Aamulla jälleen herätessäni, olin ihmeissäni, missä olet? Uniharson väistyessä silmieni eestä, katsoin vierelleni...vedet kihosivat silmiini, vatsaani vihlaisi, niin poissa. Ei ole Hän siinä, jonka toivoisin...
Niin, ei Hän siinä ole ollutkaan, mutta niin haluaisin ja valtavasti toivoisin. Tiedätkö, joskus tämä halu uuvuttaa ja toivominen tekee tuskallisen olon. Mutta...
Näin tunnen onnekseni vain silloin, kun olen oikein väsynyt ja silloin, kun kaipuu lähellesi tekee kipeää.
Suurimman osan päivästä, päivistä saat minut tuntemaan suunnattoman suurta ihastusta, iloa, riemua ja lämpöaallot läikehtivät vartalollani heijaavan suloista tunnetta luoden...tuntuu kuin kelluisi helteisen auringon alla, meressä turkoosinsinisillä laineilla. Enemmäkseen tunnen niin.
Tänään sydämeni puristuu pieneksi sitkäksi möykyksi rinnassani saaden ahdistuksen aikaan. On niin lähellä, että anna kyyneleiden tehdä purojaan kalpeille kasvoilleni. Ajattelen, että olkoon, virratkoon...vaikka olen mielessäin henkiä manannut ja taivaille luvannut etten vuoksesi kyyneleitä vuodata, nyt olen lähellä, niin lähellä kuin kuilun reunalla, rikkoa lupaukseni itselleni.
Nyt olen hukassa, niin eksyksissä, sormin haparoin tyhjyyteen kuin tarttuakseni edes pieneen toivon rippeeseen siitä, että välittäisit, että tuntisit edes vähän siitä, mitä itse tunnen. Tänään vaellan eksyksissä, etsien merkkejä sinusta, ihmetellen ympärilleni, olenko sinulle, niin onko minua sinulle,
Yritän hymyillä itselleni peilin kautta ja sanon, että kyllä olet kakara ja hassu. Nyt repeän nauruun, sillä näytän ihan typerältä, siltäkö minä näytän myös sinun silmissäsi...
Eihän se auta kuin repiä itsensä tuskasta ja ahdistuksesta irti, lähteä jatkamaan päiväänsä eteenpäin, mitä muutakaan voin...kyllä tämä tästä, tänään eksyksissä, huomenna on päivä uus...=)
Niin, ei Hän siinä ole ollutkaan, mutta niin haluaisin ja valtavasti toivoisin. Tiedätkö, joskus tämä halu uuvuttaa ja toivominen tekee tuskallisen olon. Mutta...
Näin tunnen onnekseni vain silloin, kun olen oikein väsynyt ja silloin, kun kaipuu lähellesi tekee kipeää.
Suurimman osan päivästä, päivistä saat minut tuntemaan suunnattoman suurta ihastusta, iloa, riemua ja lämpöaallot läikehtivät vartalollani heijaavan suloista tunnetta luoden...tuntuu kuin kelluisi helteisen auringon alla, meressä turkoosinsinisillä laineilla. Enemmäkseen tunnen niin.
Tänään sydämeni puristuu pieneksi sitkäksi möykyksi rinnassani saaden ahdistuksen aikaan. On niin lähellä, että anna kyyneleiden tehdä purojaan kalpeille kasvoilleni. Ajattelen, että olkoon, virratkoon...vaikka olen mielessäin henkiä manannut ja taivaille luvannut etten vuoksesi kyyneleitä vuodata, nyt olen lähellä, niin lähellä kuin kuilun reunalla, rikkoa lupaukseni itselleni.
Nyt olen hukassa, niin eksyksissä, sormin haparoin tyhjyyteen kuin tarttuakseni edes pieneen toivon rippeeseen siitä, että välittäisit, että tuntisit edes vähän siitä, mitä itse tunnen. Tänään vaellan eksyksissä, etsien merkkejä sinusta, ihmetellen ympärilleni, olenko sinulle, niin onko minua sinulle,
Yritän hymyillä itselleni peilin kautta ja sanon, että kyllä olet kakara ja hassu. Nyt repeän nauruun, sillä näytän ihan typerältä, siltäkö minä näytän myös sinun silmissäsi...
Eihän se auta kuin repiä itsensä tuskasta ja ahdistuksesta irti, lähteä jatkamaan päiväänsä eteenpäin, mitä muutakaan voin...kyllä tämä tästä, tänään eksyksissä, huomenna on päivä uus...=)
Vastaukset 1
Vanhimmat
töissä, mutta sinä et.
et ole koskaan perjantaina paikalla :)