Heti kun näin sinut tiesin että sinusta olisi vain harmia. Olit ihastuttava. Kun aikani sinua "tarkkailin" huomasin että olet jollain tapaa kaltaiseni. Ihastuin. Äh, kertoisiko joku miten kauan tämä horkka kestää kun pitäisihän tässä töitäkin yrittää tehdä..
"Mä olen apina, sä olet apina,
peilikuvia täältä etsitään?...
151781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hauska, sait minut nauramaan, kiitos siitä. :)
Samat on tuntumat itselläkin, paitsi olen se tarkkailun kohde. Mekin olemme jotenkin toistemme kaltaisia vaikka niin erilaisia. Horkkahan kestää niin kauan et se laimenee, kun aikaa kuluu tai sitten se loppuu, kun selvittää asiat. Levottomaksi tekee, kyllä.
Tarkkailu saa epämiellyttävän olon. Kyllä tarkkailun huomaa, se ei ole välttämättä ollenkaan mukava tunne pitkään jatkuneena. Mitä kauemmin tarkkailet, sen vaikeampi on lähestyä.
voisi olla yksi sen tarkkailun aiheuttajista; jos joku pyörii jatkuvasti mielessä, ja kun tämä sama henkilö viimein on näköpiirissä, niin häntä jotenkin vain tulee seurattua ..joskus aika paljon. Jos joskus itse huomaan jonkun katsovan, niin alan aika pian miettiä, MIKSI. Eli kyllähän se häiritsee, ja nyt taas "hokasin", että minä tosiaan katson aika paljon... Ja aina välillä tarkkailen tarkkailemistani, ja päätän, etten paljon katsele...
Miksihän kirjoitin tämän, no, jos jollakulla on samantapaisia mietteitä, niin .. näitä mietin minäkin.
Joku kykenee lukemaan ihmisten ajatukset vilkaisulla. Joku toinen tarkkailee ikuisesti, mutta ei pääse ajatuksiin käsiksi koskaan.
aika surulliselta.. Joissain asioissa tajunta toimii nopeammin kuin toisissa.
Nyt aloin mietiskellä tätä jo aika kauas, harmillisesti olet oikeassa. Harmi on siis siinä, että jos joku ei millään meinaisi tajuta.
tajuaako oikein?
"Me ollaan apinoita kaikki, kun oikein peiliin katsotaan, me ollaan apinoita kaikki, tämän elämän."
Kurkkaa myös peilin taakse, onko siellä sama naama.
meitä vertaat? :)
Täällä kaikki ovat Tohtori Pilin kannattajat.
niin kauan kuin panttaat noita mietteitä itselläsi. Jos vain rehellisesti puhuisit tuon kohteesi kanssa, niin olisiko hän enää niin mystinen?
eräs apinamies vois tulla ja..
Tai voi olla että mä vedän siltä ensin maton alta ja sitten kannan tyypin pesääni ..enkä ikinä päästä pois!
(Tartten tosin kottikärryt siihen hommaan)
Saman ole itsekin huomannut. Ehkä koko jutun vaikeus piileekin juuri siinä, että mitä enemmän näemme toisessa itseämme, sitä enemmän myös ihastumme. Ja niin pitkään kun asialle ei tee mitään, on jokseenkin turvallista olla ihastunut...niin, itseensä.
sä kiteytit tän jutun aika taidokkaasti :D
Meinasi kyllä muutamaan otteeseen mennä aamukahvit väärään kurkkuun tätä ketjua lukiessani :D
Mutta asiasta kukkaruukkuun... Tuo kyllä lienee aika pitkälti totta, kun löytää paljon samoja piirteitä toisesta ihastuu kaiketi vielä enemmän. Jos toinen on niin samanlainen kuin itse, mutta kuitenkin niin erilainen, sekös vasta herättää kiinnostusta. Olemmepa me itserakkaita :)