Maistuvat ja mitä hedelmienne syönnistä seuraa?
Hedelmistään puu tunnetaan!
Ovatko ne pahanmakuisia ja vastenmielisiä vai raikkaaan makuisia virkistäviä ja vilvoittavia hedelmiä?
Seuraako helmien syönnistä:
- tympeää omahyväisyyttä
- kitkeriä tuomioita
- vaurioittavaa ja julmaa hengellistä ja fyysistä väkivaltaa
- mautonta välinpitämättömyyttä
- lempeää vastuuta ja vastuuntuntoa
- pehmeää huolehtimista
- vilvoittavaa raikkautta
- rauhaa ja rakkautta
- siunausta kaikille Jumalan luomille
Voisitteko olla niin ystävällinen ja vastaisitte kysymyksiin? Kysyn vilpittömin mielin omasta henkilökohtaisesta kiinnostuksestani.
Hedelmistään puu tunnetaan!
Ovatko ne pahanmakuisia ja vastenmielisiä vai raikkaaan makuisia virkistäviä ja vilvoittavia hedelmiä?
Seuraako helmien syönnistä:
- tympeää omahyväisyyttä
- kitkeriä tuomioita
- vaurioittavaa ja julmaa hengellistä ja fyysistä väkivaltaa
- mautonta välinpitämättömyyttä
- lempeää vastuuta ja vastuuntuntoa
- pehmeää huolehtimista
- vilvoittavaa raikkautta
- rauhaa ja rakkautta
- siunausta kaikille Jumalan luomille
Voisitteko olla niin ystävällinen ja vastaisitte kysymyksiin? Kysyn vilpittömin mielin omasta henkilökohtaisesta kiinnostuksestani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja miksi siihen kysymykseen pitäis täällä vastata.
Sitähän on itse hyvin huono vastaamaan omasta puolesta.
Sisimmässään tietää, jos uskaltaa miettiä ja kohdata omat tunteensa. Ilmeneehän se myös selkeästi ihmisessä siten, minkälainen on terveys, mieliala jne.
Kukaan ei oikeasti voi vastata toisten puolesta.
Kukaan ei ole velvollinen vastaamaan. Vastata voi jos on siihen ihmisellä itsellään halua ja tahtoo myös sen tehdä.
"Jumalan valtakuntaan kuulumista ei mitata minkään organisaation jäsenyydellä. Jumalan valtakunnan kansalaisia ovat kaikki ihmiset, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi. Pyhä Henki on liittänyt heidät yhdeksi Kristuksessa. Lutherin mukaan "oikea seurakunta on siinä, missä on pieni, Kristusta tunteva joukko, yksimielinen opissa, uskossa ja Kristuksen tuntemisessa". Jumalan valtakunta on sisäiseltä olemukseltaan iloa ja ....
Näin Hautamäki
Minulla tulee ellova olo, kun pitää syödä Jeesuksen ruumista ja juoda Jeesuksen verta.
Kyllähän minä tajuan, ettei se tarkoita kirjaimellista syöntiä eikä juontia, mutta miksi pitää puhua yleensäkin tuohon tyyliin.
Raaamattu itsessään on hyvin väkivaltainen kirja. Siellä mässäillään, varsinkin vanhantestamentin puolella, murhilla, verellä, väkivallalla, raiskauksilla ja huoruuksilla.
Tavallisessakin elämässä joskus tapahtuu sellainen ihme, että joku haluaa pyytää minulta anteeksi loukkaavaa käytöstään tai muuta rikkomusta, niin hän sanoo vain: Haluan pyytää sinulta anteeksi, että olin niin töykeä.
Ei siinä tarvita Jeesuksen nimeä ja verta ja varmasti anteeksipyyntö on yhtä pätevä ja mieltä rauhoittavaa, kuin veren mainitseminen.
En syö verilettujakaan, sillä minua kuvottaa kaikki vereen liittyvät asiat.
Kun menen verikokeeseen, se on aina yhtä jännittävä ja pelokas kokemus.
Olen yhden kerran ollut porojen teurastusta katsomassa ja se riitti.
Minusta ei ole ensinkään niihin hommiin.
En myöskään pidä metsastyksestä, koska siellä veri lentää.
Kalan perkaus nyt vielä menettelee.
Inhoan väkivaltaa ja paan heti toosan kiinni, jos siellä sellaista näkee.
Mutta palataanpa niihin uskon hedelmiin, joista halusit kuulla.
Kun lähdetään liikkeelle aivan sieltä pikkupojasta saakka, jolloin istuin jäykkänä kuin aidan seiväs siellä seurapenkissä, joka oli paksu lankku kahden pukin päällää ja joka notkui raskaiden emäntien painosta.
Saarnamiehen ukkosen jylinää muistuttava puhe sai minut pelon valtaan.
Siellä ei säästelty helvetin kamalilla kiduttamis kertomuksilla ja niinpä lapsuuteni oli pelokas ja arka jatkuen vielä pitkälle varhaisnuoruuteen, kunnes tajusin herätä ajattelemaan, että tämähän on vain tämmöistä mielikuvitusmaailmaa.
Sitten siitä huolehtimisesta.
Koska nuoruudessani vallitsi ns. hoitokokousajat, silloin tällöin nähtiin seurapaikoilla melkoista käräjöintiä, joissa ei sanota säästelty.
Myöhemmin kyllästyin koko uskovaisten touhuihin, ja aloin elämään ns. maailman rakkautta.
Tuli aika, jolloin palasin takaisin uskovaisten porukoihin ja siellä oli mukavaa talostella.
Ajat olivat poissa ollessani muuttuneet parempaan suuntaan ja vallitsi rauhan ja rakkauden ilmapiiri.
Mutta edelleen verellä mässäily jatkuu, koska sehän kuuluu autuuden ehtoihin uskoa veren voimaan.
Verstä lauletaan: Jeesuksen veressä voimaa on, voima niin siunattu verraton..
Nouse jo pilvi verinen, ylene yrttitrahassa..
Veressä, veressä veressä... kuulee yhtenään. Ja minäkun satun olemaan yliherkkä kaikkeen vereen liittyvään.
Verellä mässäillään myös muualla, eikä vain lestadiolaisuudessa.
Filmiteollisuus tuottaa veren roisketta televisiosta nähtäville ja kas kummaa, suuri yleisö tykkää nähdä veren roisketta ja ampumista.
Minua se kyllä ellottaa. Sääsken tappo nyt sujuu vielä ilman mitään inhon tunnetta, mutta jos pitäisi esim. hiiri tappaa, se tuottaa vaikeuksia.
Sellaiset siionin laulut, joissa on iloinen sävel, tykkään kuunnella, mutta suurin osa on mollivoittoisia ja raskassoutuisia, joita on raskasta kuunnella.
Tuli kirkkoon isä ja lapsi, he eteeni istuivat... laulu on sanoiltaan puhutteleva ja luonnollinen, ilman viittausta vereen.
Ja uskovaisethan ei ole sen pyhempiä tai parempia kuin muutkaan kuolevaiset.
Ainoa, mikä erottaa, on pidättäytyminen alkoholista, ravintoloissa istumisista ja korkeampi moraali.
Itsestäni ei uskomisen hedelmät näy millään tavalla ulospäin,sillä pidän niitä visusti piilossa, enkä kerro uskostani mitenkään.
Aikoinaan toin uskoa esille, mutta siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.
En myöskään möykkää tupakasta, enkä alkoholista, koska sain siitä vain vihamiehiä.
Möykkääminen onnistuu vain täällä kasvottomana lainsuojattomana.
Haluaisin kysyä vielä sinulta tuosta lisää kun kirjoitit:
>>ja korkeampi moraali.>>
Kehen verrattuna ja mistä olet tehnyt tuollaiset johtopäätökset?
Olisi mukavaa jos vielä voisit vastata tähän.
Korkeammalla moraalilla ymmärretään lestadiolaisuudessa yksilötasoista elämän viisautta ja asennetta.
Minä suurelta osalta uskon lestadiolaiseen korkeaan moraaliin, jota tuodaan esille kirjallisuuden ja saarnojen kautta.
Niistä saa sellaisen kuvan, että tämä porukka on aika uskottavaa.
Suurin osa perheistä esim. pysyy koossa, eikä eroa tai aviopuolisot ole uskottomnia toisilleen.
Tietysti on yksittäisiä tapauksia, että lestadiolainenkaan aviopari ei ole jaksanut pysyä yhdessä, mutta ne ovat harvinaisia.
Silti, kun jokin tapaus tulee esiin, tuntuu toisista, että maailma kaatuu, kun tässäkin yhteisössä voi tämmöistä sattua.
Moraaliin kuuluu myös pidättäytyminen alkoholista ja ainakaan minulle ei ole tullut vastaan, että uskovainen käyttäisi alkoholia.
Myöskään ei ole tullut vastaan, että uskovainen nuoriso harrastaisi seksiä ennen naimisiin menoa, mutta eipä sitä tiedä, kun ei niitä voi nähdä.
Mutta siitä olen varma, että monet nuoret parit, jotka aikovat mennä naimisiin, haksahtavat ns. esiaviollisiin suhteisiin, mikä sinällään ei ole pahaa. Niistä vaan puhutaan takanapäin, kun tulee ilmi, että pariskuntahan sai lapsen ennen aikojaan.
Rehellisyys ja moraali joutuu ite kelläkin toisinaan kovalle koetukselle ja aina sitä hiukan lipsutaan, mutta silti halutaan elää rehellistä elämää.
Uskovaisten sääntöjä noudatetaan kiitettävän esimerkillisesti. Television osalta on kyllä alettu lipusumaan, koska netistähän näkee television ohjelmia ja me itsekkin katsomme netistä niitä.
Kuuliaisimmat ja pelokkaimmat uskovaiset vanhukset ovat omaksuneeet "tämän maailman" vieroksunnan siihen pisteeseen asti, etteivät uskalla käyttää heille kuuluvia palveluja. Vanhus ei yleensä saa apua uskovaisiltakaan, mutta vieroksuu kotipalvelun henkilökuntaa "kun ne ovat jumalattomia". Laitoshoitoon tällainen vanhus ei uskalla, "kun niillä on siellä televisio yhteistiloissa".
Kysyn: Eikö SRK:n pitäisi kouluttaa omiaan vanhuspalveluihin ja palkata heitä kuntiin, että nämä uskollisimmat säilyttäisivät uskonsa ja tulisivat autuaiksi siten kuin he ajattelevat?