Miten te voitte väittää näin?

Tärkeä avaus. Tämä asia eli vl-pappien kirkossa julistama oppi pitäisi nostaa julkiseen keskusteluun kirkossa.

Tässä on itse asiassa kyse fataalimmasta opillisesta ristiriidasta luterilaisuuden suhteen kuin Nokia Missionin opeissa.

Sanotaanko, ettei asiasta ehkä ole ihan yksimielisyyttä.

Kerron kumminkin omannäkökulmani siitä, mistä on kyse ja kuinka ajattelen ja mihin Raamatun teksteihin ajatukset perustuu.

No muunmuassa Hesekielen kolmannessa luvussa puhutaan aiheesta:


18 Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden -- ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut.
19 Mutta jos sinä varoitat jumalatonta eikä hän silti luovu jumalattomuudestaan, ei käänny pahoilta teiltään, hän kyllä kuolee syntiensä tähden mutta sinä pelastat elämäsi.
20 "Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestaan, jos hän tekee sellaista mikä on väärin, kun panen hänet koetukselle, sinä olet vastuussa hänestä. Ellet sinä varoita häntä, hän kuolee syntiensä tähden, eikä kukaan muista hänen vanhurskauttaan, ei hänen hyviä tekojaan. Ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. [Hes. 18:24, 33:12]
21 Jos sinä varoitat vanhurskasta, ettei hän tekisi syntiä, ja hän ottaa varteen varoituksesi, hän saa elää. Hän saa elää, koska noudatti varoitusta, ja myös sinä pelastat elämäsi."


Käsittäisin, että tässä kohdassa puhutaan aiheesta. Siinä tosin sanotaan, että poikkeuksellisesti Jumala osoittaa kuka on väärässä ja kuka oikeassa ja Hesekielen on sitten vain kerrottava tuomio ihmiselle. En sitten tiedä, millä tavalla tämä osoittaminen on tapahtunut, onko Jumala näyttänyt sen unessansa, tai jollain ihmeellä, vai onko näyttäminen perustunut vain siihen, että Hesekielen nähtyä jumalatonta menoa, hän on vain pitänyt puuttua asiaan.

No joka tapauksessa, se meidän täytyy myöntää, ettemme taida toisten sydämiä lukea, emmekä siten myös voida varmasti sanoa, että kuka on jumalaton ja kuka ei. Mutta mitä me nähdään, on ihmisten teot ja mitä me kuullaan, on heidän puheensa ja näin ollen voimme niitä tuomita ja eikö Jumalan laki jo itsessään tuomitse ne, jos me vain saarnaamme mikä on oikein ja mikä väärin.

Eli toisin sanoen, tuomioni on esimerkiksi tämänlainen, jos juot viinaa juopuaksesi ja saattaaksesi kontrollisi vähäiseksi, niin että voisit antaa lihan himoillesi sijaa, teet väärin, koska rikot tällöin lähimmäistäsi vastaan. Et voi ajatella lähimmäisesi etua himoillasi, vaan ne toteuttavat vain ja ainoastaan sinun omaa etuasi; himoasi. Ja minun tällöin täytyy tuomita käyttäytymisesi, etten joutuisi osalliseksi tuomiostasi sen takia, etten sinua varoittanut.

Eli voimme tuomita jumalatonta menoa, muttemme niiden harrastajia, koska myös uskovaiset voivat harrastaa jumalatonta menoa. Sen sijaan, että tuomitsisimme automaattisesti kadotukseen jumalattoman menon harrastajat, voimme tuomita heidän menonsa ja sanoa näin: "En tiedä, teetkö tätä syntiä vastoin sydäntäsi vai et, mutta jos haluat pysyä uskovaisena, niin sinun täytyy kunniottaa Jeesuksen käskyä, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jos et halua tässä pitäytyä, niin silloin et ilmeisesti halua pysyä uskovaisena, koska et tällöin usko etkä tottele Jeesusken puhetta. Sillä et voi palvella kahta Herraa, niin kuin Raamattukin opettaa."

Eli tiivistettynä: Emme voi tuomita ihmisiä, mutta tekoja voimme. Se, että joku tekee väärin ja tuomitsemme sen teon ei tee ihmisestä välttämättä uskotonta, koska uskovainenkin tekee vääriä tekoja. Mutta jos ihminen, jonka teko on tuomittu, ei halua luopua teosta, toisin sanoen hän käsittää, että on rikkonut lähimmäistä vastaan mutta haluaa silti vastaisuudessakin rikkoa lähimmäistä vastaan, niin silloin joudumme tuomitsemaan tällaiseen asenteen jumalattoman ihmisen asenteeksi. Mutta tässä tuomiossa sanotaan vaan, että JOS et halua luopua...tässä ei sanota, KUN et halua luopua niin joudumme tuomitsemaan sinut helvettiin. Eli mitä pyrin esittämään, niin sen, ettemme voi koskaan tietää, haluaako ihminen todella luopua hänen vääristä teoistaan. Joku uskovainen voi sanoa, ettei halua luopua pahasta menostaan ja silti sydämessänsä haluaa siitä luopua ja taistelee sitä vastaan - tämä uskovainen on vain puhunut toista, koska hänellä ei ole ollut voimaa nöyryyteen, mutta tekeekö tämä hänet uskottomaksi? Ei tee, koska voimien puute ei ole koskaan syy uskottomuuten, vaan syy uskottomuuteen on synnin rakastaminen. Eli teot voimme tuomita, muttemme ihmisiä. Jos emme tuomitse pahaa menoa, niin meidät asetetaan tuomiolle tästä välinpitämättömyydestä ja rakkaudettomuudesta niitä pahantekijöitä kohtaan, ja meistä tulee silloin itse pahantekijöitä, niin kuin Raamattu opettaa.


Vastasko tämä nyt riittävästi kysymykseen?

varmuus, minne on menossa , ei sitä toiselta kysytä. Jumalan sana kehottaa olemaan luja uskossaan.!!

sinulle on varattu myös taivasosuus .Usko siis kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja tervetuloa näin Jumalan valtakunnan asukkaaksi.Tästä armovaltakunnasta, joka on ylhäätä alas laskettu uusi Jerusalem, pääset kerran kunnian valtakuntaan , taivaaseen.