Ongelmani on sellainen, että haluan tappaa itseni ylipainon vuoksi. Lihoin 20 kg muutamassa kuukaudessa ilmeisesti psykoosilääkkeiden käytön vuoksi. Aineenvaihduntasairauksia ei ole löytynyt.
Ruokavalio on OK, olen ollut kasvissyöjä vuosikausia. Urheilua kokeilin kesällä, mutta grammaakaan ei lähtenyt. Verenpaineeni on koholla, joten laihdutuslääkkeitä ei voi yleislääkärin mukaan käyttää. Leikkauksiin ei kai pääse, kun BMI on "vain" 32.
Tästä on tullut kynnyskysymys elämässäni. En enää pysty opiskelemaan tai tekemään töitä, olen kohtuuttoman väsynyt ja itken usein. Tämänhetkisen käsitykseni mukaan kaikki ongelmani ratkeaisivat, jos olisin normaalipainoinen kuten vielä pari vuotta sitten. Se ei kai ole totta, koska oli niitä psyykenongelmia ennenkin.
Koskaan ennen en kuitenkaan ole vihannut vartaloani tällä tavalla. En saa öisin nukuttua, heräilen vihaamaan itseäni. Valitettavasti viha ei kuitenkaan saa minua niin energiseksi, että rääkkäisin itseäni lenkillä yms.
Onko lihavuus riittävä syy toivoa kuolemaa?
Ruokavalio on OK, olen ollut kasvissyöjä vuosikausia. Urheilua kokeilin kesällä, mutta grammaakaan ei lähtenyt. Verenpaineeni on koholla, joten laihdutuslääkkeitä ei voi yleislääkärin mukaan käyttää. Leikkauksiin ei kai pääse, kun BMI on "vain" 32.
Tästä on tullut kynnyskysymys elämässäni. En enää pysty opiskelemaan tai tekemään töitä, olen kohtuuttoman väsynyt ja itken usein. Tämänhetkisen käsitykseni mukaan kaikki ongelmani ratkeaisivat, jos olisin normaalipainoinen kuten vielä pari vuotta sitten. Se ei kai ole totta, koska oli niitä psyykenongelmia ennenkin.
Koskaan ennen en kuitenkaan ole vihannut vartaloani tällä tavalla. En saa öisin nukuttua, heräilen vihaamaan itseäni. Valitettavasti viha ei kuitenkaan saa minua niin energiseksi, että rääkkäisin itseäni lenkillä yms.
Onko lihavuus riittävä syy toivoa kuolemaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yritä vain pitkäjännitteisesti laihduttaa,hitaasti ne kilot lähtevät.Jätä rasva ja sokeri pois tai
mahdollisimman vähiin.Masennukseen minäkin söin ja lihoin 30kg laidutin ne pois,pysyivät 2 vuotta nyt tullut 10kg takasin.Kävelin 1-2t.päivässä vaikkei kiinnostanut pätkääkään.Tsemppiä sinulle-
lihoin myös todella paljon neurolepteistä.
itse tunto romahti kympistä täysillä neloseen.
sen takia sairastuin syömishäiriöönkin vaikka kuvittelin niiden olevan vain teinien sairauksia :O
kovalla työllä sain laihdutettua itseni normaalipainoiseksi ,mutta tämä riistäysyi käsistä ja olen nyt alipainoinen. MUTTA en todellakaan halua kenellekkään syömishäiriöön sairastumista! syö silti normaalisti ja LIIKU. siinä asian ydin. masennuksen ja syömishäiriön kanssa kamppailu on todellakin monta kertaa kauheampaa.
Aluksi kilot eivät millään lähteneet koska se oli lääke lihomista.. kauemmin kun söin niitä rupesi tasottumaan...
Tsemppiä sinulle! kaikilla on laihtumiseen mahdollisuus! itseä niskasta kiinni ja ulos piristää muutenkin mukavasti :) jos saa itsensä rahdattua sieltä sohvan pohjalta haukkaamaan happea..
tuli varmasti sekava viesti kun vasta heräilin.. toivottavasti jotain selvää saa
Kirjoituksesi sai minut taas ajattelemaan sitä mitä olen ajatellut jo pitkään. Minulla on keskivaikea masennus ja työuupumus, mutta en halua aloittaa lääkitystä koska pelkään lihovani kuten lähes kaikki muutkin masennuslääkkeitä käyttävät.
Olen tällä hetkellä ns normaalipainoinen mutta minulla on välillä pahoja bulimiakohtauksia ja välillä en syö pitkiin aikoihin mitään. Löydän joka päivä itsestäni jonkin vian, joko olen lihonut jostain kohti, rupsahtanut tai ryppyjä tullut - mikä on normaalia vanhenemista.. ja olen 28 eli en mikään teini enää, ja työelämässä mukana ja elämä ns muuten täysin kunnossa. Minäkin vihaan itseäni lähes joka päivä ja haluaisin tappaa itseni. Suunnittelen itsemurhaani päivittäin, mutta tuskin olen (vielä) sillä asteella että toteutan sen. Tuntuu pahalle kun mies saa kärsiä kaikesta..
Lääkäriin en halua mennä enää.. en saa siitä apua. Psykologi piti minua normaalina - osasin varmaan alitajuisesti esittää "tervettä".