Ei auta lääkkeet, ei terapia, ei puhuminen, ei mikään. ikävät traumaasiat vaan pyörii mielessä ihan kokoajan. Voi kun olen väsynyt luulenpa että joudun itsemurhaan piakkoin olen niin väsynyt ja en voi mitään kun omaiset jäävät suremaan. Välitän heistä mutta kun mitään ei ole tehtävissä..en haluaisi tehdä itselle mitään mutta kun on pakko..
Olen niin loppu...
Surua
8651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko ihan varmasti kertonut kaikki (huom kaikki) huolesi ja ajatuksesi terapeutille ????
Jos sinua ei auta lääkkeet, ei terapia, ei puhuminen niin mitä siis tehdä .. Mikä on niin valtava trauma ettei siitä eroon pääse ?? Olen tavallinen pulliainen, en mikään psyykenalalla toimiva neropatti, mutta silti uskallan sanoa ettei ole niin isoa vaivaa ettet siitä selviäisi! Sinulla on fyysinen toimintakyky tallella? Et sairasta parantumatonta sairautta ? Trauma yleensä on seuraus jostain mielen järkyttäneestä asiasta jota varmaan koskaan ei voi karistaa pois mutta sitä voi lähestyä ja tarkastella ja ymmärtää miksi se on vaikuttanut niin vahvasti sinuun. Oletko yhä sen trauman vallassa eli onko se sellainen joka on olemassa kokoajan ! Uhkaako sinua joku vaara tai ihminen? En tiedä mikä on takana.. Jos se on mennyt eikä enää ole akuutti uhka niin miten selviät sen muiston yli ? Et sinä vielä ole kaikkeasi tehnyt, näin sen näen, älä ota sitä loukkaavana ilmaisuna. Auttaako seuraava : Kirjaa vaikka ylös tuo tai nuo traumat sellaisina kuin ne olivat jos ne hyvin muistat. Sitten kirjaa millä tavalla ne estävät sinua tekemästä jotain ja elämästä käytännön tasolla. Sitten kirjaa mitä ne vaikuttavat tunnetasolla sinuun.Onko traumatekijä vielä läheisyydessäsi. Tutki kirjoista nuo aiheutttajat mitä niistä sanotaan ymmärtääksesi niiden vaikutusta ja syntyperää. Ajattelisin olevan tärkeätä tutustua ensin itse aiheuttajiin ja sen jälkeen voi alkaa miettiä miten niiden heijasteet voisi poistaa. Tutki myös estoitta muita lisäapuja terapian lisäksi (vaihda terapeuttia jos tämän kanssa ei kemiat ja ymmärrys toimi) kuten akupunktio, akupainelu, luontaislääkitys jos sopii lääkkkeittesi kanssa käytettäväksi lisänä. Sopisiko sinulle hypnoterapia? Vaihtoehtoja on tai sitten lisiä parannuskeinoihin :) Jos kokoajan mielessäsi pyörii vain nämä traumat niin mitä ajateltavaa saisit tilalle edes ajoittain joka olisi niin vahva vaikutukseltaan että nielisi ikäänkuin tilaa trauma-asioiden ajattelulta? Oletko lukenut auttaisiko EFT-terapiakaan yhtään ? Jokatapauksessa älä missään nimessä luovuta vaan päinvastoin, ole kerrankin tosissasi oikeasti itsesi kanssa, varsinkin jos tästä on muodostunut sinulle elämän tai kuoleman asia! Tsemppiä sinulle ja TODELLISTA tahtoa !!
selviää hengissä puhumalla ja puhumalla ja puhumalla ja jos ei halua puhua niin sitten kirjoittamalla.
Tuon sun olotilan, painskelen itsekkin saman asian kanssa. Tuntuu että seinä on vastassa
joka paikassa. Masentaa, ahdistaa, varsinkin
aamut on ihan hirveitä. Pitää aina repiä jostain
se voima kestää päivä iltaan ja vain uni tuo
helpotuksen. Olen kokeillut lääkitystä,
terapiaa, ei auta ei. Ruokahalu on mennyt
totaalisesti, mutta juomahalu ei :o(
Koita kestää , juttele ihmisille vaikka täällä
jos siitä on mitään apua.
Valoa päivääsi
Hei, älä tee mitään! minulla sama juttu, olen sairaslomalla, ei ole työ nyt syynä, mutta jotenkin se rytmi työskautta meni ja nyt sitten uniklinikalla todettu, etten nuku syvää unta ollenkaan. Pinna menee - sitä on "vuodepotilas" kotona, ei jaksa mitään, kommunikointi on räyhäämistä, koko elämänhallinta on mennyt...kirjoita minulle, voimme vaihtaa mielipiteitä.. älä tee itsellesi mitään
Mutta päätin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä jotain hyödyllistä. Olen ottanut koiran ja sen hyvinvointi on saanut minut tuntemaan taas vastuuta. Lisäksi on pakko liikkua ja ulkoilla. Koiran kasvattaja antoi minulle suuren mahdollisuuden. Tulevaisuus näyttää taas valoisalta!
Kaikista huumeista on päästävä eroon, ei tupakkaa, viinaa eikä ainakaan mielialalääkkeitä. Aika parantaa traumat, on saatava vain muuta ajateltavaa ja mielekästä tekemistä sekä hyvä kuuntelija, jota koira on. Terapiat ovat peestä.
Taisteltu on nyt jo yli kaksi vuotta ahdistuksien,pakko-oireiden,masennuksen ja kaiken maailman masennuksien kanssa ja nyt alan olla siinä vaiheessa että lepopaikka on ansaittu. 2vuotta siis elänyt vain ja ainoastaan siksi ettei omaiset surisi jos tappaisin itseni mutta se on vaan tehtävä.
Kuolema on ainoa keino. Aika ei paranna haavoja minun tapauksessa. Arvet on aina avoimet..
onko mitään keinoa tai jotain millä saisin jokaisen tuttavani vakuuttuneeksi että kuolema oli ainoa keino..?
hei
olen samassa tilanteessa, jos haluat kirjoittaa tämän palstan ulkopuolella tässä minun posti
[email protected]
kirjoita, rakas ystävä, et ole yksin ja yksin ei saa jäädä!
Hei, ajattelen tässä sinusta, haluatko edea apua, oletko tehnyt "tästä itsellesi lapsen" ja vetoamistavan, sinulle tarjotaan apua ... se ei kelpaa!! Minä itse koen kaikesta tärkeimpänä sosiaalisuuden ja, että ajatukset saadaan muualle, kun ne alkaa pyörimään - on se rumba mistä on vaikea päästä pois. Anteeksi, mutta minusta tuntuu, että olet tehnyt tästä "totuuden" itsellesi...Ei se, että uhkaa/tai pyöriskelee, itsemurha-ajatusten kanssa ole mikään ratkaisu... Kuule nyt ryhdistäydy, apua on jos vain haluat ottaa vastaan...valitse apu ja älä valita. Tämä on rankkaa tekstiä, mutta kärsin itse samasta asiasta ja helvettiä se on mutta, minulle kelpaa apu... t. ;Maarit