Diagnoosina Neurologisen kehityksen viivästymä

Hei! Mun poika on 9v ja aloitti syksyllä 3. luokan. Noin 3 vuotiaasta lähtien häntä on tutkittu ja tutkittu, mutta yhä diagnoosi on laaja-alainen kehityshäiriö. Kerran vuodessa käydään Lastenlinnassa. Poika on saanut aikoinaan sekä puhe- että toimintaterapiaa, mutta nyt terapiat loppu. Kovin samanlaisia ongelmia kuin mistä sinäkin kirjoitit; ei osaa toimia ryhmässä, aistiherkkyyttä, uudet asiat ei kiinnosta, motoriikassa ongelmia jne.

Kaksi vuotta mun poika oli pienluokalla, mutta nyt siirretty normaalikokoiseen luokkaan ilman avustajaa, jota me vanhemmat kyllä oltiin haettu (kaupungin mielestä hyödytön asia).

Toimintaterapiasta oli aikoinaan suurin apu. Lastenlinnasta suositellaan liikunnallista harrastusta, mutta kun toinen vastustaa henkeen ja vereen liikuntaa niin yritä sitten sellasta houkutella liikuntaan.

Kärsivällisyyttä tämän kaltaisen lapsen kanssa tarvitaan reilusti. Välillä asioita pitää selittää moneen otteeseen ennen jotain uutta asiaa. Koulu on onneksi aika hyvin tukenut.

Hei vaan, tutulta kuulostaa tuo 'oireluettelo'. Meilläkin poika 8v jolla aistiyliherkkyyksiä, keskittymisen vaikeuksia, motorisia ongelmia, juuttumista tilanteisiin / paikkoihin / mielialoihin. Osa näistä ongelmista tuli esille jo varhaisessa vaiheessa, osa vasta esikouluiässä.

Meilläkin käytiin pitkät kierrokset lastenlääkärillä, psykologilla ja psykiatrilla, neurologilla ja neuropsykologilla ja niin edelleen. Lopulta apu löytyi niinkin yksinkertaisesta paikasta kuin lukiyhdistys.

Pojallamme on sensomotorisia ongelmia, jotka ovat onneksi suurimmalta osin hoidettavissa varsin yksinkertaisilla harjoitteilla. Juniori on käynyt toimintaterapiassa kerran viikossa parin vuoden ajan, lisäksi kotona tehdään joka päivä muutaman minuutin harjoitteet sekä kuunteluharjoitus. Poikamme siirtyy luultavasti sairaalakoulun pienluokalta normaaliluokalle ensi syksynä. Voiton puolella ollaan =)

Olemme hakeneet ja saaneet vammaisen lapsen hoitotukea, toimintaterapian kustannukset on saatu melkein katettua tukirahalla. Jos teillä ei vielä ole tätä tukea, niin suosittelen ottamaan yhteyttä Kelaan.

Hyvää viikonloppua - toivottavasti saadaan pian lunta!

Minulla on aspergerpoika 11v. Käy normaalia koulua, luokassa jossa kouluavustaja hänellä ja 7 muulla oppilaalla (luokassa 22 oppilasta). Lastentarhan kävi integroidussa ryhmässä.

Saimme diagnoosin 4-vuotiaana hänelle. Tutkimuksiin joutui kun ei osannut puhua sujuvasti 3,5vuotiaana. Opettelimme puhumaan viittomin. Sen jälkeen ei suun vuoroa meinaa nyt saada. "Normalit s-, r ja l-kirjain puheterapiat käyty läpi. Aistiyliherkkyydet kaikki. Motoristisia ongelmia.
Palloleikit ei koskaan kiinnostaneet häntä, ei vieläkään näe niissä mitään järkeä. Tietynlainen varovaisuus, jota täytynyt ylimääräisesti pönkittää pienempänä ulkoleikeissä.

Syliterapiaa olemme käyttäneet vain tarpeen vaatiessa, ja sen hyväksi havainneet. Myös poikani mielestä. Joskus käyttäytyy kuin houkuttelemalla meitä siihen. Nykyisin on jo melkoisen voimakas, joten välttelen sitä. Normaalilla yllätyhalilla ongelma purkautunut.

Erityisjärjestelyjä aistiyliherkkyyksien kanssa jouduttu tekemään.

Kynäote jäänyt sellaiseksi kuin on, ei ns. tavallinen ote, mutta on todella taitava piirtämään ja muutenkin taiteellisesti lahjakas.

Keskittymisvaikeuksia. Alkuun pääsemisen vaikeuksia. Vieläkin teen paljon pojan kanssa töitä matematiikassa (eritoten sanallisissa tehtävissä) ja englannissa. Pelkkää lukemista vaativat sujuvat hyvin. Silloin kun teen töitä lapsen kanssa, koenumerot ovat 8-9, kun en tee, nrot on 6 luokkaa, paitsi niisä lukuaineissa, joissa omasta mielestään 8 on huono.

On pikkutarkka. Keskittyä jaksaa, kun on omaa mielenkiintoista aihepiiriään sivuavaa. Kirjastosta ei ole koskaan välittänyt lainata tavanomaisia lastenkirjoja, vain eri aiheista kertovia tietokirjoja.

Monet eri aikuiset sanoneet kautta aikojen poikani olevan pikkuvanha, hänen kanssaan pystyy aikuinen keskustelemaan kovin asiallisesti, pojaltani saaneet erikoisen fiksuja ratkaisuja pikku pulmiinsa, ja vaikea pitää mielessä lapsen oikean iän. Ns. professoriainesta. Tietyt tiedot imee kuin imuri.

Aluksi oli sosiaalisia ongelmia paljon, mutta niistä toistaiseksi olemme voiton puolella. Kavereita pojalla on monia, niin tyttöjä kuin poikiakin. Historiaan kyllä kuuluu jaksoja, jolloin on jäänyt kaveritta, ja silloin vein häntä tutustumaan erilaisiin urheilulajeihin ihan kokeilumielessä, jotta unohtaisi kaverittomuuden. Niistä kuitenkaan meille mitään sopivaa löytämättä.

Erittäin antoisaa aikaa eletty joskin välillä todella tuskastuttavan hermoille käypää. On järjestelmällinen -toisaalta. Pitää ja huolehtii tavaroistan hyvin - toisaalta. Osaa olla empaattinen, mutta myös erittäin ajattelematon ja shokeeraava.

Lautapelit ovat olleet meidän perheessä erinomainen perheen yhteinen leppoisa tuokio, jolloin väkisinkin joutuu oppimaan sosiaalisia taitoja, kärsivällisyyttä, toisen huomioonottamista. Pelilauta jos toinenkin on huushollissamme lentänyt joskus lattialle, mutta nykyisin se saa olla loppuun asti paikallaan pöydällä. Aina se hermostuja ei todellakaan ole lapseni, vaan aikuinen. Sopii siis kaikille harjoitukseksi. Meillä jokaisella on oma lempipelinsä, jota sitten vaihdellen pelaamme. Suosittelen lämpimästi.
Jos hermostutaan, peli poikki, kaikille saatava hyvä mieli, esim. kaakaovälipala tai lätynpaistaminen tai mikä vaan, joka vie kaikkien -myös suuttujan huomion muualle. Seuraavana päivänä on sitten hyvä käsitellä asiat suuttuneen kanssa, kun kaikki ovat rauhoittuneet.

Laulamalla / riimittelemällä / hassuttelemalla olen saanut poikani oppimaan vaikeimpiakin asioita, niin että muistaa ne myöhemminkin.

NAURUA EI SAA UNOHTAA! On parasta terapiaa - kaikille, ja sitä ei liikaa ole maailmassa.
Tsemppiä!