Ruotsinkielen pakkosyöttö

Olen pettynyt ja vihainen siitä, että yhteiskunnassamme meidän keski-ikäisten lapset, pakotetaan edelleen pakkoruotsin opiskeluun ilman vaihtoehtoja. Olen itse aikoinaan joutunut pakkoruotsituttamaan itseni koulussa useita vuosia ja kirjoittamaan sen ylioppilaskirjoituksissa.
Sen jälkeen lähdin Eurooppaan opiskelemaan ja työtä tekemään useammaksi vuodeksi. Missään päin Eurooppaa en tarvinnut yhtäkään sanaa ruotsia, enkä sitä kuullut. Saksaa, ranskaa, italiaa ja espanjaa olisin sitäkin enemmän tarvinnut. Harmitti vietävästi tuo ruotsiin tuhlattu vuosien punnerrus, ulkoluku ja hukkaenergia, joka vei opiskeluajan muilta tärkeiltä kieliltä, ja jonka hyödyn sain karvaasti kokea.
Huomasin että muutamat tapaamani pohjoismaiset henkilöt puhuivat sujuvampaa englantia ja heillä oli muutenkin laajempi vieraan kielen taito, syystä että heillä ei ollut koskaan ollut koulussa vastaavaa vuosien pakkosuomea rasitteenaan. Surullista, että lapseni vielä vuonna 2007 joutuvat lukemaan pakkoruotsia eli siis palveluruotsia yliopistossa ja korkeakoulussa vaikka opiskeltava ala vaatisi tärkeitä maailmankieliä.
Ruotsin pakko-opiskelu ei ole moraalisesti oikein eikä muutenkaan tarpeen nykymaailmassa kuten ei ollut aikoinaan minullekaan. Sen pakkosyöttämistä ei voi puolustaa mitenkään muuten kuin että valtaväestön on palveltava vähemmistöeliittiä jos yksikin heistä sitä vaatii.
Yhteiskuntamme veroamaksavilla asukkailla on oltava mahdollisuus äidinkielensä lisäksi itse valita se kieli (mahdollisuuksien rajoissa tietysti) josta juuri hän katsoo saavansa etua ja josta hän on opinnoissaan kiinnostunut.
Tällaista pienen kielen pakko-opiskelulpolitiikkaa ei ole missään muualla Euroopassa. Asiasta on saatava avoin ja julkinen keskustelu!