Päihdepolitiikan rintamalla eletään muutosten aikaa. Tarvetta muutoksille luovat uhkakuvat päihteiden käytön jyrkästä kasvusuunnasta.
Alkoholi on ykköspäänsekoittajamme, markkinajohtaja. Markkinajohtajan suosio perustuu vankkaan kansanperinteeseen, hintojen laskuun ja saatavuuden lisääntymiseen. Markkinajohtaja aikoo panna vielä paremmaksi ja kertarysäyksellä. Kansalaisten terveydestä huolissaan olevia tahoja ammutaan ristitulella. Alkoholin tuontirajoitusten väljentäminen lisää saatavuutta räjähdysmäisesti. Näin tapahtuu arsinkin sen jälkeen, kun halvan viinan maa Viro liittyy EU:n jäseneksi. Ei siis ihan vielä, mutta jo kohta. Ktoimaisesta tuotannosta huolta kantavat vaativat kompensaatiota eli viinan verotuksen alnetamista kotimaassa, jotta kansalaiset voisivat vaihtaa Vironmatkailun korttelimatkailuksi lähimpään Alkoon. Valitaanpa kumpi tie tahansa, varmaa on, että viinan kulutus lisääntyy ja kovasti. Alkoholitutkijat puhuvat viidenneksen, jopa neljänneksen kasvupiikistä. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että erilaiset alkoholihaitat myös kasvavat, ilmeisesti samassa suhteessa. Juuri mitään ei ole tehtävissä, koska EU:ssa ei Pohjoismaita lukuunottamatta ymmärretä alkholia ongelmalliseksi tuotteeksi sekä terveyden että muiden yhteiskunnallisten ja yksilöä kohtaavien haittojen kannalta. Yhteiskunta on suhtautunut alkoholiin koko ajan liberaalimmin niin, että saatavuutta on koko ajan parannettu. Helluntailaisten teltat lienevät jo ainoina paikkoja, joissa alkoholia ei tarjoilla aamuneljään asti.
Markkinajohtaja aikoo kuroa kunnon etumatkan muihin päänsekoittajiin eli huumeisiin. Kuningasalkoholi ei ole syönyt kuitenkaan huumeita, päinvastoin. Näyttää kovasti siltä, että päihdesuuntautunut elämäntyyli vetää puoleensa kaikkea, millä keskushermostoon ja aivoihin voidaan vaikuttaa kemiallisesti, jotta ihminen voisi kokea muutoksen normaaliin olotilaansa. Kun alkoholin kulutus kasvaa, on hyvä syy epäillä, että se ruokkii myös huumeiden kysynnän kasvua. Suhtautuminen huumeisiin on näennäisen tuomitsevaa. Jonkinlainen moraalinen paniikki kyllä vallitsee, mutta se on enemmän filosofista kuin käytännöllistä. Huumeista ovat huolissaan ne, joiden elämässä huumeilla ei ole ollut koskaan sijaa. Sitävastoin nuorten käsitys huumeista on myönteisempi. Kokeilunhalua on, kun hintataso on pudonnut. Kontrollipolitiikka on tullut siinä mielessä tiensä päähän, etteivät resurssit riitä käyttäjien kontrollointiin. Huumeiden kysyntään ei ehditä enää puuttua. Kaikki voimavarat suunnataan tarjonnan rajoittamiseen. Tästä huolimatta tarjonta ei kun lisääntyy. Olemme tulossa vähin erin tilanteeseen, jossa ainakin hasista käytetään varsin avoimesti aivan kuin nyt latkitaan olutta ja sideriä puistoissa. Kun päihteiden käyttöön ei puututa, siitä tulee vähitellen maantapa missä tahansa.
Eduskunta on yrittänyt paniikkijarrutusta, mistä osoituksena esim. järjestyslain säätäminen. Nyt puhutaan ravintoloiden aukioloaikojen rajoittamisesta. Nämä toimet lienevät marginaalisia eikä niillä trendiä eli suuntaa olennaisesti muuteta. Olemme päihdepoliittisessa umpisolmussa ja kaikki toimivat ehdotukset umpisolmun avaamiseksi tulisi palkita vähintään lottovoiton suuruisella palkinnoilla. Niin suurista asioista nyt on kyse. Tai vielä suuremmista. Tämän havaitsemiseksi ei tarvitse olla mikään raittiusintoilija.
Alkoholi on ykköspäänsekoittajamme, markkinajohtaja. Markkinajohtajan suosio perustuu vankkaan kansanperinteeseen, hintojen laskuun ja saatavuuden lisääntymiseen. Markkinajohtaja aikoo panna vielä paremmaksi ja kertarysäyksellä. Kansalaisten terveydestä huolissaan olevia tahoja ammutaan ristitulella. Alkoholin tuontirajoitusten väljentäminen lisää saatavuutta räjähdysmäisesti. Näin tapahtuu arsinkin sen jälkeen, kun halvan viinan maa Viro liittyy EU:n jäseneksi. Ei siis ihan vielä, mutta jo kohta. Ktoimaisesta tuotannosta huolta kantavat vaativat kompensaatiota eli viinan verotuksen alnetamista kotimaassa, jotta kansalaiset voisivat vaihtaa Vironmatkailun korttelimatkailuksi lähimpään Alkoon. Valitaanpa kumpi tie tahansa, varmaa on, että viinan kulutus lisääntyy ja kovasti. Alkoholitutkijat puhuvat viidenneksen, jopa neljänneksen kasvupiikistä. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että erilaiset alkoholihaitat myös kasvavat, ilmeisesti samassa suhteessa. Juuri mitään ei ole tehtävissä, koska EU:ssa ei Pohjoismaita lukuunottamatta ymmärretä alkholia ongelmalliseksi tuotteeksi sekä terveyden että muiden yhteiskunnallisten ja yksilöä kohtaavien haittojen kannalta. Yhteiskunta on suhtautunut alkoholiin koko ajan liberaalimmin niin, että saatavuutta on koko ajan parannettu. Helluntailaisten teltat lienevät jo ainoina paikkoja, joissa alkoholia ei tarjoilla aamuneljään asti.
Markkinajohtaja aikoo kuroa kunnon etumatkan muihin päänsekoittajiin eli huumeisiin. Kuningasalkoholi ei ole syönyt kuitenkaan huumeita, päinvastoin. Näyttää kovasti siltä, että päihdesuuntautunut elämäntyyli vetää puoleensa kaikkea, millä keskushermostoon ja aivoihin voidaan vaikuttaa kemiallisesti, jotta ihminen voisi kokea muutoksen normaaliin olotilaansa. Kun alkoholin kulutus kasvaa, on hyvä syy epäillä, että se ruokkii myös huumeiden kysynnän kasvua. Suhtautuminen huumeisiin on näennäisen tuomitsevaa. Jonkinlainen moraalinen paniikki kyllä vallitsee, mutta se on enemmän filosofista kuin käytännöllistä. Huumeista ovat huolissaan ne, joiden elämässä huumeilla ei ole ollut koskaan sijaa. Sitävastoin nuorten käsitys huumeista on myönteisempi. Kokeilunhalua on, kun hintataso on pudonnut. Kontrollipolitiikka on tullut siinä mielessä tiensä päähän, etteivät resurssit riitä käyttäjien kontrollointiin. Huumeiden kysyntään ei ehditä enää puuttua. Kaikki voimavarat suunnataan tarjonnan rajoittamiseen. Tästä huolimatta tarjonta ei kun lisääntyy. Olemme tulossa vähin erin tilanteeseen, jossa ainakin hasista käytetään varsin avoimesti aivan kuin nyt latkitaan olutta ja sideriä puistoissa. Kun päihteiden käyttöön ei puututa, siitä tulee vähitellen maantapa missä tahansa.
Eduskunta on yrittänyt paniikkijarrutusta, mistä osoituksena esim. järjestyslain säätäminen. Nyt puhutaan ravintoloiden aukioloaikojen rajoittamisesta. Nämä toimet lienevät marginaalisia eikä niillä trendiä eli suuntaa olennaisesti muuteta. Olemme päihdepoliittisessa umpisolmussa ja kaikki toimivat ehdotukset umpisolmun avaamiseksi tulisi palkita vähintään lottovoiton suuruisella palkinnoilla. Niin suurista asioista nyt on kyse. Tai vielä suuremmista. Tämän havaitsemiseksi ei tarvitse olla mikään raittiusintoilija.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.