Kaksi erilaista romanityyppiä peräkkäisinä päivinä. Ensimmäinen oli kaupan syvennyksessä istuva romanialainen pinnekokoinen nainen, toppatakkiin ja villahuiviin kiedottu, paineli haitaria sylissään verkalleen edestakaisin.
Kun kerran olin menossa kauppaan ostin pienehkön erän ruokatarpeita ja ulos tultuani panin ne soittajatytön viereen, puoliksi pois ohikulkijan näkyvistä. Tyttö nyökkäsi kiitokseksi ja kun olin aikeissa jatkaa matkaa viitasi tyttö minut luokseen ja kaivoi taskustaan nuhraantuneen kortin, tuohon korttiin oli kirjoitutettu pyyntö saada bensiinirahaa kotimatkaa varten.
Minulta ei paljoa herunut bensiini rahastoon, vaikka mieleeni tulivat nuoruuteni vaellusvuodet jolloin useasti tuli kirottua ihmisien pöyhkeä välitinpitämättömyys.
Seuraavana päivänä olivat vuorossa Moldavian mustalaiset, jotka ovat aivan toisella tavalla jänteviä, kuin romanian mustalaiset, joissa lähes aina on näkyvissä jonkinlaista alistuntunutta rujoutta.
Satoi vettä ja oli kylmää, nuori mies liikkui suuren kauppahalli edessä ja pyrki saalistamaan ohikulkijoista ostajaa messinki kulta sormukselleen.
Minut nähtyään tämä sormuskauppias huikkasi - Terve kaveri! Teki sen juuri samalla lailla kuin joskus kuusikymmenluvulla romanimies lähestyi kadulla jotakuta, jolle hän tahtoi heittää 'kiessit'. ( pikainen korttitemppu jonka väärin arvannut maksaa.) Minä en hänen sormuksestaan piitannut vaan tahdoin tietää mistä ovat matkalla ja mihin ovat menossa.
Monessa ’ tv ketsissä’, on korostetusti esitetty romanien tapaa puhua, käyttää sanoja ja äänenpainoja, eritavalla kuin muu väestö, Liioiteltua taikka ei, romaneilla kaikissa maaosissa ja kielialueilla on oma tapansa puhua ja käyttää äidinkieltään. Se on kuultavissa ja luettavissa Englannin romanien puheissa, samalla lailla kuin kaikkialla muuallakin.
Sormusta tyrkyttävä nuorukainen kutsui paikalle naisen jonka hän sanoi taitavan paremmin venäjää. Heti paikalla, tuo nainen joka kutsui nuorukaista ”kollegakseen”, pyysi minulta rahaa 20 e verran bensiiniin. Naisen puhe oli tuota mustalais- venäjää, mutta hyvin ymmärrettävissä. Kysymykseeni mihin he sitten aikovat mennä nainen vastasi – Danjaan, joka tarkoittaa tanskaa. Sanoin, ettei kannatan pyrkiä sinne, sillä siellä ovat kovat lait vastassa. Nainen katsoi hetken minua, ja sanoi, - Anna kymmenen euroa, me mennään ruotsiin sitten. Sanoin, ettei sinnekään kannata mennä, vaan on parempi suunnistaa Baltian kautta takaisin Moldovaan, sillä suuret pakkaset ja lumituiskut ovat pian täällä.
Nainen lakkasi tivaamasta rahaa kun sanoin, että minulla on vain ’kopeekoja’ kopekkoja sisältää kulttuurillisen transferin, jota en käy tässä selittämään, sanon vaan, että kopeekkamiehet jätetään rauhaan.
Asia joka minua ihmetytti oli se, että vaikka nämä epäilemättä olivat Moldavian mustalaisia, ei kukaan näyttänyt osaavan vanhoja elin ja rahankeräyskeinoja, kuten povaamista, korttitemppuja ja muita monia vanha-ajan rahanhankinta tapoja.
Kun kerran olin menossa kauppaan ostin pienehkön erän ruokatarpeita ja ulos tultuani panin ne soittajatytön viereen, puoliksi pois ohikulkijan näkyvistä. Tyttö nyökkäsi kiitokseksi ja kun olin aikeissa jatkaa matkaa viitasi tyttö minut luokseen ja kaivoi taskustaan nuhraantuneen kortin, tuohon korttiin oli kirjoitutettu pyyntö saada bensiinirahaa kotimatkaa varten.
Minulta ei paljoa herunut bensiini rahastoon, vaikka mieleeni tulivat nuoruuteni vaellusvuodet jolloin useasti tuli kirottua ihmisien pöyhkeä välitinpitämättömyys.
Seuraavana päivänä olivat vuorossa Moldavian mustalaiset, jotka ovat aivan toisella tavalla jänteviä, kuin romanian mustalaiset, joissa lähes aina on näkyvissä jonkinlaista alistuntunutta rujoutta.
Satoi vettä ja oli kylmää, nuori mies liikkui suuren kauppahalli edessä ja pyrki saalistamaan ohikulkijoista ostajaa messinki kulta sormukselleen.
Minut nähtyään tämä sormuskauppias huikkasi - Terve kaveri! Teki sen juuri samalla lailla kuin joskus kuusikymmenluvulla romanimies lähestyi kadulla jotakuta, jolle hän tahtoi heittää 'kiessit'. ( pikainen korttitemppu jonka väärin arvannut maksaa.) Minä en hänen sormuksestaan piitannut vaan tahdoin tietää mistä ovat matkalla ja mihin ovat menossa.
Monessa ’ tv ketsissä’, on korostetusti esitetty romanien tapaa puhua, käyttää sanoja ja äänenpainoja, eritavalla kuin muu väestö, Liioiteltua taikka ei, romaneilla kaikissa maaosissa ja kielialueilla on oma tapansa puhua ja käyttää äidinkieltään. Se on kuultavissa ja luettavissa Englannin romanien puheissa, samalla lailla kuin kaikkialla muuallakin.
Sormusta tyrkyttävä nuorukainen kutsui paikalle naisen jonka hän sanoi taitavan paremmin venäjää. Heti paikalla, tuo nainen joka kutsui nuorukaista ”kollegakseen”, pyysi minulta rahaa 20 e verran bensiiniin. Naisen puhe oli tuota mustalais- venäjää, mutta hyvin ymmärrettävissä. Kysymykseeni mihin he sitten aikovat mennä nainen vastasi – Danjaan, joka tarkoittaa tanskaa. Sanoin, ettei kannatan pyrkiä sinne, sillä siellä ovat kovat lait vastassa. Nainen katsoi hetken minua, ja sanoi, - Anna kymmenen euroa, me mennään ruotsiin sitten. Sanoin, ettei sinnekään kannata mennä, vaan on parempi suunnistaa Baltian kautta takaisin Moldovaan, sillä suuret pakkaset ja lumituiskut ovat pian täällä.
Nainen lakkasi tivaamasta rahaa kun sanoin, että minulla on vain ’kopeekoja’ kopekkoja sisältää kulttuurillisen transferin, jota en käy tässä selittämään, sanon vaan, että kopeekkamiehet jätetään rauhaan.
Asia joka minua ihmetytti oli se, että vaikka nämä epäilemättä olivat Moldavian mustalaisia, ei kukaan näyttänyt osaavan vanhoja elin ja rahankeräyskeinoja, kuten povaamista, korttitemppuja ja muita monia vanha-ajan rahanhankinta tapoja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oletpa tyhmä reporteri , hai ne taisi olla euro kaaleita. niitä jota on jo paljon etelä-suomessa.
kyllä sinun pitäisi jo ammattisi puolesta olla ajatasalla. missäpäin muuten toimit kun on niin vähän asiamukaista tietoa. jossain takapajulassa varmaan
havainnot. Ei sillä ole merkitystä, missä tämä nainen oli soittamassa tai kerjäämässä. Se on melko varm,aa etteivät he missään syjäseudulla ole, vaan yleensä aika keskeisillä paikoilla, missä kulkee paljon ihmisiä. Se takaa edes sen vähäisen toimeentulon ja pienenpääoman sinne ko tiin vietäväksi.Kaikkein köyhimmät kaaleet eivät edes tänne pohjoisennurkilleasti pääse, on var maan sen verran kallista omala autollakin matkus taminen.
Minäkin raskin luopua jokusesta eurosta heidän hyväkseen, olen sen verran kävellyt esplanaadia pitkin rahattomana ja jokusen yön viettänyt Kai saniemessä, että siitä kiitollisena ettei enää tarvitse "niissä merkeissä" kulkea näitä paik koja, annan mielelläni jokusen euron. Se ei muu ta, eikä kaada talouttani. Jätän ehkä yhden Wal demarin osatamatta (4,95€ ) ja nythän sitä ei edes saa, kun Alko on kiinni.
Reporterin huomiot ovat ollet tarkat. Romanian kaaleet ovat jo olemuksellaan ovat alistetun ja sää littävän näköisiä, niin kuin tuossa "ammatis sa" on valitettavasti "hyväksi".
Kohta eivät enää ulkona pärjää, alkaa tulemaan sellaisia ilmojaja voi hyvin sanoa, että luonnon voimatkin kääntyvät kaaloa vastaan.
Niin se on ollut Suomen kaaleillakin joskus, ei tarvitse mennä monia vuosikymmeniä taaksepäin.
Laita roposi kiertämään t. kaisaniemen kake
muistaisi sen 50 ja 60 luvun kerjäämisen,kaupoilla kiertämisen,serkin piknaamisen jne..silloin mielellään heittää näille kaaleille muutaman eurosen.Meille se on vähän mutta heille paljon.Jokainen tosiaan keräsi markkansa tarpeeseen(lue kerjäsi)...Me tiedetään ettei sieltä ne kaikista avuttomimmat ja kurjimmat pääse tänne hommaamaan,mutta samanlaista se oli meillä suomessakin,oli ne jotka lähtivät aamulla,satoi tai paistoi ja pitivät isoista perheistään ja sukulaisistaan huolta ja sitten oli näitä aapattomia jotka kituivat jossakin takahikiällä nälässä ja kurjuudessa...Mutta näillä mustalaisilla siellä on se mustalaisuus mukana ,ne eivät häpeile sitä niin kuin suomen mustalainen tänä päivänä on vaihtanut mustalaisuuden lakeri kenkiin ja pönkkä hameeseen...
KAAN - AAHEHAKO TU PIKNATAS SERKI? KAAN SAVO TU SERTAS. LANS KUTTI. TU AAHTAS HORTTA SUORO. KAAN. TU JULAKATAS MANGO IEKO HOORO. KAAN SAVO KOMUNIS.VENTA BANI KU ME TIKKAA TUUT, TU RESAVEHA MANGO HOORO.
Häpiä sinä viinojes kanssa, mitä pulloines kirjottelet tänne palstalle...