http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=3604&Itemid=173
Ote Aimo Hautamäen plogista
"Svebiliuksen mukaan tie taivaaseen eli kunnian valtakuntaan, kulkee maan päällä olevan armovaltakunnan kautta, sillä siinä katuville annetaan Pyhän Hengen voimasta synnit anteeksi."
Mihkähän on kun sellainen ajatus kuitenkin nousee tästä että ihminen on syntien anteeksi antaja. Ainakin välillisesti. Ja kuitenkin raamatun valossa ajattelisi että tuomiovalta on yksin Jumalan. Ja näin ollen valta ja voima antaa synnit anteeksi on Jumalan.
Uskon kautta toki olemme osallisa Jumalan valtakunnasta joka taas ei ole näkyvä ja ajallinen seurakunta. Jumala armahtaa kenet tahtoo. Ja tämä kertoo myös siitä että Pyhä Henki ei ole riippuvainen ihmsen tahdosta.
Seurakunnan tehtävä on luoda puiteet Jumalan sanan esilläpitämiseksi. Sen tehtävänä taas ei ole toimia "saara-äitinä" eli kasvattajana ja opettajana/ojentajana ja myös rankaisijana. (Nöyrtyä rakkaudenneuvojen alle/ nöyrtyä serakunnan (ajallisen) hoitoon)
Seurakunta ei voi ottaa itselleen sitä tehtävää joka Jumalan sanalla on. Se joko parantaa tai se pahentaa. Seurakunnassa saarnattavan opetuksen tulee ennen kaikkea olla Jumalan sanaa. Ei ihmiten tulkintoja siitä. Eikä ajallisen seurakunnan (ajallisia) rakkauden neuvoja.
Jumalan sana on se joka herätää ihmisessä synnin tunnon. Ei siis ajallisen seurakunnan rakkauden neuvot. Ja sen jälkeen kaikki muu on Jumalan tekoa. Usko ja armahdus on Jumalan lahja alusta lopuun asti.
Jumalan sana yhtä kaikki on se joka hoitaa ja ravitsee (ei ajallinen seurakunta). Jumalan sana on se joka ojentaa uskovaista Jumalan mielenmukaiseen elämään (ei ajallinen seurakunta).
Koska toisenlainen ajattelu johtaa ajatukseen siitä että ajallinen seurakunta on erehtymätön oikeamilinen ja Jumalan kaltainen (täydellinen rakkaudessa täydellinen totuudessa täydellinen kaikessa)
Jumala on piirtänyt sanallaan seurakunnan rajat.
Jumala on piirtänyt sanallaan oikean ja väärän rajan.
Jumala on sanansa kautta neuvomassa uskovaista taivastiellä.
Jumalan on sanallaan seurakunnan kulmakiveksi asettanut Kristuksen.
Jumala on sanallaan asettant seurakuntansa keskelle totuuden patsaan Kristuksen.
Ei ole muuta tietä kuin seurata Kristusta. Ja kartaksi meille on annettu Jumalan sana.
Mikä siis on seurakunta jonka tehtävänä ei ole ennen kaikkea ja ainoana pitää esillä muuttumatonta Jumalan sanaa? Ei rakkauden neuvoja. Ei saaraäidin hoivaa. Vaan Jumalan sanaa.
Mikä on se joka seurakunta joka otaa Jumalan sanlta pois sen auktoriteetti aseman. Tärkeintä ei ole pysyä Jumalan sanassa vaan ajallisen seurakunnan rakkaudessa/neuvoissa.
Ajatus siitä että se mikä "pahentaa ajallista seurakuntaa" on syntiä ja Jumalan valtakunnan vastaista - tälläiset ajatukset nousee tuosta saaraäidin hoivasta. Siitä että pysymällä saaraäidin hoivissa pysymme myös jumalan valtakunnassa...
Palvomme yhteisöjumalaa jos tuohon lähdemme. Yhteisö on se joka määritää auktoriteetit. EI Jumalan sanan.
Jumalan sana on yksin se josta armon mutta myös nuteen sanat löydetään.
Jumalan sanan tulisi olla ylin ja ainut ohejenuora täällä ajassa. Ei ihmisten tulkinta siitä. Pyhän Hengen kautta Jumala avaa sanastaan sen määräosan jonka katsoo lastensa tarvitsevan.
Ei seurakunnan eikä ihmisen kautta. Siltikään vaikka ajalliselle seurakunnalle on annettu velvoite luoda puiteet Jumalan sanan esillä pitämiseksi (nöyryydessä ja nöyryydelllä).
Jumala avaa sanastaan mutta myös sanallaan meille raamatun ilmoitusta. Silloinkin kun kuulemme sen ihmisen suulla.
Ote Aimo Hautamäen plogista
"Svebiliuksen mukaan tie taivaaseen eli kunnian valtakuntaan, kulkee maan päällä olevan armovaltakunnan kautta, sillä siinä katuville annetaan Pyhän Hengen voimasta synnit anteeksi."
Mihkähän on kun sellainen ajatus kuitenkin nousee tästä että ihminen on syntien anteeksi antaja. Ainakin välillisesti. Ja kuitenkin raamatun valossa ajattelisi että tuomiovalta on yksin Jumalan. Ja näin ollen valta ja voima antaa synnit anteeksi on Jumalan.
Uskon kautta toki olemme osallisa Jumalan valtakunnasta joka taas ei ole näkyvä ja ajallinen seurakunta. Jumala armahtaa kenet tahtoo. Ja tämä kertoo myös siitä että Pyhä Henki ei ole riippuvainen ihmsen tahdosta.
Seurakunnan tehtävä on luoda puiteet Jumalan sanan esilläpitämiseksi. Sen tehtävänä taas ei ole toimia "saara-äitinä" eli kasvattajana ja opettajana/ojentajana ja myös rankaisijana. (Nöyrtyä rakkaudenneuvojen alle/ nöyrtyä serakunnan (ajallisen) hoitoon)
Seurakunta ei voi ottaa itselleen sitä tehtävää joka Jumalan sanalla on. Se joko parantaa tai se pahentaa. Seurakunnassa saarnattavan opetuksen tulee ennen kaikkea olla Jumalan sanaa. Ei ihmiten tulkintoja siitä. Eikä ajallisen seurakunnan (ajallisia) rakkauden neuvoja.
Jumalan sana on se joka herätää ihmisessä synnin tunnon. Ei siis ajallisen seurakunnan rakkauden neuvot. Ja sen jälkeen kaikki muu on Jumalan tekoa. Usko ja armahdus on Jumalan lahja alusta lopuun asti.
Jumalan sana yhtä kaikki on se joka hoitaa ja ravitsee (ei ajallinen seurakunta). Jumalan sana on se joka ojentaa uskovaista Jumalan mielenmukaiseen elämään (ei ajallinen seurakunta).
Koska toisenlainen ajattelu johtaa ajatukseen siitä että ajallinen seurakunta on erehtymätön oikeamilinen ja Jumalan kaltainen (täydellinen rakkaudessa täydellinen totuudessa täydellinen kaikessa)
Jumala on piirtänyt sanallaan seurakunnan rajat.
Jumala on piirtänyt sanallaan oikean ja väärän rajan.
Jumala on sanansa kautta neuvomassa uskovaista taivastiellä.
Jumalan on sanallaan seurakunnan kulmakiveksi asettanut Kristuksen.
Jumala on sanallaan asettant seurakuntansa keskelle totuuden patsaan Kristuksen.
Ei ole muuta tietä kuin seurata Kristusta. Ja kartaksi meille on annettu Jumalan sana.
Mikä siis on seurakunta jonka tehtävänä ei ole ennen kaikkea ja ainoana pitää esillä muuttumatonta Jumalan sanaa? Ei rakkauden neuvoja. Ei saaraäidin hoivaa. Vaan Jumalan sanaa.
Mikä on se joka seurakunta joka otaa Jumalan sanlta pois sen auktoriteetti aseman. Tärkeintä ei ole pysyä Jumalan sanassa vaan ajallisen seurakunnan rakkaudessa/neuvoissa.
Ajatus siitä että se mikä "pahentaa ajallista seurakuntaa" on syntiä ja Jumalan valtakunnan vastaista - tälläiset ajatukset nousee tuosta saaraäidin hoivasta. Siitä että pysymällä saaraäidin hoivissa pysymme myös jumalan valtakunnassa...
Palvomme yhteisöjumalaa jos tuohon lähdemme. Yhteisö on se joka määritää auktoriteetit. EI Jumalan sanan.
Jumalan sana on yksin se josta armon mutta myös nuteen sanat löydetään.
Jumalan sanan tulisi olla ylin ja ainut ohejenuora täällä ajassa. Ei ihmisten tulkinta siitä. Pyhän Hengen kautta Jumala avaa sanastaan sen määräosan jonka katsoo lastensa tarvitsevan.
Ei seurakunnan eikä ihmisen kautta. Siltikään vaikka ajalliselle seurakunnalle on annettu velvoite luoda puiteet Jumalan sanan esillä pitämiseksi (nöyryydessä ja nöyryydelllä).
Jumala avaa sanastaan mutta myös sanallaan meille raamatun ilmoitusta. Silloinkin kun kuulemme sen ihmisen suulla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..epäuskoinen - hän nauroi Jumalan lupauksille.
Symboloiko tuo saara äidin vertaus ja rinnastus myös vl-liikettä ja siinä piilevää epäuskoa ?
Kirjoitit aika raikkaasti Hyshys - kiitos siitä !
että sain vähän myös apua selivitelesäni omia ajatuksiani :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000030485913
Siinä on paljon kootuna niitä ajatuksia jotka ovat olleet tiedossani vaikkakaan eivät "julkaisukelpoisia".
Raamatun keskseisin teema on Jumalan käyttämä minä persoona...
Minä johdatan laumani elävän veden lähteille...
Minä etsin eskyneen lapaan...
Minä olen tie totuus ja elämä
Joka uskoo minuun...
Jne.. MInä muotoa ei voida käytää jos todella Jumala ei tarkoita sitä että me olemme Jumalan "käden alla". Me olemme Jumalan johdatuksessa. Me olemme Jumalan hoidossa. Ei seurakunnan (ajallisen).
Saaraäiti - taivaanisä - jumalanlapsi.
Tässäpä kuvakieltä kerrakseen.
Vl-uskovaisen pitää asettua lapsen asemaan ja totella nöyrästi viisaampiaan. SRK sitten asettuu Saaraäidin asemaan vaienneen Jumalan puolestapuhujaksi, ja käyttelee näppärästi valtaa.
Joku tällä palstalla joskus sitä ihmettelikin, miksi vl:lät vaativat "lapsenkaltaista uskoa" aikuisilta ihmisiltä. Vl-piireissä vielä liikkuessani joskus tunsin suorastaan myötähäpeää kun aikuiset ihmiset lässyttävät kuin lapset. "Kasvamista" paheksutaan.
Tässäpä sitten nöyrä lauma SRK:n rakkauden neuvoin paimennettavaksi.
sellaista valtakuntaa, jossa vallitsee TÄYDELLINEN armo ja anteeksiantamus. Tällaista valtakuntaa ei ihminen voi parhaalla tahdollaankaan synnyttää.
Hyshys, olet oikeassa. Vain Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat tallaisen valtakunnan synnyttäneet, sitä hoitaneet ja sen puolesta taistelleet.
Niinpä tämä valtakunta kestää ajasta iankaikkiseen.
Uudessa testamentissa sanotaan selkeästi:
"Yksi on välimies ihmisen ja Jumalan välillä, Jeesus Kristus".
Paavali tuomitsee ehdottomasti sellaisen opin, jossa välimiehen asemaan asetetaan seurakunta. Paavalin sana on täysin yksiselitteinen: vain Jeesus on välimies. Pyhä Henki voi vaikuttaa ihmisen tulemaan uskoon vaikka erämaassa, jossa ei ole yhtäkään ihmistä ja sekin jopa maassa, jossa ei ole koskaan vanhoillislestadiolaisuudesta kuultukaan.
Jumalahan voi puhua vaikka maan kivien kautta. Mutta ne ihmiset, jotka kuvittelevat, että Jumala kykenee puhumaan vain vanhoillislestadiolaisen ihmisen kautta, ovat eksyneet kauas Raamatusta ja Jumalasta.
Johannes Kastajakin. Ei ollut vl:ää saarnaamassa syntejä hänelle anteeksi. Jeesuksen, Jumalan Pojan opetuksen mukaan Johannes oli kuitenkin suurin vaimosta syntyneitten joukossa ja eli anteeksiantamuksen armossa suoraan Jumalan kanssa.
Siellä erämaaassa - poissa ihmissaastassa hän pyhittyi kalliiseen tehtäväänsä, johon hänet Jumala oli valinnut.
Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen
19 Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" [20:19-31: Matt. 28:16-20; Mark. 16:14-20; Luuk. 24:36-53; Ap. t. 1:1-14 : Matt. 18:20 | 1. Kor. 15:5]
20 Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.
21 Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." [Joh. 17:18]
22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."
>>23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."
Paljastitpa todella vl-kieroilun ytimen.
Kerro, mitä muuta löytyy !
"Mihkähän on kun sellainen ajatus kuitenkin nousee tästä että ihminen on syntien anteeksi antaja."
Mutta huom! ei siitä syystä että Jumala tuomitsisi vaan siitä syystä että hän, ihminen itse tuomitsee. Anteeksiantaminen on tuomitsemisesta luopumista. Se ei ole sitä että joku ensin pystyttää toisen syntisyyden eteensä ja sitten "antaa sen anteeksi". Tätä jälkimmäistä harrastetaan vanhollislestadiolaisuudessa ja se on vastoin Jeesuksen opetuksia jos ne oikein ymmärretään.