Niin vanhempana ja viisaampana ymmärtäisit, että miulla on ikävä sinua.
Ja ymmärtäisit senkin että minä nuorempana ja tyhmempänä olen niin arka pyytämän anteeksi vaikka harmittelenkin sitä miten siinä niin kävikin.
Olisi voinut käydä toisinkin, vaikka olosuhteet olivatkin mitä olivat ;)
Ymmärtäisit senkin että kaikesta huolimatta ajattelen sinua.
Ja ymmärtäisit senkin että minä nuorempana ja tyhmempänä olen niin arka pyytämän anteeksi vaikka harmittelenkin sitä miten siinä niin kävikin.
Olisi voinut käydä toisinkin, vaikka olosuhteet olivatkin mitä olivat ;)
Ymmärtäisit senkin että kaikesta huolimatta ajattelen sinua.
Vastaukset 25
Vanhimmat
olisinkin hän. Olosuhteemme kaleeriorjina vaikeuttivat yhteydenpitoamme. Ymmärrän sinua niin hyvin..
Ymmärtäisit tosiaan!
Ymmärtäisit haikailuni.
Kaleeriorjista huolimatta ottaisit yhteyttä ja ikäänkuin soisit minulle mahdollisuuden siihen anteeksipyyntöön.
Antaisit mahdollisuuden kertoa ikäväni.
Voisitko ymmärtää niin paljon?
Tiedän että pyydän paljon!
kaleeriorjat..? Joo ymmärrän niin hyvin, selvä juttu, asia klaari..
yksi siellä...
ja kaleeriorjat, mutta en vieläkään tiedä, että oletko se todella sinä. Minusta on niin väärin, että häippäsit nopeasti livahtaen. Olen tod. pahoillani, mutta olen vieläkin kiukustunut, vaikka niin haluaisin kanssasi puhua kaikki maailman asiat. En kestä tätä. Hän ei ehkä ajattele minua ollenkaan ja minä täällä vain narisen jollakin typerällä palstalla.
entinen, lue huuliltani: entinen
kun tämä on tällaista arvailua. En kehtaa lähettää edes joulukorttia, kun en tiedä sun kuvioista.
Että entinen, mutta entinen tietää itse, ja minä.
Varmaan kokeneenpana tiedät, että on vaikea olla kun haluaisi kunnioittaa toista mutta toinen ei ota tätä vastaan.
ansaita kunnioitusta..? No riippuu ehkä ammattikunnasta tms ?
Kokeneen kuuluisi tietää ammatista riippumatta.
Vihjaatko jotain?
että vaihtoehtoja on aina yhtä paljon, kuin on ihmisiä.
Ja jos sinä olisit minä, ymmärtäisit ettei siinä miten kävi, ollut mitään epäselväksi jäävää asiaa.
Olosuhteet oli luotu jo paljon aiemmin, eikä niihin siinä tilanteessa voinut vaikuttaa.
Toisinkin olisi tietysti voinut käydä...
Silti, olet aina ajatuksissani. :) ♥
tuota viestiketjua ajatuksella riveistä ja rivien väleistä, väsymyksestä huolimatta.. Oletko mies vai nainen? Jos olisit mies, sanoisin et kyllä minä yritän ainakin. En ole pitkävihainen niin kuin olen aiemminkin sanonut/kertonut. Mut ihan kaikkea en voi minäkään anteeksi antaa.. Mut sinä et ole tehnyt mitään anteeksiantamatonta. Se toinen kylläkin.. Kaikenlaisia hulluja se maa päällään kantaakin. :(
Et sinä mikään tyhmä ole, fiksu paremminkin. Ainakin minun silmissä.. Vaikken sinua tunnekkaan sen paremmin.. :) Paljon olet sinäkin minun mielessä edelleen. Jos olet päässyt siitä toisesta yli jo niin eikö kaikki olisi vielä mahdollista? Kaikesta huolimatta? Ei minua se meidän ikäero häiritse. Ei sitä niin paljon mielestäni ole. Joten sitä älä pelkää. Mukava olis nähdä sua taas pitkästä aikaa..
ja se sai minut mietteliääksi kaikin puolin. Koko kirjoitus oli kuin minun ja hänen asiasta. Toisen, minun lähelläni olevan ihmisen sotkeutuessa asioihin, ikäeromme, sinun mielen pahoitus jua mahdollisesti se että hän todellakin vielä minua ajattelisi. Laittoi kyllä ajattelemaan. Tämä minun ajatuksissani oleva nainen on eselleenkin se nainen jonka ottaisin elämääni jos hän olisi siihen valmis. Minä en pelkäisi mitään hänen kanssaan, sillä hän tuntui niin todella läheiseltä ja tutulta jo ensi kohtaamisella. ehkä tämäkin on vain suurta sydämeni toive ajattelua, mutta haluan kuitenkin elää siinä toivossa.
olenkin se nainen? Sitähän ei voi varmasti tietää täällä mut kaikki on mahdollista... :) Olis hienoa jos vielä nähtäisiin jossain vaikka ihan sattumalta.. Meillähän ne katseet kertoi aina enemmän kuin tuhat sanaa? :) Baareissa en ole käynyt aikoihin yhdestä sattuneesta syystä mut enköhän minä kohta sinnekin "uskaltaudu". Pitäisköhän uskoa vaikka siihen et jos meidät on tarkoitettu toisillemme niin tiemme kohtaavat vielä ihan varmasti?
muihinkin naisiin,tämä sopii minuunkin.Tämä virtuaalimaailma on vaan sellainen ettei täällä totisesti tiedä tai voi kuvitella tietävänsä kenen kanssa juttelee.Tarinat ja ihmiset tuntuu aina niin tutulle. Samat mietteet ja murheet monilla.
Olisi niin helppo sanoa toiselle että, mene ja kerro sille "oikealle"kaikki.Oikeassa elämässä.
Kerro todelliset tunteesi,ajatuksesi ja mietteesi,mitään salaamatta,mitään häpeilemättä.Jos jotain hyviteltävää tai anteeksi pyydettävää on.Omasta tai toisen puolesta.Sekin onnistuu jos sen tekee vilpittömin sydämin.
Hänelle jota itse ajattelen sanoisin,että epäilen ettemme enää kohtaa,mutta jos niin kävisi jossain,joskus,ennalta aavistamatta,niin se olisi sitten tarkoitettu niin..
Ja tarkoittaisi sitä että jotain on jäänyt kesken.
mitään sanoa. Totta kai toivon tapaavani hänet vielä, koska kaikki päättyi jotenkin pöljästi ettei kerennyt oikein sitä tajuamaan. Minä uskon siihen tarkoitukseen, että asioilla jotka täytyy tapahtua ne tapahtuu. Mutta tässä meidän asiassa voi olla niinkin, että se meidän etsikko aika meni jo, koska emme siinä ajassa saaneet mitään aikaiseksi. Nyt voi ollakin ettei tilaisuutta enää tule koska jätimme taaksemme sen mahdollisuuden. Toivon tietenkin olevani väärässä, ja haluan edelleenkin uskoa meidän mahdollisuuteen yhdessäoloon. Niistä katseista en todellakaan voinut niin pahasti erehtyä, samoin kuin meidän käytöksestä toisiimme. Mietityttää vain niin suuresti, että miten kaikki oikein menikään. Ikävöinyt olen häntä päivittäin.
Niinhän se loppui, ihan pöljästi.
Eikä yhtään niinkuin olisi aikuislta ihmisiltä odottanut.
Ehkä todellakin tilanne on se että toista mahdollisuutta ei koskaan saa. Siihen on alistuttava.
Aivan, joku joskus on sanonut" asiat jotka on tarkoitettu tapahtuvaksi ne tapahtuu".
Mitä se siten tarkoittaakin.Tätä päivittaistä ikävää ja harmitusta siitä miten kaikki päättyi.
En osaa sanoa.
Toivottavasti tarkoittaa jotain muutakin.
se vahva käsitys näistä asioista jo koko elämäni, melkein, nuoruudesta lähtien. Tarkoitan tätä tarkoitusta asioilla ja ihmisillä elämässä. Kun tapaa ihmisen joka tuntuu heti tutulta ja ja luokseensa vetävältä, on se silloin tarkoitettu sinun elämään juuri silloin. Se voi johtaa loppu elämän kestävään rakkaus suhteeseen hänen kanssa, tai sitten sillä on jokin muu merkitys. Hän on mahdollisesti antamassa sinulle jotain jonka merkityksen ymmärtää vasta kun hän on poistunut sinun elämästä. Se voi olla pettymyksen kokeminen, kiihkeä hetken rakkaus suhde, toisen loukkaaminen jollain tavoin, eli karman sovitus. Kaikkien tapahtumien on kuitenkin annettava se minkä ne tulivat antamaankin. Aina voi taistella niitä asioita vastaan mitkä sotii omaa käsitystä vastaan, mutta parasta olisi ne hyväksyä sellaisenaan, koska tapahtuu niin kuin on tarkoitus. Kaikki ihmiset kohtaa elämässään sen oikean ihmisen joka on häntä varten, sitä tienhaaraa ei pitäisi ohittaa, ettei kävelisi ohitse ja huomaisi menettävänsä sen joka siinä odotti. Se tilaisuus ei mahdollisesti enää toistu tässä elämässä. Jos tunnet ettei kaikki ole vielä lopullisesti ohi, niin palaa ja ota siihen ihmiseen yhteys ja katso mikä on hänen tarkoitus elämässäsi. Et menetä yhtään mitään, päin vastoin voit saada jotain arvokasta.
Nyt vain tilanne on tämä että en voi.
Luotan siihen että jos jotain tapahtuu niin tapahtuu ja alistun jos ei.
Hän ottaa yhteyttä jos ottaa!
ilmaisemaan missä päin tämä kaivattusi oleilee? Ajattelin omaa kohtaani, ettet jostain kumman syystä olisi hän jota minä muistelen. Ei tietenkään tarvii sitä tarkoin paljastaa jos se tuntuu vaikealta, noin suurin piirtein.
En jaksa uskoa kuitenkaan että täällä alkaisi kohtalo leikkimään.
Mutta ehkä jotain voisinkin.
Kilometrejä satoja, mutkia monia on välillämme.
Pöljästi kaikki päättyi, jotain jäi vain kaivelemaan.
08-alueelta...? Sydämeni hyppäsi muutaman ylimääräisen kierroksen lukiessani tekstejäsi..
08- alueelta
pelleilly taas.. Tulin nyt vasta koneelle eilisen jälkeen.. Ärsyttää nuo jotka vastailee toisen puolesta.
Niinpä.. Mut oiskohan toisaalta niin et se joku oli koko ajan rajoitteena? Mulla tuli usein sellainen olo et sua vaivasi joku asia kovasti. Olinkohan oikeassa? Voisinhan minä tietty hipsiä sinne sun luo vaikka tänään mut en oikein tiedä mitä tykkäisit siitä.. Toisaalta niin voisit sinäkin tehdä, ainakin minun puolesta. :) Välimatkaahan meillä ei taida olla nyt kuin jokunen kilometri. Tai jos laittaisit vaikka tekstiviestiä mulle? Se olis ainakin sun vuoro nyt.. ;) Kaikki on mahdollista jos vain haluaa uskoa niin.. Itse olen saanut sen huomata taas viime aikoina. :)