Pitkä juttu, toivottavasti jaksatte lukea!
Kerron teille tarinan, tarinan henkilöistä Joku & Eräs. Se jää ilman loppua, koska sellaista ei ole vielä tullut. Omat ajatukset näkevät tälle aina vain yhdenlaisen päätöksen, mutta luulen olevani aika puolueellinen oman loppuni kanssa.
Voit kertoa minkälaisen lopun tarina saa. On kiva nähdä, miten erilaisia kohtaloita voikaan olla edessä, joten avatkaa silmäni näkemään muutakin kuin oma näkökulmani.
Näin tämä tarina menee;
Aikojen alussa oli hyvin villi ja vallaton nuori neito. Hän eli aina täysillä. Tämä neito on nimeltään tässä tarinassa Eräs. Toinen henkilö on vastakkaisen sukupuolen edustaja. Hän taas oli hyvin rauhallinen ja ujonpuoleinen. Tämä mies on nimeltään Joku.
Nuoruuttaan he elivät samalla paikkakunnalla ja kävivät jopa samaa kouluakin. Siellä toinen heistä tuli tietoiseksi toisen olemassaolosta. Joku huomasi Erään, mutta tämän vallattomuus ja vilkkaus estivät häntä huomaamasta poikaa nimeltänsä Joku.
Koulut käytiin tahoillaan loppuun ja siitä molemmat jatkoivat elämäänsä tahoillaan kasvaen nuoriksi aikuisiksi. Eräs eli vaihtelevaa ja tapahtumarikasta vaihetta. Hän katseli maailmaa nuoren villikon silmin. Joku taas jatkoi päämäärätietoisesti elämässään eteenpäin menoa.
Lopulta kävi niin, että Eräs muutti toiselle paikkakunnalle, etsien elämäänsä sieltä. Jonkin ajan kuluttua hän tapasi uudessa kauungissa nuoren miehen. He olivat tämän nuoren miehen asunnolla, kun sattui jotakin...
...nimittäin tuon nuoren miehen kämppäkaveri oli Joku! Joku oli muuttanut samalle paikkakunnalle. Siitä kaikki sai lopulta alkunsa. Sattui niin, että jotakin syttyi heidän välillään, jotakin mikä veti Jokua ja Erästä toistensa puoleen.
Ikävää oli se, että nuori mies tuli loukatuksi ihastuksen ja kaverin toimesta. Mutta vetovoima oli niin MAHTAVA ettei sitä osanneet nuoret elämän alkutaipaleella olevat vastustaa, ei ollut yksinkertaisesti kokemusta vastaavasta. Lopulta asiat saatiin kuitenkin sovittua nuoren miehen kanssa.
Niin sitä elettiin nuorta ja "huoletonta" aikaa. Elämä kuljetti eteenpäin ja lopulta nuorten, Erään ja Jokun tiet erkanivat. Eräs oli vielä kovin keskenkasvuinen ja villi. Joku tuli loukatuksi.
Niin sitten jatkettiin omilla teillä eteenpäin. Elämä toi tullessaan iloja ja suruja. Suuren surun kohdattuaan Eräs palasi takasin kotiseudulleen läheistensä lähelle.
Eräs löysi pikkuhiljaa elämänsä ja alkoi rauhoittua aloilleen. Hän eli seesteistä aikaa. Kerran ystäviensä kanssa juhliessaan hän kohtasi Jokun. Vetovoima heidän välillään teki jälleen tehtävänsä. Joku ja Eräs olivat toistensa kimpussa muusta maailmasta piittaamatta.
Siinä läheisyydessä Joku avautui Eräälle. Kertoi paljon suruistaan ja tuskastaan. Se sai Erään huolestumaan. Tämä kohtaaminen ei kuitenkaan johtanut mihinkään pitempi aikaiseen vaan päätyi ennen kuin alkoi.
Erästä jäi vaivaamaan kaikki mitä Joku kertoi, mutta ajan saatossa kaikki haalistui ja elämä jatkui eteenpäin, molemmilla omilla tahoillaan.
Kauan, vuosia tämän kaiken jälkeen, he tapaavat jälleen. Molemmilla rakennettuna oma elämä, heidän omansa näköiset. Taas se iskee, yhtä ihmeellisenä ja yhtä voimakkaana, vetovoima, mikä on hämmästyttävä. Se vetää heitä toistensa puoleen käsittämättömällä tavalla, jota on todella vaikea vastustaa.
Mitään konkreettista ei tapahtunut, mutta oli päivänselvää mennä lähelle, kokea se, mitä ihmeellistä oli ilmassa. Toinen olisi ollut valmis välittömästi lähtemään yhdessä pois, jonnekkin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Elämä oli tehnyt sen verran tehtäviään, että harkintakykyä löytyi. Ja tieto siitä Erään pääkopassa, ettei ollut enää varaa yhteenkään loukkaamiseen. Nyt pitää käyttää järkeään, ei pelkkiä tunteita, jotta asiat kääntyisi parhain päin.
Tällä kertaa Eräs päätti selvittää tilanteen ja ottaa yhteyttä nyt jo aikuiseen miehekkääseen mieheen Jokuun. Se onkin helpommin kirjoitettu kuin todellisuudessa tehty. Joku on tullut loukatuksi, eikä ole enää avoin, eikä halukas avautumaan. Mutta jollakin tavoin haluaa pitää Erästä vielä lähettyvillään. Nyt yhteys on olemassa.
Yhteys on olemassa ja Eräs tietää, että Joku tarvitsee aikaa. Jokun puolesta on vaikea mennä sanomaan mitä hän todella tuntee, mitä hän haluaa? Erään puolesta voin kertoa. että nyt hän on sydän syrjällään, vatsassa perhosia kuin pienellä tytöllä, joka jännittää jotakin. Sydänalaa koskee.Tunne on kuitenkin hyvä, vaikkakin hieman levoton.
Tunteita on paljon, mutta mihin tämä loppuu???
Kerron teille tarinan, tarinan henkilöistä Joku & Eräs. Se jää ilman loppua, koska sellaista ei ole vielä tullut. Omat ajatukset näkevät tälle aina vain yhdenlaisen päätöksen, mutta luulen olevani aika puolueellinen oman loppuni kanssa.
Voit kertoa minkälaisen lopun tarina saa. On kiva nähdä, miten erilaisia kohtaloita voikaan olla edessä, joten avatkaa silmäni näkemään muutakin kuin oma näkökulmani.
Näin tämä tarina menee;
Aikojen alussa oli hyvin villi ja vallaton nuori neito. Hän eli aina täysillä. Tämä neito on nimeltään tässä tarinassa Eräs. Toinen henkilö on vastakkaisen sukupuolen edustaja. Hän taas oli hyvin rauhallinen ja ujonpuoleinen. Tämä mies on nimeltään Joku.
Nuoruuttaan he elivät samalla paikkakunnalla ja kävivät jopa samaa kouluakin. Siellä toinen heistä tuli tietoiseksi toisen olemassaolosta. Joku huomasi Erään, mutta tämän vallattomuus ja vilkkaus estivät häntä huomaamasta poikaa nimeltänsä Joku.
Koulut käytiin tahoillaan loppuun ja siitä molemmat jatkoivat elämäänsä tahoillaan kasvaen nuoriksi aikuisiksi. Eräs eli vaihtelevaa ja tapahtumarikasta vaihetta. Hän katseli maailmaa nuoren villikon silmin. Joku taas jatkoi päämäärätietoisesti elämässään eteenpäin menoa.
Lopulta kävi niin, että Eräs muutti toiselle paikkakunnalle, etsien elämäänsä sieltä. Jonkin ajan kuluttua hän tapasi uudessa kauungissa nuoren miehen. He olivat tämän nuoren miehen asunnolla, kun sattui jotakin...
...nimittäin tuon nuoren miehen kämppäkaveri oli Joku! Joku oli muuttanut samalle paikkakunnalle. Siitä kaikki sai lopulta alkunsa. Sattui niin, että jotakin syttyi heidän välillään, jotakin mikä veti Jokua ja Erästä toistensa puoleen.
Ikävää oli se, että nuori mies tuli loukatuksi ihastuksen ja kaverin toimesta. Mutta vetovoima oli niin MAHTAVA ettei sitä osanneet nuoret elämän alkutaipaleella olevat vastustaa, ei ollut yksinkertaisesti kokemusta vastaavasta. Lopulta asiat saatiin kuitenkin sovittua nuoren miehen kanssa.
Niin sitä elettiin nuorta ja "huoletonta" aikaa. Elämä kuljetti eteenpäin ja lopulta nuorten, Erään ja Jokun tiet erkanivat. Eräs oli vielä kovin keskenkasvuinen ja villi. Joku tuli loukatuksi.
Niin sitten jatkettiin omilla teillä eteenpäin. Elämä toi tullessaan iloja ja suruja. Suuren surun kohdattuaan Eräs palasi takasin kotiseudulleen läheistensä lähelle.
Eräs löysi pikkuhiljaa elämänsä ja alkoi rauhoittua aloilleen. Hän eli seesteistä aikaa. Kerran ystäviensä kanssa juhliessaan hän kohtasi Jokun. Vetovoima heidän välillään teki jälleen tehtävänsä. Joku ja Eräs olivat toistensa kimpussa muusta maailmasta piittaamatta.
Siinä läheisyydessä Joku avautui Eräälle. Kertoi paljon suruistaan ja tuskastaan. Se sai Erään huolestumaan. Tämä kohtaaminen ei kuitenkaan johtanut mihinkään pitempi aikaiseen vaan päätyi ennen kuin alkoi.
Erästä jäi vaivaamaan kaikki mitä Joku kertoi, mutta ajan saatossa kaikki haalistui ja elämä jatkui eteenpäin, molemmilla omilla tahoillaan.
Kauan, vuosia tämän kaiken jälkeen, he tapaavat jälleen. Molemmilla rakennettuna oma elämä, heidän omansa näköiset. Taas se iskee, yhtä ihmeellisenä ja yhtä voimakkaana, vetovoima, mikä on hämmästyttävä. Se vetää heitä toistensa puoleen käsittämättömällä tavalla, jota on todella vaikea vastustaa.
Mitään konkreettista ei tapahtunut, mutta oli päivänselvää mennä lähelle, kokea se, mitä ihmeellistä oli ilmassa. Toinen olisi ollut valmis välittömästi lähtemään yhdessä pois, jonnekkin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Elämä oli tehnyt sen verran tehtäviään, että harkintakykyä löytyi. Ja tieto siitä Erään pääkopassa, ettei ollut enää varaa yhteenkään loukkaamiseen. Nyt pitää käyttää järkeään, ei pelkkiä tunteita, jotta asiat kääntyisi parhain päin.
Tällä kertaa Eräs päätti selvittää tilanteen ja ottaa yhteyttä nyt jo aikuiseen miehekkääseen mieheen Jokuun. Se onkin helpommin kirjoitettu kuin todellisuudessa tehty. Joku on tullut loukatuksi, eikä ole enää avoin, eikä halukas avautumaan. Mutta jollakin tavoin haluaa pitää Erästä vielä lähettyvillään. Nyt yhteys on olemassa.
Yhteys on olemassa ja Eräs tietää, että Joku tarvitsee aikaa. Jokun puolesta on vaikea mennä sanomaan mitä hän todella tuntee, mitä hän haluaa? Erään puolesta voin kertoa. että nyt hän on sydän syrjällään, vatsassa perhosia kuin pienellä tytöllä, joka jännittää jotakin. Sydänalaa koskee.Tunne on kuitenkin hyvä, vaikkakin hieman levoton.
Tunteita on paljon, mutta mihin tämä loppuu???
Vastaukset 6
Vanhimmat
itselläni on pääpiirteittäin samantapainen tarina. Tosin ehkä vielä hankalampi tilanne yrittää mitään.
Luulen että hänestä jää minulle ainiaaksi vain ikuinen kaipaus ja kauniimpaakin kauniimmat muistot.
Kuulostaa sunkin tarinasi vähän kuin olisitte toistenne sielunliekit. Vaikea mennä näin sanomaan vieraana. Voit itse lukea asiasta googlettamalla.
Joskus näin kai on vain tarkoitettu käyväksi, vaikka se onkin vaikea hyväksyä. Unohtaa ei pidäkkään vaan oppia ajattelemaan niin, että muistaessa voi hymyillä. Itse joudun vieläkin opettelemaan.
HUI!
Ihan meni kylmät väreet, mutta voisi selittää paljon, mistä olen aivan ymmälläni.
Kauniit muistot on olemassa ja nyt on jotenkin seesteinen ja miellyttävä olo koko asiasta, käy sitten oikeassa elämässä miten tahansa.
Se yhteys katsoessa toisen silmiin on merkillinen, mikään ei pelota ja kaikki tuntuu niin selvältä. Se on niin luonnollista ja helppoa, tuntuu jotenkin levolliselta ja turvalliselta, vailla kysymysmerkkejä.
lahjojaan.
Tule lähelle, mene pois! Kissa ja Hiiri leikkiä.
Käydään härnäämässä toista (molemmat) kun kumpikin luulee (vaan oma naurettava käsitykseni), että se tuskan tunne on sitä oikeata rakkautta. Jos sitä ei ole, sitä täytyy käydä taas annos hakemassa. Sit on taas hyvä jatkaa siinä piehtarointia. Se on kuin huume. (en tiedä kun en oo kokeillu)
Elä koko tunnekirjoa läpi ihan kaikessa rauhassa. Siitä oppii omasta itsestä sen, mitä todella parisuhteesta tarvitsee. Huom TARVITSEE, sitä me haetaan.
Ootte vielä nuoria. Teette mitä tahansa, jälkeen päin huomaa, et näinhän sen pitikin mennä.
Sniif, nää jutut saa mun sydämen pakahtumaan. Haluaisin nyt vaan kiivetä yhen syliin rutistettavaksi, jonka kanssa on käyty just tollasta läpi. Eikä oo mitää leikitty, vaa asiat on menny muista syistä noin. Tekisi mieli mennä juttelee asiat halki ja kattoo mitä se elämä antaa...
Jos mä olisin Sä (olen jo IsoTäti iässä), mä miettisin et, mitä jos toi toinen kuolee huomenna. Mitä mä olisin halunu sanoo Sille. Tää kuolemajuttu ei oo mikään ajatusmalli. Niinkun on nähty, toinen voi TOSIAAN jo vaikka huomenna KUOLLA.
Eli, sen jälkeen on enää turha pyristellä sanomatta jättämisiään. Aina kun itsellä sanomiselle on tilaus, se on tehtävä. Niin hyvässä kun pahassa. Ole rohkea ja kuuntele itseäsi. Sano vaikka Rakkaalles, et yks täti sano Sulle, et paahan liikettä kinttuihis, ennenkun on liian myöhästä. ;) Ottaisin Sut halaukseen jos olisit tässä ja sanoisin; KAIKKI KÄÄNTYY VIELÄ PARHAIN PÄIN. Koska mulla on kokemusta. ;)
KIvasti ja ihanasti sanoit! Virtuaalihalaus siitä sinulle! KYLLÄ, kaikki kääntyy...jne.