Kärsin Gynofobiasta/Gynefobiasta. elikä nais/tyttö pelosta. Olen 21 vuotias miehen alku, opiskellut koulut kuten muutkin.
kun monet kuulee pelostani kommentoidaan tyyliin "se on ihan normaalia. Ainahan pojat tyttöjen seurassa ovat kovan paineen alla".
NORMAALIA?!? joka kerta kun tulee tyttö/nainen viereen edes istumaan. esim hammaslääkärissä odotus tilassa niin pelko valtaa. kylmä hiki valuu, kädet tärisee, silmän verisuonet kasvaa, hengityksestä tulee tasapainoton ja vaistomaisesti etsin pakotietä.
Kävin kyllä tutkituttamassa itseni spesialistilla ja sieltä tuli lausunto minkä jo itse tiesin. Gynofobia vaivaa ja lähtee pois vain sillä pelolla. eli kontakti vastakkaiseen sukupuoleen.
En ole vieläkään pystynyt voittamaan pelkoani, mutta enään en sentään juokse karkuun tai mumise peloissani kuten tein ylä-asteella (siitäkin sain ivaa osakseni.)
Kukaan ei tiedä pelostani. En viitsi kertoa edes parhaalle ystävälleni koska hän on "Macho-mies" joka halveksii poikkeavia ihmisiä. Perheenikään ei tiedä asiaa. "Hankkisit sinäkin tyttö ystävän.", "Jokos on morsian löytynyt?" on varsin yleisiä kommenteja perheen sisällä. Nauran, mutta vain pintapuolisesti, sisäisesti minuun sattuu koska en mahda tilanteelleni mitään.
Olen työtön, masentunut, yksinäinen, väsynyt ja kammoan julkisia paikkoja. Se yhteiskunta missä minä elän, ei sovellu minulle. pelkään joutumista johonkin laitokseen ja että aiheutan perheelleni murheita.
Itsemurhaa en haudo, sitä ei tartte kenenkään edes kysyä. Oma moraalini ei anna itsemurhaa anteeksi. "Ei minulta kysytty halusinko elämän, muttei sitä nyt niin helpolla tartte pois ottaakkaan."
Vointia muille jotka kärsivät elämää vaikeuttavista fobioista
kun monet kuulee pelostani kommentoidaan tyyliin "se on ihan normaalia. Ainahan pojat tyttöjen seurassa ovat kovan paineen alla".
NORMAALIA?!? joka kerta kun tulee tyttö/nainen viereen edes istumaan. esim hammaslääkärissä odotus tilassa niin pelko valtaa. kylmä hiki valuu, kädet tärisee, silmän verisuonet kasvaa, hengityksestä tulee tasapainoton ja vaistomaisesti etsin pakotietä.
Kävin kyllä tutkituttamassa itseni spesialistilla ja sieltä tuli lausunto minkä jo itse tiesin. Gynofobia vaivaa ja lähtee pois vain sillä pelolla. eli kontakti vastakkaiseen sukupuoleen.
En ole vieläkään pystynyt voittamaan pelkoani, mutta enään en sentään juokse karkuun tai mumise peloissani kuten tein ylä-asteella (siitäkin sain ivaa osakseni.)
Kukaan ei tiedä pelostani. En viitsi kertoa edes parhaalle ystävälleni koska hän on "Macho-mies" joka halveksii poikkeavia ihmisiä. Perheenikään ei tiedä asiaa. "Hankkisit sinäkin tyttö ystävän.", "Jokos on morsian löytynyt?" on varsin yleisiä kommenteja perheen sisällä. Nauran, mutta vain pintapuolisesti, sisäisesti minuun sattuu koska en mahda tilanteelleni mitään.
Olen työtön, masentunut, yksinäinen, väsynyt ja kammoan julkisia paikkoja. Se yhteiskunta missä minä elän, ei sovellu minulle. pelkään joutumista johonkin laitokseen ja että aiheutan perheelleni murheita.
Itsemurhaa en haudo, sitä ei tartte kenenkään edes kysyä. Oma moraalini ei anna itsemurhaa anteeksi. "Ei minulta kysytty halusinko elämän, muttei sitä nyt niin helpolla tartte pois ottaakkaan."
Vointia muille jotka kärsivät elämää vaikeuttavista fobioista
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ykkösjuttu on että kerrot perheellesi, toivottavasti se on rakkaudellinen yhteisö ! Alatte halia yms. ihan päivittäin niin kauan kuin on tarvis ? Machokaverisiko lisää omaa vaikeuttasi kun koet kauttaan vielä pahemmaksi vaivasi ? Ole lähellä ja halaa niin että soi :) Taputtele koiria jos vastaan tulee ja tilaisuus taputella ja rapsutella. Käytä joka saumaa lisätäksesi rohkeuttasi, tsemppiä
Olin kirjoittanut tähän jo pitkät mielipiteeni ja ajatukseni aiheestasi. Sit tuli mieleen, et mikä mä olen Sulle mitään ohjeita antamaan.
Olen nainen, jo elämää nähnyt lapseton.
Se mitä voin sanoa on, et upeeta et kirjotat sen itsestäsi ulos. Upeeta, et olet ymmärtäny oman tilasi.
Sitä mitä ei ole edes itselleen myöntäny, sille ei voi tehdä mitään.
Fobioista en tiedä mitään. Ainoastaan nähnyt telkkarista kuinka jotakin lintufobiaa hoidettiin. Olin ymmärtävinäni, et pohjimmainen pelko oli kuoleman pelko.
Siinä oli pyörivä "onnenpyörä" vaakatasossa. Molemmat istu ympyriän molemmilla puolilla. Höyhen oli laitettu pyörivälle alustalle ja sitä pikkuhiljaa pyöritettiin "potilasta" kohti. Hänet valtas pakokauhu. Sitä jatkettiin vähä kerrallaan pidemmälle "potilasta" kohti ja lopulta Hän otti höyhenen käteensä. Sit se vaihdettiin sulkaan ym. Sit hän jo kohtas linnun ilman pelkoa.
En voi muuta sanoa kun, pikkuhiljaa lähteä ulos vastakkaista sukupuolta olevien viereen, joko yksin tai ammattiauttajan kanssa. Tee asialle mahdollisimman nopeasti jotain, ettei elämäsi mene "pilalle". Uskallan luvata, että se on vaivan aroista. Et kuole naisen lähellä, pystyt puolustautumaan tunnehyökkäystäsi vastaan.
Toinen kysymys on se, että jos oletkin seksuaalisesti toisin suuntautunut. Sinussa oleva nainen on hämillään naisen läheisyydessä. Siinäkään ei ole mitään pahaa. Kuka täällä tuomitsee toista. Katsokoon jokainen omaan peiliinsä omaa peilikuvaansa. Meissä jokaisessa on möys vastakkaista sukupuolta.
Kaikkea hyvää Sulle, toivoo nainen joka näkee myös naisen vartalossa seksuaalisuutta, kiihottavuutta. ;)