11.11.2007 HS: "141 tapaa saada keskusta sekaisin
JAAKKO HAUTAMÄKI
Pertunmaan ja Mäntyharjun rajalla Koirankiven kylässä on Kankojan puropahanen. Puron törmällä seisovat maanviljelijät Jari Leppä ja Timo Pippuri. He rupattelevat kumpikin omalla puolellaan rajaa.
Leppä seisoo pysyvää EU-apua nauttivalla 142-tukialueella eli EU:n kielellä vuoristoalueella. Pippuri puolestaan vakavien vaikeuksien 141-alueella, jonka tuen lopettamista EU:n komissio nyt vaatii. Tukea nauttii kaikkiaan 30000 tilaa.
Pelto on aivan yhtä kivistä tämän sattumanvaraisesti piirretyn rajan molemmilla puolilla. Ainakin täällä Etelä-Savossa.
Raja saa keskustan eduskuntaryhmän hyppimään seinille. Jari Leppä tietää sen, sillä hän on paitsi maanviljelijä myös eduskunnan maatalousvaliokunnan puheenjohtaja.
Maanviljelijät ovat pian kadonneet sukupuuttoon ja keskusta on muuttunut yleispuolueeksi, mutta edelleen vain maatalous saa keskustan eduskuntaryhmän sekaisin.
Selitys on yksinkertainen: eduskuntaryhmästä lähes puolet on suoraan sidoksissa maatalouteen, ja heidän mielestään EU:n maatalouspolitiikka on järjetöntä.
Suhteessa maatalouteen keskusta jakautuu neljään ryhmittymään. Ensimmäisenä ja äänekkäimpänä esiintyvät ne, jotka keskittyvät kiivaaseen ja militanttiin maanviljelijöiden edunvalvontaan. Toinen vaikutusvaltainen ryhmä on puolueaktiivien ja viljelijöiden yhteisrintama.
Kolmas ryhmä käyttää maataloutta hyväkseen puolueen sisäisessä valtapoliittisessa taistelussa. Tähän ryhmään kuuluvat puolueen harvat mutta vaikutusvaltaiset punamultamiehet, kuten Seppo Kääriäinen. Neljännessä ja nykyään suurimmassa ryhmässä ovat keskustalaiset, joilla ei ole mitään erityistä suhdetta maatalouteen. Sellaiset kuin etelän liberaalit cityvihreät keskustalaiset.
Keskustalle maatalous on aina hallituskysymys.
Keväällä 2006 Vanhasen punamultahallituksessa riideltiin EU-tuesta. Sdp tiesi, että keskustaa voi härnätä maataloudella.
Vanhasen kakkoshallituksessa ensimmäinen maatalouskriisi koitti jo puolen vuoden jälkeen. Edes keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, maanviljelijä Timo Kalli ei tunnu tietävän, mitä ryhmässä tapahtuu, jos maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila epäonnistuu 141-neuvotteluissa.
Jos Anttila joutuu eroamaan, yksi ehdokas seuraajaksi saattaisi olla Jari Leppä. Ainakin hänen suhteensa maatalouteen on vahva. Vähän kuin kahvipöydällä seisovan maitonekan rasvapitoisuus. Se on omaa neliprosenttista tököttiä.
Tuvassa Pertunmaalla on suvusta kertovien valokuvien joukossa raameissa myös sukupuu. Se kertoo, että Katriina ja Jari Lepän Antinmäen tila on ollut samalla suvulla vuodesta 1539. Jari ja Katriina ovat 17. isäntäpari.
Ikkunasta näkyy robottinavetta, joka oli pariskunnalle noin 600000 euron investointi.
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) mukaan 141-tuki on ainoa tapa turvata maanviljelijöiden tulot. Lepälle se on selviö. Hän katselee ikkunasta navettaansa.
"Tällä alalla kvartaali ei ole neljännesvuosi vaan neljännesvuosisata. Jos tuommoisen navetan tekee, pitää olla melko hyvä tieto tulevaisuudesta."
Tilalla tuotetaan lihaa, maitoa, jalostuseläimiä ja ravihevosia. Peltoa on 120 hehtaaria vuokramaineen, metsää 200 hehtaaria ja navetassa 150 nautaeläintä. Alle puolet tilan tuloista on tukea. Liikevaihtoaan Leppä ei kerro.
Sukutilalla tuntuu hassulta puhua Lissabonin sopimuksesta. Se on kaukana ja sen yhteyttä Kankojaan on vaikea tajuta.
Keskustan kentällä vaaditaan kuitenkin voimakkaasti 141-tuen ja EU:n tuoreen uudistamissopimuksen eli Lissabonin sopimuksen koplaamista keskenään. Väki vaatii EU:n kiristämistä tuen taakse uhkaamalla ratifioinnin lykkäämisellä.
Sikäli koplaaminen olisi kummallista, että tuesta päätetään tämän vuoden puolella ja ratifioinnista keväällä. Ratifioinnin vastustaminen olisi kaiketi kosto.
Leppäkin on valmis koplaamaan.
"Eduskunnassa arvioidaan, tyydyttääkö uusi 141-sopimus. Silloin meillä on kädessä yksi kortti eli miten me arvioimme ratifiointia. Tämän viestin on kuullut myös komissio. Suomi on valmis muuttamaan suhtautumistaan komissioon."
Leppä puhuu tapaamisen aikana mahdollisimman selkeän viestin antamisesta komissiolle melkein yhtä usein kuin hänen kännykkänsä piippaa uuden viestin merkiksi. Useimmat viestit koskevat juuri tukiasiaa.
Leppä sanoo, ettei keskusta missään tapauksessa voi tinkiä nykyisestä noin sadan miljoonan euron 141-tuesta.
Tarjolla olisi jo puolikkaaksi tingitty versio, kun maatalousministeri Anttila tapaa ensi torstaina EU:n maatalouskomissaarin Mariann Fischer Boelin.
Vuoristoalueen lehmihaasta on pitkä matka eduskunnan kuppilaan. Siellä istuu puoluesihteeri Jarmo Korhonen ja laskeskelee, että kiistelty noin sadan miljoonan euron tuki on 0,01 prosenttia EU:n maatalousmenoista.
Hän vaatii eduskuntaa ja keskustaa osoittamaan, että 141-tuki on pysyvä.
Korhosen mukaan Suomessa kysellään nyt ex-ministeri Heikki Haaviston ja ex-pääministeri Esko Ahon tulkintaa tuen pysyvyydestä. Se on väärä osoite.
"Nyt pitää kysyä Matti Vanhasen tulkintaa. Sitä miten Suomen nykyinen johto tulkitsee sopimusta. Jos Suomi tulkitsee sen pysyväksi, on myös toimittava sen mukaisesti."
Korhonen saa asian näyttämään yksinkertaiselta. Hänen mukaansa Suomen ote lipsuu edelleen samaan tapaan kuin Paavo Lipposen aikana. "Käsittämätöntä."
Korhonen ei kuulu niihin, jotka uskovat Suomen kääntyneen EU-jäsenyyteen uskottelemalla kansaa 141-tuen jatkuvuudella. Enemmistö keskustalaisista äänesti hänen mukaansa jäsenyyttä vastaan.
Korhonen heiluttelee kättään kohti kuppilan kattoa ja seiniä. Hän sanoo, että näiden seinien sisällä ratkaistaan Suomen kansalliset edut. Niitä määritellessä ei pidä pelätä tuomioistuimia.
Koko EU on hänen mielestään suuri sekametelisoppa, Itä-Euroopan jälleenrakennusprojekti. Jos nyt äänestettäisiin jäsenyydestä, Suomesta ei tulisi hänen mukaansa jäsentä.
"Pelleily 141-tuella ei ole Suomen eduskunnalle kunniaksi. Mikä on liittymissopimuksen tulkinta?"
Korhosen mukaan komissio pitää Suomea pilkkanaan ja jonkinlaisena porstuan vahtina. Hän toistaa moneen kertaan, että Suomen on määriteltävä EU:n maatalouspolitiikassa ja muussakin politiikassa oma linjansa ja pidettävä siitä kiinni. Sama henki vallitsee pitkälti myös eduskuntaryhmässä.
Korhosen mielestä EU:n maatalouspolitiikka on läpeensä mätä. Se on rakennettu turvaamaan suurten maiden viljelijäin edut, eikä EU:sta ole luvassa mitään hyvää kotimaisen maatalouden turvaamiseksi.
Mitenhän Korhonen mahtaa ilmaista saman asian tupailloissa omiensa joukossa?
Sävy osoittaa, miten tärkeä kysymys maatalous on keskustalle. Korhosen mukaan maatalouden kautta voidaan turvata Suomen itsenäisyys. Ei enempää eikä vähempää.
Näkee hän hyvääkin. Lissabonin sopimus lopettaa presidentin roolin EU-politiikassa, ja koko vastuu siirtyy hallitukselle ja pääministerille.
"Kahden lautasen politiikka loppuu."
Maatalous on keskustassa niin arka aihe, etteivät kaikki kansanedustajat uskalla puhua siitä nimellään. Eräs ei-maanviljelijä huokaa eduskunnan kabinetissa, ettei aika ajoin voi käsittää istuvansa pääministeripuolueen eduskuntaryhmässä. Tämä tunne valtaa hänet, kun ryhmässä tulee puheeksi maatalous.
"Edellisessä hallituksessa oli sama juttu. Joskus tuntuu, että maatalous on ainoa ryhmää kiinnostava asia. Tuntuu, että ryhmässä on koko joukko henkisiä koplaajia."
Muutoin hän katsoo ryhmän toimivan normaalisti. Maataloustuen mahdollisen menettämisen kautta voidaan hänen mukaansa joutua uhraamaan yksi kokenut poliitikko. Siis Sirkka-Liisa Anttila.
Nimettömänä pysyttelevä kansanedustaja sanoo porvarihallituksen alun menneen auvoisasti syyskuuhun asti. Sitten tuli maatalous - ja tietenkin Tehy.
Hänelläkin on viesti "toimitusjohtaja" Vanhaselle. "Tarvitaan isännän ääntä, joka myös kuuluu. Ja intohimoa."
Keskustan herkkyys maatalouskysymyksissä ei ole sinänsä millään tavalla kummallista. Agraaripuolueessa viljelijäin asema on ollut aina suhteettoman suuri.
Punamultakausina se on joutunut puolustautumaan demarien juonia vastaan. Sinivihreän hallituksen aikana jatkuu keskustan sisäinen taistelu punamultaihmisten ja porvariyhteistyötä kannattavien välillä. Tässä pelissä maatalous on ase.
Punamultahallituksessa keskustalle jäi automaattisesti oikealla olevan rooli. Nyt se voi olla enemmän keskustassa, hoitaa vapaammin maatalousasioita ja toimia hallituksen sosiaalisena osapuolena.
Sinivihreässä hallituksessa kaikki ei ole kuitenkaan niin auvoista kuin näyttää, väittää eräs keskustan porvarilinjan vaikuttaja. Nyt käynnissä on taistelu porvarillisen kentän herruudesta.
Tässä taistelussa keskustalla on heittää peliin joukko cityvihreitä liberaaleja. Heitä on ministeriryhmässäkin melkein puolet, ja avustajissa heitä vilisee joka puolella.
Liberaalien kokouksissa ykkösasiana ei ole maatalouden tulevaisuus. Siellä puhutaan jo porvarien yhteistyöstä seuraavissa presidentinvaaleissa. Porvarillinen Suomi tarvitsee porvaripresidentin, he katsovat.
Ja on viljelijöidenkin elämässä vielä muutakin kuin tuki. Kankojan töyräillä seisoskelevat savolaisviljelijät Jari Leppä ja Timo Pippuri alkavat kuulumisten vaihdon jälkeen rupatella Lepän uudesta hankkeesta. Leppä aikoo istuttaa puroon satakunta taimenta.
Millaista tukea EU mahtaa maksaa rajalla uiskenteleville taimenille. Pohjoista vai eteläistä?"
JAAKKO HAUTAMÄKI
Pertunmaan ja Mäntyharjun rajalla Koirankiven kylässä on Kankojan puropahanen. Puron törmällä seisovat maanviljelijät Jari Leppä ja Timo Pippuri. He rupattelevat kumpikin omalla puolellaan rajaa.
Leppä seisoo pysyvää EU-apua nauttivalla 142-tukialueella eli EU:n kielellä vuoristoalueella. Pippuri puolestaan vakavien vaikeuksien 141-alueella, jonka tuen lopettamista EU:n komissio nyt vaatii. Tukea nauttii kaikkiaan 30000 tilaa.
Pelto on aivan yhtä kivistä tämän sattumanvaraisesti piirretyn rajan molemmilla puolilla. Ainakin täällä Etelä-Savossa.
Raja saa keskustan eduskuntaryhmän hyppimään seinille. Jari Leppä tietää sen, sillä hän on paitsi maanviljelijä myös eduskunnan maatalousvaliokunnan puheenjohtaja.
Maanviljelijät ovat pian kadonneet sukupuuttoon ja keskusta on muuttunut yleispuolueeksi, mutta edelleen vain maatalous saa keskustan eduskuntaryhmän sekaisin.
Selitys on yksinkertainen: eduskuntaryhmästä lähes puolet on suoraan sidoksissa maatalouteen, ja heidän mielestään EU:n maatalouspolitiikka on järjetöntä.
Suhteessa maatalouteen keskusta jakautuu neljään ryhmittymään. Ensimmäisenä ja äänekkäimpänä esiintyvät ne, jotka keskittyvät kiivaaseen ja militanttiin maanviljelijöiden edunvalvontaan. Toinen vaikutusvaltainen ryhmä on puolueaktiivien ja viljelijöiden yhteisrintama.
Kolmas ryhmä käyttää maataloutta hyväkseen puolueen sisäisessä valtapoliittisessa taistelussa. Tähän ryhmään kuuluvat puolueen harvat mutta vaikutusvaltaiset punamultamiehet, kuten Seppo Kääriäinen. Neljännessä ja nykyään suurimmassa ryhmässä ovat keskustalaiset, joilla ei ole mitään erityistä suhdetta maatalouteen. Sellaiset kuin etelän liberaalit cityvihreät keskustalaiset.
Keskustalle maatalous on aina hallituskysymys.
Keväällä 2006 Vanhasen punamultahallituksessa riideltiin EU-tuesta. Sdp tiesi, että keskustaa voi härnätä maataloudella.
Vanhasen kakkoshallituksessa ensimmäinen maatalouskriisi koitti jo puolen vuoden jälkeen. Edes keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, maanviljelijä Timo Kalli ei tunnu tietävän, mitä ryhmässä tapahtuu, jos maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila epäonnistuu 141-neuvotteluissa.
Jos Anttila joutuu eroamaan, yksi ehdokas seuraajaksi saattaisi olla Jari Leppä. Ainakin hänen suhteensa maatalouteen on vahva. Vähän kuin kahvipöydällä seisovan maitonekan rasvapitoisuus. Se on omaa neliprosenttista tököttiä.
Tuvassa Pertunmaalla on suvusta kertovien valokuvien joukossa raameissa myös sukupuu. Se kertoo, että Katriina ja Jari Lepän Antinmäen tila on ollut samalla suvulla vuodesta 1539. Jari ja Katriina ovat 17. isäntäpari.
Ikkunasta näkyy robottinavetta, joka oli pariskunnalle noin 600000 euron investointi.
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) mukaan 141-tuki on ainoa tapa turvata maanviljelijöiden tulot. Lepälle se on selviö. Hän katselee ikkunasta navettaansa.
"Tällä alalla kvartaali ei ole neljännesvuosi vaan neljännesvuosisata. Jos tuommoisen navetan tekee, pitää olla melko hyvä tieto tulevaisuudesta."
Tilalla tuotetaan lihaa, maitoa, jalostuseläimiä ja ravihevosia. Peltoa on 120 hehtaaria vuokramaineen, metsää 200 hehtaaria ja navetassa 150 nautaeläintä. Alle puolet tilan tuloista on tukea. Liikevaihtoaan Leppä ei kerro.
Sukutilalla tuntuu hassulta puhua Lissabonin sopimuksesta. Se on kaukana ja sen yhteyttä Kankojaan on vaikea tajuta.
Keskustan kentällä vaaditaan kuitenkin voimakkaasti 141-tuen ja EU:n tuoreen uudistamissopimuksen eli Lissabonin sopimuksen koplaamista keskenään. Väki vaatii EU:n kiristämistä tuen taakse uhkaamalla ratifioinnin lykkäämisellä.
Sikäli koplaaminen olisi kummallista, että tuesta päätetään tämän vuoden puolella ja ratifioinnista keväällä. Ratifioinnin vastustaminen olisi kaiketi kosto.
Leppäkin on valmis koplaamaan.
"Eduskunnassa arvioidaan, tyydyttääkö uusi 141-sopimus. Silloin meillä on kädessä yksi kortti eli miten me arvioimme ratifiointia. Tämän viestin on kuullut myös komissio. Suomi on valmis muuttamaan suhtautumistaan komissioon."
Leppä puhuu tapaamisen aikana mahdollisimman selkeän viestin antamisesta komissiolle melkein yhtä usein kuin hänen kännykkänsä piippaa uuden viestin merkiksi. Useimmat viestit koskevat juuri tukiasiaa.
Leppä sanoo, ettei keskusta missään tapauksessa voi tinkiä nykyisestä noin sadan miljoonan euron 141-tuesta.
Tarjolla olisi jo puolikkaaksi tingitty versio, kun maatalousministeri Anttila tapaa ensi torstaina EU:n maatalouskomissaarin Mariann Fischer Boelin.
Vuoristoalueen lehmihaasta on pitkä matka eduskunnan kuppilaan. Siellä istuu puoluesihteeri Jarmo Korhonen ja laskeskelee, että kiistelty noin sadan miljoonan euron tuki on 0,01 prosenttia EU:n maatalousmenoista.
Hän vaatii eduskuntaa ja keskustaa osoittamaan, että 141-tuki on pysyvä.
Korhosen mukaan Suomessa kysellään nyt ex-ministeri Heikki Haaviston ja ex-pääministeri Esko Ahon tulkintaa tuen pysyvyydestä. Se on väärä osoite.
"Nyt pitää kysyä Matti Vanhasen tulkintaa. Sitä miten Suomen nykyinen johto tulkitsee sopimusta. Jos Suomi tulkitsee sen pysyväksi, on myös toimittava sen mukaisesti."
Korhonen saa asian näyttämään yksinkertaiselta. Hänen mukaansa Suomen ote lipsuu edelleen samaan tapaan kuin Paavo Lipposen aikana. "Käsittämätöntä."
Korhonen ei kuulu niihin, jotka uskovat Suomen kääntyneen EU-jäsenyyteen uskottelemalla kansaa 141-tuen jatkuvuudella. Enemmistö keskustalaisista äänesti hänen mukaansa jäsenyyttä vastaan.
Korhonen heiluttelee kättään kohti kuppilan kattoa ja seiniä. Hän sanoo, että näiden seinien sisällä ratkaistaan Suomen kansalliset edut. Niitä määritellessä ei pidä pelätä tuomioistuimia.
Koko EU on hänen mielestään suuri sekametelisoppa, Itä-Euroopan jälleenrakennusprojekti. Jos nyt äänestettäisiin jäsenyydestä, Suomesta ei tulisi hänen mukaansa jäsentä.
"Pelleily 141-tuella ei ole Suomen eduskunnalle kunniaksi. Mikä on liittymissopimuksen tulkinta?"
Korhosen mukaan komissio pitää Suomea pilkkanaan ja jonkinlaisena porstuan vahtina. Hän toistaa moneen kertaan, että Suomen on määriteltävä EU:n maatalouspolitiikassa ja muussakin politiikassa oma linjansa ja pidettävä siitä kiinni. Sama henki vallitsee pitkälti myös eduskuntaryhmässä.
Korhosen mielestä EU:n maatalouspolitiikka on läpeensä mätä. Se on rakennettu turvaamaan suurten maiden viljelijäin edut, eikä EU:sta ole luvassa mitään hyvää kotimaisen maatalouden turvaamiseksi.
Mitenhän Korhonen mahtaa ilmaista saman asian tupailloissa omiensa joukossa?
Sävy osoittaa, miten tärkeä kysymys maatalous on keskustalle. Korhosen mukaan maatalouden kautta voidaan turvata Suomen itsenäisyys. Ei enempää eikä vähempää.
Näkee hän hyvääkin. Lissabonin sopimus lopettaa presidentin roolin EU-politiikassa, ja koko vastuu siirtyy hallitukselle ja pääministerille.
"Kahden lautasen politiikka loppuu."
Maatalous on keskustassa niin arka aihe, etteivät kaikki kansanedustajat uskalla puhua siitä nimellään. Eräs ei-maanviljelijä huokaa eduskunnan kabinetissa, ettei aika ajoin voi käsittää istuvansa pääministeripuolueen eduskuntaryhmässä. Tämä tunne valtaa hänet, kun ryhmässä tulee puheeksi maatalous.
"Edellisessä hallituksessa oli sama juttu. Joskus tuntuu, että maatalous on ainoa ryhmää kiinnostava asia. Tuntuu, että ryhmässä on koko joukko henkisiä koplaajia."
Muutoin hän katsoo ryhmän toimivan normaalisti. Maataloustuen mahdollisen menettämisen kautta voidaan hänen mukaansa joutua uhraamaan yksi kokenut poliitikko. Siis Sirkka-Liisa Anttila.
Nimettömänä pysyttelevä kansanedustaja sanoo porvarihallituksen alun menneen auvoisasti syyskuuhun asti. Sitten tuli maatalous - ja tietenkin Tehy.
Hänelläkin on viesti "toimitusjohtaja" Vanhaselle. "Tarvitaan isännän ääntä, joka myös kuuluu. Ja intohimoa."
Keskustan herkkyys maatalouskysymyksissä ei ole sinänsä millään tavalla kummallista. Agraaripuolueessa viljelijäin asema on ollut aina suhteettoman suuri.
Punamultakausina se on joutunut puolustautumaan demarien juonia vastaan. Sinivihreän hallituksen aikana jatkuu keskustan sisäinen taistelu punamultaihmisten ja porvariyhteistyötä kannattavien välillä. Tässä pelissä maatalous on ase.
Punamultahallituksessa keskustalle jäi automaattisesti oikealla olevan rooli. Nyt se voi olla enemmän keskustassa, hoitaa vapaammin maatalousasioita ja toimia hallituksen sosiaalisena osapuolena.
Sinivihreässä hallituksessa kaikki ei ole kuitenkaan niin auvoista kuin näyttää, väittää eräs keskustan porvarilinjan vaikuttaja. Nyt käynnissä on taistelu porvarillisen kentän herruudesta.
Tässä taistelussa keskustalla on heittää peliin joukko cityvihreitä liberaaleja. Heitä on ministeriryhmässäkin melkein puolet, ja avustajissa heitä vilisee joka puolella.
Liberaalien kokouksissa ykkösasiana ei ole maatalouden tulevaisuus. Siellä puhutaan jo porvarien yhteistyöstä seuraavissa presidentinvaaleissa. Porvarillinen Suomi tarvitsee porvaripresidentin, he katsovat.
Ja on viljelijöidenkin elämässä vielä muutakin kuin tuki. Kankojan töyräillä seisoskelevat savolaisviljelijät Jari Leppä ja Timo Pippuri alkavat kuulumisten vaihdon jälkeen rupatella Lepän uudesta hankkeesta. Leppä aikoo istuttaa puroon satakunta taimenta.
Millaista tukea EU mahtaa maksaa rajalla uiskenteleville taimenille. Pohjoista vai eteläistä?"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Montakohan autioitunutta mökkiä Koirakiven ympäristössä on sen seurauksena, että yksi tukien metsästäjä on kasvattanut sukutilansa naapureitaan syömällä ja koneistanut navettansa sellaiseksi, ettei työväkeä tarvita.
...
Kokoomus on sopan keittänyt ja nyt yrittää kääntää asioita pois todellisista vaikeuksista mitä kokoomus on itse aiheuttanut.
...
Luulee sinua Ratamoksi.
heh heh
rakentavaa. Ihme saitti. Olisi varmaan ihan asiaakin jota puhua.