en tiiä mikä mulla nyt on..oon alkanu vetäytyyn syrjään kaikesta,haluu vaan olla yksin.tuntuu ettei jaksa ees puhuu ja heittää juttuu kavereiden kans..musta on tullu ihan tylsä.kohta kaikkoo kaikki ympäriltä.tähän asti oon vedonnu menoihin mut ei ne kauaa kestä.ei jotenki kiinnosta tasan yhtää mikää..tasasta kaikki.voisiko olla jotai masennuksen alkua,oon sosiaalinen aina ollu mut nyt tullu ihan erakko.
mikähän vaivaa..
klöklkö
1167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun istutamme ruusunsiemenen maahan,
toteamme että se on pieni, mutta emme kritisoi
sitä "juurettomaksi ja varrettomaksi".
Kohtelemme sitä kuin siementä ja annamme
sille siemenen tarvitsemaa vettä ja ravinteita.
Kun se sitten putkahtaa ulos maasta, emme
tuomitse sitä epäkypsäksi ja alikehittyneeksi;
emme liioin arvostele nuppuja siitä, että ne
eivät ilmestyessään ole auki. Ihmettelemme
kasvua ja annamme kasville sen tarvitsemaa
huolenpitoa kaikissa kehitysvaiheissa.
Ruusu on ruusu siitä hetkestä kun se on siemen,
siihen asti kun se kuolee. Siihen sisältyy,
kaikkina aikoina, sen kaikki mahdollisuudet.
Se tuntuu olevan jatkuvassa muutoksen tilassa:
Kuitenkin jokaisessa vaiheessa, jokaisena
hetkenä, se on täydellinen sellaisena kuin on.