, tämä tuoksuu juuri oikealle, maista tätä ruokaa, tämä on maustettu juuri oikein, aja kuten minä ajan, se on paras tapa... juuri noin emme voi tehdä ( vaikka niin monesti juuri niin teemme ), Jokainen joka ajaa ilman kiusantekoa niin hiljaa tai kovaa kuin taitonsa riittävät, se on se oikea tapa ( liikennesääntöjen puitteissa ), joka tahallaan ajaa liian hiljaa tai liian kovaa, kiusatakseen, härnätäkseen, painostaakseen muita, on yksinkertaisesti maantiesika eli kusipää, jollainen meistä kukaan ei halua olla.
Turvallisuus on a ja o. Ollessani hälytysajoneuvolla ajokoulutuksessa, kouluttaja sanoi asian ihan oikein: Mitä merkitystä on ajaa pillit päällä kiireenkaupalla onnettomuuspaikalle, jos ajaa kolarin, silloin tarvitaan jo kaksi ambulanssia lisää, toinen auttamaan autettavaa, toinen auttamaan auttajaa.
Perille pääsy on tärkeämpi asia kuin olla ojanpohjalla. Suomalaiselle luonteelle sopii ajaminen ja kilpa-ajo, sen näkee saavutuksista, mutta rallikansaa meistä ei silti ole kuin ehkä 10%, sen näkee kolaritilastoista.
Ajatteleppa esim. tilannetta, joku tulee
kärkikolmion takaa tielle ja siinä lyhyel-
lä suoran pätkäkkä on 80 rajoitus ja sinua
ei näy. Juuri kun tuo sivustatulija on
kääntymässä, niin sinä ritari ässä kaahaat
120 ja vastan tulee autoja, joita kääntyjän
ei tietenkään tarvitse väistää, ajavat omalla
kaistallaan.
Mihis väistät, vastantulijan keulaan vai
kääntyjän takapuskuriin. Todennäköisesti
käänntyjän puskuriin ja tulet häntä oi-
keudessa syyttämään kolarista, kun sinun
ylinopeutta ei voi toteen näyttää.
Samanlaisia paskoja olette kaikki jatkuvaa
ylinopeutta ajavat. Oneksi rivinne harvene-
vat kolaripoistuman kautta, nähtävissä tut-
kijalautakuntien raporteista. Valitettavasti
aivottomia, minä minä ensin, ja sillä nopeu-
della kuin haluan, anteroita tulee lisää.
Ymmärtäkää nyt helvetti soikoon, että muiden
autoilijoiden pitää pystyä luottamaan, ettei
siinä 80 alueella ajaeta enempää.
Tämä on vain yksi tilanne monien joukossa,
mihin syylistytte.
Et ole tainnut oikein ymmärtää turvallisen liikenteen perusteita. Olennainen osa turvallista liikkumista on se, että näkyvyyden huonontuessa nopeus laskee.
Jos minulla on nopeutta 120 km/h ja joku kääntyy sivutieltä eteen, ehdin hyvin tiputtamaan nopeuttani niin paljon ettei vaaratilannetta aiheudu, tai sitten tämä kolmion takaa tulija kääntyy suoraan eteeni välittämättä siitä että olen tulossa...
Muute, jos väistämään joutuu, niin ojan puolella on tässä maassa yleensä tilaa...
> Samanlaisia paskoja olette kaikki jatkuvaa
ylinopeutta
> ajavat. Oneksi rivinne harvenevat kolaripoistuman kautta,
Valitettavasti täytyy nyt korjata näkemystäsi. Tilastoista löytyy paljon ajavien joukko, joka ajaa myös paljon ylinopeutta, mutta joutuu kolareihin keskimääräistä harvemmin. Luulisin kuuluvani siihen joukkoon (tosin, ajan vain noin 25 000 vuodessa, mutta ylinopeutta ja ilman kolareita).
> Ymmärtäkää nyt helvetti soikoon, että muiden
autoilijoiden pitää
> pystyä luottamaan, ettei siinä 80 alueella ajaeta enempää.
80 km/h ajavan ei tarvitse välittää pätkääkään nopeammin ajavista, kunhan normaaleja käyttäytymissääntöjä liikenteessä noudattaa, eli kertoo hyvissä ajoin aikeistaan kääntyä tai vaihtaa kaistaa, jne. Nopeammin ajava huolehtii edellään menevien turvallisuudesta (omalta osaltaan). Ja takana hitaammin ajavat... No, kunhan ei ihan nenän eteen palaa ohituksen jälkeen, ei ongelmaa pitäisi olla. :)
Jarrutuksissa kitka ei ole riippuvainen pinta-alaan (pinta-alan pienentyessä paine kasvaa vastaavasti). Sen sijaan kontaktipinnan rakenteella on enemmän merkitystä. Suuremmalla pinta-alalla on todennäkökisempää että alle osuu jotain pitävää... :)
On loistavaa huomata, että sinä ymmärrät näitä asioita paremmin, kuin moni täällä.
Onnettomuuksia, varsinkaan teiltä suistumisia ei tapahtuisi, jos asia ymmärrettäisiin.
Kun tämän näin havainnollistavasti ymmärtää, automiehen vauhti hiljeenee aina tarpeen mukaan.
Nyt vaan on niin, että kaikkien mielestä nopeuksia ei saisi pudottaa, koska liikenteen on aina kuljettava yhtä ripeästi.
Huono keli ei siis saa olla este, eikä hidaste nopeuksien pudottamiselle.
>>Pahinta on mutkassa vasta jarruttaa, varsinkin loskalla, silloin menee helposti " pitkäksi " tai takavetoinen puskee suoraan.>Jos pito menee, jarrutus ei yleensä auta, varsinkaan jos tulee lukkojarrus ( vauhti vain kasvaa... ),
Miten vauhti voi kasvaa jos lukko jarrutuksessa kaikki pyörät luisuvat loskan tai jään päällä? Kitka katoaa, vauhti ei hiljene juurikaan, sen sijaan jos renkaissa on pitoa edes jonkinkaan verran, vauhti hidastuu. Tämä on helppo todeta käytännössä, sillä sen tuntee jo pers´tuntumalla ( kun pitoa on renkaissa, jarrutuksen vaikutuksesta auto pyrkii jarruttamaan, ihminen " jatkaa matkaa ", jolloin auton massa hidastuu nopeammin kuin auton sisällä olevat pikku tavarat ( esim. hattuhyllyllä ), samoin ihminen tuntee jarrutus voiman ( jos vaikka on turvavyössä tai bussin penkillä oman massansa vetävän eteenpäin... vaikeasti selitetty, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan ja jokainen joka on ollut yllättäen jarruttavassa autossa, tietää tilanteen). Kun vähäinenkin pito häviää kitkan kadotessa, vauhti ei hidastu vaan massa liukuu loskan päällä, eli pidon karatessa vauhti kiihtyy, joka EI tarkoita että vauhti lisääntyisi, vaan jatkaa liukuaan /liikettään kaavalla massa kertaa nopeus. Törmäysvoima syntyy samoin kaavalla massa kertaa nopeus.
Takavetoinen jossa on veto vetävillä pyörillä pyrkii työntämään. jos mutkassa jarrutetaan takavetoisella liian myöhään ( koska vauhti tulee saada pois ennen kurvia, ei vasta kurvissa ), massa ei ole enää ohjattavissa vaan aito puskee suoraan liiallisen massan vauhdin voimalla, ihan sama miten renkaat ovat, ohjaus liike auttaa vasta kun pito palaa.
Rallikuskit tietävät miksi aikanaan saab 96 oli talviajossa kovasana. Se oli etuvetoinen, kuten monet henkilöautot nykyään. Etuvedon paras puoli on se, että etuvetoisella kaasun lisääminen ( oikea määräisesti ) vie autoa haluttuun suuntaan ( kunhan renkaat ovat käännetyt haluttuun suuntaan ), takavetoisella taasen kaasun lisääminen aiheuttaa helposti perän irtoamisen, eli sivuluisun tai puskemisen suoraan, jos eturenkailla ei ole pitoa. Täälaosoa takatuuppareita ovat nykyään monet pakettiautot ja ainakin oma pick-up, jossa on valittavana vain takaveto tai neliveto.
Ylitehoiset etuvetoiset, kuten aikanaan Porsche:n joku malli, olikohan 911 pyrki puskemaan, koska tehojen lisäksi keula oli kevyt ( tuollaista en itse kokeillut, vaan se oli tekniikanmaailma -lehdessä joskus viime vuosituhannen puolella ).
Takatuuppareita ovat myös mm. rekanveturit ja linja-autot, jotka ovat ihan oma lukunsa, massat ja akselivälit. Tehoja löytyy helposti 400- 500 hv, mutta kokonaispaino ja välityssuhteet vaikuttavat kuinka tehot siirtyvät koneesta pyörille. Sanotaan yleistyksenä näin, linja-autolla voi helpoiten ajaa kovaa säällä kuin säällä, koska akseliväli tekee siitä helpon ajettavan huonoilla keleillä, mitta loskaisella kelillä siitäkin pito häviää yllättävän helposti.
Täysperäyhdistelämässä taas massa on se suurin tiellä pitävä tekijä, mutta myös massa on se joka vie pois tieltä jos pito katoaa. Puoliperäveturin kanssa oppii ajamaan talvella, varsinkin jos on kaksi akselinen tai jos kolmeakselinen jossa molemmat takapyörät vetävät ( siis työntävät ).
pikkuautoissa massat ja vauhdit ovat erilaiset, mutta fysiikanlait koskevat kaikkia ja koskaan oikeastaan ei ole liukasta tai sitten jopa polkupyörällä on liukasta, jos vauhti ( tilannenopeus ) on liian kova, olipa kesä tai talvi.
Tietenkin kaikki massa pyrkii ulospäin kaarteessa, se on silkkaa fysiikkaa, mutta kuinka se massa saadaan pidettyä halutussa linjassa ettei se mene radaltaan ulos, siitä on kyse ja sen varmasti ymmärsitkin. Tavallaan voisin halkoa hiuksia myös sanomalla, opi kaikki virheet, niin vasta sitten tiedät kuinka niitä vältetään.
Miten vauhti voi kasvaa, ilman alamäkeä? Kun kitka katoaa..., vauhti voi kasvaa, vaikka ylämäessä ( se ei tarkoita vauhdin lisääntymistä, vaan kitkan katoamista ). Aivan samoin avaruusraketti kohoaa maasta, vaikka työntävä voima ei lisäänny, ainoastaan maan vetovoiman vaikutus pienenee ( sama ilmiö kuin kitka pidättää ja sitten se katoaa tai laskee merkittävästi ).
kitka on pienempi ja massa vie, kun pito katoaa, vauhti todella kiihtyy, mutta ei kasva.
sillä en todellakaan usko että auto pysähtyy loskalla ja jäällä hitaammin lukkojarrutuksella kuin osittaisjarrutuksella.
>>Takavetoinen jossa on veto vetävillä pyörillä pyrkii työntämään. jos mutkassa jarrutetaan takavetoisella liian myöhään ( koska vauhti tulee saada pois ennen kurvia, ei vasta kurvissa ), massa ei ole enää ohjattavissa vaan aito puskee suoraan liiallisen massan vauhdin voimalla, ihan sama miten renkaat ovat, ohjaus liike auttaa vasta kun pito palaa.>Etuvedon paras puoli on se, että etuvetoisella kaasun lisääminen ( oikea määräisesti ) vie autoa haluttuun suuntaan ( kunhan renkaat ovat käännetyt haluttuun suuntaan ), takavetoisella taasen kaasun lisääminen aiheuttaa helposti perän irtoamisen, eli sivuluisun tai puskemisen suoraan, jos eturenkailla ei ole pitoa.>Miten vauhti voi kasvaa, ilman alamäkeä? Kun kitka katoaa..., vauhti voi kasvaa, vaikka ylämäessä ( se ei tarkoita vauhdin lisääntymistä, vaan kitkan katoamista ). Aivan samoin avaruusraketti kohoaa maasta, vaikka työntävä voima ei lisäänny, ainoastaan maan vetovoiman vaikutus pienenee ( sama ilmiö kuin kitka pidättää ja sitten se katoaa tai laskee merkittävästi ).
" Ei vaan takavetoisella perä irtoaa kun vetävien pyörien pito häviää. Etuvetoinen on se joka puskee suoraan samassa tapauksessa. "
No nyt en ymmärrä yhtään mitään minäkään, onneksi sentään on ollut sekä taka- ja etu -vetoisia ajokkeja, ja molemmilla oppinut ajamaan tiellä pysyen.
Kyllä se lepokitka, eli pyörä ei luista,
on liikekitkaa suurempi, eli luistavaa
pyörää. Ei fysiikan lakeja noin vain mutu-
tuntumalla voi sivuuttaa.
Se, että auto pysähtyy joisain olosuhteissa
lukkojarrutuksella lyhyemmällä matkalla,
johtuu taas renkaan eteen kasaantuvasta
jarrutusalustasta irronneesta materiaalista.
Eli, jos alusta on sileä eikä siitä irtoa
mitään, ei käytetä nastoja, niin pyörimällä
hidastuva pyörä pysäyttää auton huomattavasti
lyhyemmällä matkalla, kuin lukossa oleva.
Ajetaan mutkaan takavetoisella autolla liukkaalla. Kun käännetään pyöriä ja kaasutetaan samalla liian voimakkaasti, takapyöriltä katoaa pito. Auton perä irtoaa ja heittää sivusuunnassa.
Ajetaan mutkaan etuvetoisella autolla liukkaalla. Kun käännetään pyöriä ja kaasutetaan samalla voimakkaasti, etupyöriltä katoaa pito. Auto jatkaa kulkuaan suoraan vaikka pyörät ovat käännettyinä.
Oletko samaa mieltä?
Lukkojarrutus on nopein tapa pysäyttää auto. Kysy asiantuntijoilta, he osaavat selittää syyn paremmin kuin minä.
http://www.mainio.net/print.asp?path=1;1132;1137;50109;93259
Autokoulun oppikirjassa, joka on AKE:n hyväksymä, sanotaan että lukkojarrutus on nopein tapa pysäyttää auto. Ilmeisesti tätä pitäisi tarkentaa. Itselläni on kitkat, joille kuitenkin lukkojarrutus oli nopein pysäytystapa liukkaalla.
Liukkaan kelin radalla - tai paremminkin aidolla jääradalla - kannattaisi jokaisen käydä harjoittelemassa omalla autollaan. Eikä kesällä autoslalomia turvallisempaa ja parempaa tapaa ole opetella oman autonsa ominaisuuksia.
"sillä ainoaksi konstiksi jäi kääntää etupyörä kanttaria vasten ja käsijarrulla jarruttaa niin että auto kääntyi hiukan poikittain"
Henkilöautolla vielä tuollaisia suorituksia voisi kuvitella näkevänsäkin, mutta että oikein onnikalla!
ja kun viereisellä kaistalla ei ollut ketään, ei pieni sladi haitannut mitään. Tosin jos tuollaisia joutuisi usein tekemään, pitäisi olla enemmän kulutuspintaa renkaan syrjässä eikä siinä ,missä sitä yleensä on, sitä kulutuspintaa.
Rallimies kyllä, samat aikataulut kesät talvet, ajaa kovaa, se on tunnettu. Jos on rako josta bussin voi saada mahtimaan, se laittaa menemään kyllä sen siitä raosta ja yleensä vauhdilla.
Käsijarru tekee ihan eri asiaa raskaalla kalustossa kuin pikkuautoissa. Se toimii seisontajarrun lisäksi hätäjarruna. Pikkuautolla vastaava temppu kuuluu leikkimiseen, isoilla autoilla se on täysin eri asia, jos tuo ei ole selvä kaikille.
Totta, henki säästyi. Rallimies ei nyt sentään kuitenkaan!