Keskeytys vai ei?

Kyseessä vahinkoraskaus, kolme lasta jo on. Neljännestä puhuttiin, mutta mies kieltäytyi totaalisesti, itse olisin halunnut.

Nyt raskaana.. mitä tehdä? Raskauden jatkuessa en kestäisi sitä ajatusta, että mies syyttää minun tulleen tahallani raskaaksi (kuten ajattelee), ja että mies ei rakastaisikaan tätä lasta kuten kolmea muuta. Lisäksi asia voisi kariuttaa liiton ja rikkoa jo olemassa olevien lastemme perheen.

Itse en ole koskaan hyväksynyt aborttia (ainakaan vastaavassa tilanteessa), ja luonnollisesti sitä vastaan muutenkin olisin (koska olisin sen yhden vielä halunnut). En tiedä miten voisin elää itseni kanssa, jos keskeytyksen teen. Helpottaako se ajanmittaan vai säilyykö taakkana läpi elämän? Myös se (siis oma kokemukseni keskeytyksen vääryydestä) voisi ajaa liittomme karille lopulta, joten lopputulos olisi sitten sama?

En todella tiedä mitä tehdä. Liitto ja lapset ovat minulle tärkeitä, jopa tärkeämpiä kuin nykyinen raskaus, mutta olen miettinyt onko tämä parisuhde tuon uhrauksen arvoinen, jos tässä tilanteessa nyt ylipäätään ollaan?

Mies ei asiasta ole puhunut testituloksen jälkeen, odottaa minun tekevän keskeytyksen ja that's it. Hänen mielestään meillä on hyvä suhde ja kaikki ok.

Olen aivan epätoivoinen. Ei ole edes ketään, jonka kanssa voisin asiasta puhua. Ja päätös pitäisi kuitenkin pian tehdä.
121706
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Jos ette pysty asiasta keskustelemaan, niin soita perheneuvolaan. Siellä henkilökunta pystyy varmasti keskustelemaan asiasta kanssanne, että päädytte teille oikeaan ratkaisuun.

Äänestä

Lue itse kirjoittamasi viesti, etenkin kolmas kappale - vastaus on aivan selvä, eli EI!!

Hyvä suhde juu: mikä tyranni miehesi oikein on? Aivan kestämätön tilanne teillä.

Ehkäisystä on nyt turha enää saarnata, vaikka mieli tekisi. Ei niitä vahinkoja niin vain satu, jos ja kun TODELLA varoo. Jos muuten miehesi ei missään nimessä halua lisää mukuloita, miksei hän ole mennyt steriloitavaksi??!!

Äänestä

itse myös suosittelen että menette parheneuvolaan asiasta puhumaan. Tilanne kuitenkin vaikuttaa niin tulehtuneelta, että tuskin yksin pystyt ratkaisua tekemään. Ja siellä olette puolueettomalla maaperällä. Ja päädytte te nyt mihin ratkaisuun tahansa, voisi silti olla hyvä että käytte siellä jatkossakin keskustelemassa. Mielestäni on väärin että toinen saa päättää kuinka monta lasta tehdään tai ei tehdä. Voimia sinulle :)

Äänestä
  • ei mies voi päättää tuollaisesta asiasta ja kannattaa kyllä kysyä ulkopuolisen (neuvolan) mielipidettä,hän selvittää miehellesikin asian niin ettää jospa hän hyväksyy tilanteen ja osaa vielä iloita asiasta

    Äänestä

Ei ole kokemusta mutta en usko että kukaan on niin kylmä ja sydämeetön että ei rakastaisi sitä lasta joka on sattunut saamaan alun "vahingossa". Uskoisin että kyllä miehesi rakastaa ihan yhtä paljon sitä lasta kun muita, ei vain osaa ajatella itselleen neljättä lasta. Mutta ei sinun kannata mielestäni tehdä aborttia vain sen takia että miehesi haluaa, keskustelkaa asiasta kahestaan kunnolla ja ajan kanssa, tai sitten just nuin niinkuin muut ovat neuvoneet että jonkun ammattilaisen kanssa. Lainaus edellisestä viestistä: "Mielestäni on väärin että toinen saa päättää kuinka monta lasta tehdään tai ei tehdä". Lapsihan on jo olemassa, ei sitä varmasti kumpikaan ole päättänyt että se tulee jos se kerta vahinko on. Miehelläsi voi varmasti olla vaikea ajatella neljättä lasta jos hän on "aina" ajatellut että 3 hän haluaa, luulen että ajan myötä hän lepyy ajatukseen. Hankala neuvoa kun ei ole kokemusta, mutta toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen.

Äänestä

Neljäs lapsi muuttaa paljon ja asettaa miehellesi aivan uudenlaisia paineita. Neljännestä lapsesta seuraa mm. seuraavia lisäkuluja:

Asunnon vaihto yhtä huonetta suurempaan ja sellaiseen, missä on kaksi wc pyttyä (20 000€), auto pitää vaihtaa perus 5 paikkaisesta pikkubussiin (20 000€). Yhden lapsen harrastus lisää 1000€/vuosi. Plus kasvavat ruokakulut, sähkö, koulut, opiskelut, vaatteet jne.

Neljäs lapsi on ensimmäisen lapsen jälkeen se seuraavaksi kallein piltti. Isukin pitää mahdollisesti vaihtaa työpaikkaa tai ruveta tekemään entistä enemmän töitä, jotta kasvanut perhe saadaan elätettyä.

Oma perhetilanteeni ja omat rahkeeni ovat sellaiset, että vaikka vaimoni kuinka haluaisi neljännen muksun ei siihen kerta kaikkiaan ole taloudellisia mahdollisuuksia. En pysty tuomaan enää enempää rahaa kotiin. Jo nyt vaimo huomauttelee, että kotona pitäisi olla enemmän auttamassa, saati sitten jos työntekoa pitäisi vielä lisätä.

Tietysti vaimoni voi ihan itse hommata rahat, mutta epäilen vahvasti saako hän hommaa hoidettua. Elintasoaan hän ei varmaankaan ole valmis laskemaan neljännen lapsen rahoitamiseksi, eikä laskuvaraa taida olla riittävästi.

Äänestä
  • Koska tilaa meillä talossa on yllin kyllin jo entuudestaan (6 makuuhuonetta jne) ja onpa 7 hengen autokin jo pihassa.

    Toki ruoka- ym päivittäiskulut kasvavat, mutta ei kaikkea voi mitata rahassakaan... Ainakaan tässä tilanteessa enää.

    Äänestä

  • Niin, ja ne kaksi wc-pyttyäkin löytyy jo. Ja kolme suihkua... kolmen entisen lapsen lelut ja vaatteet (sekä tytölle että pojalle), joten loppujen lopuksi en tiedä kumpi sitten on kalliimpi lapsi, toinen vai neljäs...

    Äänestä

kannattaa hakea.

Itse olen täysin aborttioikeuden puolella, eikä niiden syidenkään tarvitse olla mitenkään painavia. Mutta olen kyllä melko vahvasti sitä mieltä, että jos SINÄ haluat sen lapsen, niin ei maailmasta oikein löydy enää tarpeeksi hyvää syytä aborttiin. Se ei unohdu, toki se ahdistus ja kipu vaimenee ajan kanssa, varsinkin kun sinulla noita lapsia jo on ilostuttamassa, niin ei tarvi yksinäisyydessä miettiä että "se olisi nyt sen ja sen ikäinen". Pelkään myös, että hyvin mahdollisesti alkaisit kantaa kaunaa miestäsi kohtaan kun hän "pakotti" sinut. Se paras ja ainoa syy olla abortoimatta on se kun äiti haluaa itse pitää lapsen.

En yleensäkään ymmärrä miestäsi, miten hän voi suhtautua tuolla tavalla? Jos sinä et tahallaan jättänyt esim. pillereitä ottamatta ja valehdellut hänelle suoraan että ehkäisy toimii, niin aika paljon tämä vahinko on hänenkin syytään. Vielä kun on kolme lasta jo takana niin luulisi miehen tajuavan sen ehkäisyn merkityksen ;). Yleensäkään en ymmärrä miten miehesi voi paiostaa sinua aborttiin, jos kerran tuntee sinut ja tietää sinun vastustavan sitä. En tiedä teidän suhteenne kokonaistilannetta, mutta näin päällisin puolin miehesi tuntuu käyttäytyvän todella itsekkäästi ja lapsellisesti.

Henk.koht. minä ottaisin ne kolme lasta ja tulevan neljännen ja häipyisin samantien jos se mies ei ala suostumaan minkäänlaisiin kompromisseihin tai edes puhumaan asiasta!

Äänestä

on aina yhteinen asia. entäs jos tilanne olis toisin päin? miehesi painostaisi sinua ja pakottaisi tekemään lisää lapsia ja sinä et haluaisi? tunnen erään naisen joka teki lapsen vasten miehen tahtoa ja siinä ei kyllä hyvin käynyt.. ei se mielestäni kyllä ole miestäsikään kohtaan reilua.

Äänestä

Voihan sitä neljännen tekoa sitten

Äänestä
  • Jos kerta mies ei ylipäätään halua neljää lasta? Meinaatko että mieli muuttuu? tuskimpa. Ja nyt se lapsi on jo olemassa, miksi tappaa joku joka on jo? En mitenkään ole aborttia vastaan, riippuen tietenkin tilanteesta, mutta jos kerta äiti haluaa pitää lapsen, niin ei minusta siihen ole kellään oikeutta painostaa abortin tekoon, ei edes isällä, isähän se on myös siinä suuri syyllinen miksi neljäs on jo olemassa/tulossa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mitä tehdä?? kirjoitti:

Kyseessä vahinkoraskaus, kolme lasta jo on. Neljännestä puhuttiin, mutta mies kieltäytyi totaalisesti, itse olisin halunnut.

Nyt raskaana.. mitä tehdä? Raskauden jatkuessa en kestäisi sitä ajatusta, että mies syyttää minun tulleen tahallani raskaaksi (kuten ajattelee), ja että mies ei rakastaisikaan tätä lasta kuten kolmea muuta. Lisäksi asia voisi kariuttaa liiton ja rikkoa jo olemassa olevien lastemme perheen.

Itse en ole koskaan hyväksynyt aborttia (ainakaan vastaavassa tilanteessa), ja luonnollisesti sitä vastaan muutenkin olisin (koska olisin sen yhden vielä halunnut). En tiedä miten voisin elää itseni kanssa, jos keskeytyksen teen. Helpottaako se ajanmittaan vai säilyykö taakkana läpi elämän? Myös se (siis oma kokemukseni keskeytyksen vääryydestä) voisi ajaa liittomme karille lopulta, joten lopputulos olisi sitten sama?

En todella tiedä mitä tehdä. Liitto ja lapset ovat minulle tärkeitä, jopa tärkeämpiä kuin nykyinen raskaus, mutta olen miettinyt onko tämä parisuhde tuon uhrauksen arvoinen, jos tässä tilanteessa nyt ylipäätään ollaan?

Mies ei asiasta ole puhunut testituloksen jälkeen, odottaa minun tekevän keskeytyksen ja that's it. Hänen mielestään meillä on hyvä suhde ja kaikki ok.

Olen aivan epätoivoinen. Ei ole edes ketään, jonka kanssa voisin asiasta puhua. Ja päätös pitäisi kuitenkin pian tehdä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu