Piiloujo on sellainen joka on ujo, mutta esittää ekstroverttiä vaikka työn, ihmissuhteiden, oman egonsa tai vaikka naisensaannin takia. Itse olen piiloujo ja minua ahdistaa työpaikoilla ihmisten seura, varsinkin jos on paljon porukkaa. Esitän kuitenkin, että muka viihtyisin ihmisten seurassa, nauran heidän jutuilleen ja saatan joskus itsekin kommentoida jotain. Tuollainen roolin vetäminen syö miestä ja aina eivät henkiset voimat riitä sosiaalisen näyttelemiseen ja alan jurottaa ja kasvoilleni hiipii pelokas ja antisosiaalinen ilme. Oikea minäni siis saa hetkellisesti vallan.
Ekstrovertin näyttely on helpointa aamulla ja vaikeinta iltapäivällä, kun on saanut vetää sitä roolia koko päivän. Illalla olo on varmaan sama kuin pitkän kuvauspäivän jälkeen luonnenäyttelijällä, joka hänkin joutuu esittämään muuta kuin on.
Ekstrovertin näyttely on helpointa aamulla ja vaikeinta iltapäivällä, kun on saanut vetää sitä roolia koko päivän. Illalla olo on varmaan sama kuin pitkän kuvauspäivän jälkeen luonnenäyttelijällä, joka hänkin joutuu esittämään muuta kuin on.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se rooli ei pysy aina päällä. Joskus näkee joillakin pilkahduksia siitä omasta itsestään. Mikäpä siinä, vaikka näyttääkin ujoutensa. SEllainen yliyrittäminen on rasittavaa keneltä hyvänsä.
Toki toimeen voi normaalisti tulla.
En osallistu yleiseen teatterintekoon. Kovaa showta vedetään. Työajasta uhrataan teatterille melkoisesti aikaa, on se niin tärkeätä. Tylsää on olla yksin, mutta en pysty näyttelemän, en ainakaan keksi vuorosanoja. En tunne käsikirjoitustakaan. Yleensä poistun näyttämöltä takavasemmalle. Ehkä minulla on joku hirviön rooli. Kai semmoistakin tarvitaan.
ainaki suurimman osan ajasta olen piiloujo. Nauran, juttelen ja yritän olla hauska. Mutta joinaki päivinä varsinkin silloin kun on nukkunu huonosti ja ei vois vähempää mikkään kiinnostaa niin sillon en jaksa esittää mittään!! Ja sillon kaikki ihmettelee että mikäs sulla on ko oot tommonen?!? mahtaa olla kavereilla ihmettelemistä ko työpaikalla on yhtäkkiä ihan eri henkilö:) Haluttas sillo huutaa että oikeasti oon tämmönen!!! Mut ei mulla oo hirveesti väliä mitä ne minusta aattelee ko en mie kuitenkaan niitä missään muualla näe ko töissä.
Jo nimimerkkinikin kuvastaa sitä, mitä minä olen: piiloujo. Olen hyvin puhelias tuttujen, puolituttujen, kavereiden ja joskus jopa täysin tuntemattomienkin kanssa, heitän vitsiä vaikka mistä sekä olen huumorintajuinen mutta joskus täysin sulkeutunut omaan maailmaani ja tulen ahdistuneeksi usein kun ympärilläni on paljon ihmisiä. Minulle on hyvin vaikeaa esim. minkäänlainen tunteiden ilmaisu tai esiintyminen. Tavallaan tasapainottelen näiden kahden ominaisuuden välillä, usein hyvin onnistuneesti, mutta joskus se tuottaa vaikeuksia. Mutta minkäänlaista roolia en mielestäni vedä; siinä haluaisin tehdä selkeän eron. Olen täysin oma itseni, sekä ujona että ekstroverttinä.
yöni on jatkuvaa esilläoloa (opettaja), joten tunneilla olen tietysti hyvin aktiivinen ja extrovertti. Eikä se yleensä ole edes vaikeaa, vaan tulee luonnostaan, kun on se työrooli päällä. Välituntisin saatan sitten vetäytyä ihan omiin oloihini, ei ole aina voimia oasllistua opehuoneen kahvipöytäkeskusteluihin ja kaiken lisäksi jännitän niitä - pahimpia on kyllä opekokoukset. Vapaa-ajalla olen mieluiten vain kotona ja kerään voimia, tosin ystäviä jne. haluan kuitenkin nähdä viikottain. Joskus ujostelen kavereidenkin kanssa, mutta en pudä sitä minään hirveänä ongelmana. Tosi ystävät tietävät, että olen jännittäjä, saatan punastella jne. mutta ne on tottunu siihen, eikä huomauttele tai kommentoi mitään. Aika jännä kyllä olla näinkin ristiriitainen persoona, ujo - ei ujo, mutta tosiaan kohdallani ainakin on kyse rooleista - työssä minun on pakko olla ulospäinsuuntautunut, ja koska selviän siitä, uskon tämän piirteen myös olevan osa itseäni, samoin kuin ujokin puoleni on.