Olen 21 v. mieshenkilö joka ei pahemminkaan juo eikä ole koskaan tupakkaan koskenutkaan. Muutama kuukausi sitten aloin saamaan mitä erilaisimpia oireita, jotka eivät alkuunkaan saaneet minua sen kummemmin epäilemään sydänoireita. Alaselän särkyä, tolkutonta väsymystä ja sellaista ilmeni, josta lähdinkin lääkärille. Siellä minulle sitten tehtiin kaikki mahdollinen niihin oireisiin liittyvä, ja ainoana tuloksena oli 175:n yksikön hemoglobiini. Viikon päästä se oli laskenut 167:ään. Vertailun vuoksi se oli kevättalvella 2007 vielä 146.
Oireet jatkuivat, ja menin uudelleen lääkäriin. Koska mitään ei löytynyt, niin epäilin jopa hometta oireiden aiheuttajaksi. Sitä on kuitenkin vaikea todistaa, ja eiväthän nämä kaikki ihan tyypillisiä homeoireita kaiketi olekaan. EKG:kin tehtiin, vaan sydän löi normaalisti. Verenpaine taisi olla 130/85 - tai ainakin hyvin lähellä normaalia arvoa. Tarkkaa arvoa en enää muista.
Viimeisin käyntini yleislääkärillä oli siis n. kuukausi sitten, josta lähtiessäni paikallinen ylilääkäri totesi huuli pyöreänä että arvoni ovat ison verenkuvan jälkeen ihan normaalit terveelle nuorelle miehelle. Oireetkin näyttivät lähtevän pois jo tässä vaiheessa.
Seurasi kahden viikon latenssikausi, jolloin voin hyvin ja aloitin jopa lenkkeilynkin uudestaan. Pian kuitenkin epämääräiset rintakivut, joita minulla oli jo ennestäänkin ollut, tulivat takaisin kovempina. Tästä lähtien siis pulssi on tuntunut täysin epänormaalina, eli levossakin tai hyvin pienestä fyysisestä aktiviteetista se saattaa ruveta hakkaamaan kovempaa. Joskus myös öisin. Se kuitenkin menee pois aika tietyn ajan päästä. Onko minulla vain niin huono yleiskunto, vaikken niin ylipainonenkaan ole?
Myös rintakivut tuntuvat vasemmalla puolella aivan selkeästi lähes koko ajan. Olen miettinyt mahdollisia aiheuttajia aina liiasta istumisesta ja sen tuomasta selkäsärystä vaikka mihin. Joskus myös siis kivut tuntuvat yläselässä, ja erityisesti vasemmassa lapaluussa.
Lähimmäiseni epäilevät myös stressiä tämän aiheuttajaksi, ja kieltämättä en väitä etteikö se voisi olla mahdollistakin. Sydän selvästi oireilee kuitenkin joka päivä, ja selviä rintakipuja on. Olen kuitenkin ennen tätä episodia käynyt lääkärillä jo neljä kertaa, ja paikalliset tohtorit alkavat vähintäänkin epäilemään minua jo luulotautiseksi.
Tautihistoriasta vielä sen verran, että aina olen elämäni aikana ennen tätä pistettä ollut hyvässä kunnossa. Eli mitään suurempia tai vakavampia sairauksia en ole koskaan sairastanut. Voisikovatko nämä "sydänkivut" olla vain esim. rintalihaksiin säteilevää selkäkipua, vai lähdettäisiinkö lääkäriin viidettä kertaa?
Minkälaisista kokeista minun pitäisi rasitustestin ohella puhella lääkäreille tällä kertaa?
Oireet jatkuivat, ja menin uudelleen lääkäriin. Koska mitään ei löytynyt, niin epäilin jopa hometta oireiden aiheuttajaksi. Sitä on kuitenkin vaikea todistaa, ja eiväthän nämä kaikki ihan tyypillisiä homeoireita kaiketi olekaan. EKG:kin tehtiin, vaan sydän löi normaalisti. Verenpaine taisi olla 130/85 - tai ainakin hyvin lähellä normaalia arvoa. Tarkkaa arvoa en enää muista.
Viimeisin käyntini yleislääkärillä oli siis n. kuukausi sitten, josta lähtiessäni paikallinen ylilääkäri totesi huuli pyöreänä että arvoni ovat ison verenkuvan jälkeen ihan normaalit terveelle nuorelle miehelle. Oireetkin näyttivät lähtevän pois jo tässä vaiheessa.
Seurasi kahden viikon latenssikausi, jolloin voin hyvin ja aloitin jopa lenkkeilynkin uudestaan. Pian kuitenkin epämääräiset rintakivut, joita minulla oli jo ennestäänkin ollut, tulivat takaisin kovempina. Tästä lähtien siis pulssi on tuntunut täysin epänormaalina, eli levossakin tai hyvin pienestä fyysisestä aktiviteetista se saattaa ruveta hakkaamaan kovempaa. Joskus myös öisin. Se kuitenkin menee pois aika tietyn ajan päästä. Onko minulla vain niin huono yleiskunto, vaikken niin ylipainonenkaan ole?
Myös rintakivut tuntuvat vasemmalla puolella aivan selkeästi lähes koko ajan. Olen miettinyt mahdollisia aiheuttajia aina liiasta istumisesta ja sen tuomasta selkäsärystä vaikka mihin. Joskus myös siis kivut tuntuvat yläselässä, ja erityisesti vasemmassa lapaluussa.
Lähimmäiseni epäilevät myös stressiä tämän aiheuttajaksi, ja kieltämättä en väitä etteikö se voisi olla mahdollistakin. Sydän selvästi oireilee kuitenkin joka päivä, ja selviä rintakipuja on. Olen kuitenkin ennen tätä episodia käynyt lääkärillä jo neljä kertaa, ja paikalliset tohtorit alkavat vähintäänkin epäilemään minua jo luulotautiseksi.
Tautihistoriasta vielä sen verran, että aina olen elämäni aikana ennen tätä pistettä ollut hyvässä kunnossa. Eli mitään suurempia tai vakavampia sairauksia en ole koskaan sairastanut. Voisikovatko nämä "sydänkivut" olla vain esim. rintalihaksiin säteilevää selkäkipua, vai lähdettäisiinkö lääkäriin viidettä kertaa?
Minkälaisista kokeista minun pitäisi rasitustestin ohella puhella lääkäreille tällä kertaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinulla ja minulla on kyllä ikäeroa yli 40v, mutta oireemme ovat paljolti samankaltaisia.
Elämäntapojen suhteen olemme samanlaisia. Sairaus ei pysäyttänyt minuakaan koko 40-vuotisen työurani aikana. Uran päätyttyä tulivat kuvaamasi kaltaiset sykkeen vaihtelut ja kivutkin juuri tuolla yläselässä vasemmalla. Ruumiillisen työn suhteen sai olla varovainen sykkeen villiintymisen takia. Kaikki mahdolliset kokeet sydämestä tehtiin löytämättä vikoja. Kaksikin lääkäriä ihmetteli mstä oikeastaan on kysymys.
Omat päätelmäni asiasta esitän tässä:
1. Sydän ei liiemmälti tykkää sykkeen kuuntelusta. Syntyy noidankehä, jonka syynä on panikoiminen.
2.Jokin elämän pettymys voi olla vaikuttamassa. Minulla se oli työuran päättyminen.Henkisillä syillä on vaikutusta.
3. Selkälihasten jännitys vaikuttaa sydämeen. Minä sain avun fysioterapiasta. Tietyn kohdan hierominen vas. lapaluun lähellä vei minulta rytmihäiriöt menneisyyteen! Mikä sitten on lihasjännitysten taustala? Onko se ihmistyyppikysymys vai säädettävissä oleva aineenvaihdunnallinen tekijä? Esim jonkin mineraalin tarve?
4. Myös ruokatorven kautta voi syntyä sydäntä häiritsevää vaikutusta. Nervus vagus, sisälmyshermo normaalisti hillitsee sydäntä. Jo närästys sotkee toimintaa. Lasillinen vettä ja röyhtäisy tuottaa helpotusta.
Tällä hetkellä pidän tilannettani hyvänä. Uskon eniten henkisiin vaikuttajiin. Neuvoisin pitämään kiinni elämästä sen koko moninaisuudessa. Olisi vahinko, jos nuoruusvuosia hukkaantuisi sairauden aavisteluun.