Muistakaa isovanhemmat , että ette lähde maksamaan ylihinnoiteltuja lahjavaatimuksia.
Viime joulun aikaan jotkut isovanhemmat kirjoittivat jopa ottaneensa lainaa , että voivat kustantaa jälkikasvujensa lahjavaatimukset ja joululounaat.
Sanokaa hyvissä ajoin lapsillenne, jos teillä ei ole varaa ostaa 50.00€ maksavia naukuvia kissoja ja satojen € hintaisia pelejä.
Isovanhemmat jos haluatte olla Joulunne rauhassa teillä on siihen oikeus, ilman itsesyytöksiä ja ilman pahaa mieltä.
Aikuiset nuoret älkää odottako eläkkeellä olevien vanhempien maksavan joulukaljojanne ja viinojanne. pysykää kotonanne, antakaa vanhuksille rauhallinen joulu.
Viime joulun aikaan jotkut isovanhemmat kirjoittivat jopa ottaneensa lainaa , että voivat kustantaa jälkikasvujensa lahjavaatimukset ja joululounaat.
Sanokaa hyvissä ajoin lapsillenne, jos teillä ei ole varaa ostaa 50.00€ maksavia naukuvia kissoja ja satojen € hintaisia pelejä.
Isovanhemmat jos haluatte olla Joulunne rauhassa teillä on siihen oikeus, ilman itsesyytöksiä ja ilman pahaa mieltä.
Aikuiset nuoret älkää odottako eläkkeellä olevien vanhempien maksavan joulukaljojanne ja viinojanne. pysykää kotonanne, antakaa vanhuksille rauhallinen joulu.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Antakaa myös isovanhempienne osallistua lastenne lahjahankintoihin. Älkää kieltäkö heiltä sitä iloa, että saavat antaa pikkuisille jotain pientä pukinkonttiin.
Mikä tuo mummulle sen enemmän iloa kuin pieni paketti, josta lapsi iloitsee ja saa hyvän mielen. Jos sattuukin niin, että mummu joka ei tiedä mitä lapsella on ja mitä hän tarvitsee, ostaakin pikkupojalle punaisen auton, josta poika on onnessaan mutta äiti ei, voisi äiti pitää suunsa kiinni ainakin sen hetken kun lapsi lahjastaan riemuitsee.
Mummun ehtii haukkua sitten myöhemminkin.
meno eläkeläisen kukkarosta, kun on seitsemän lastenlasta. Menoerä kaksi kertaa vuodessa, kun ottaa syntymäpäivätkin huomioon. Siis 14 kertaa vuodessa lahja. Jos lahjan arvo on 15-20e, niin vuodessa kuluu 210-280e lastenlasten lahjoihin...Sitä luokkaa suurinpiirtein ja olen pyrkinyt siihen, että jokainen lapsenlapsi saa samanarvoisen lahjan.Kalliisiin lahjoihin ei ole varaa.
eipähän se mikään pakko ole niitä kalliita lahjoja ostaa.. vaikka haluttaisikin joku 50euron lahja niin mikä pakko se semmonen silti on ostaa??? että järjen käyttö on sallittu myös isovanhemmilla. jos ei oo varaa ostaa kallista niin sit ei osta!
Ensimmäisen lapsen kohdalla sanoin nheti, että varani eivät kestä kalliita lahjoja.
Ostelen mukavia juttuja ympäri vuoden ja säästän jouluhjoiksi.
Nyt on jo monta lapsenlasta, mutta toistaiseksi olen keksinyt heille lahjat joka joulu.
Leikki-ikäiset olen pitänyt pyjamissa, niin että osaavat jo niitä odottaa. Muuta ei sitten heille olekaan, minulta. Saavat kyllä ihan tarpeeksi lahjoja kaikilta sukulaisilta.
Kuitenkin sopia lahjoista etukäteen vanhempien kanssa. Ja jos lapsenlapsi saa lahjuksia, niin älkääpä unohtako vanhempia -saatte sitten jatkossakin tavata ihania kultamussukoitanne kun muistatte välillä myös niitä muita "läheisiänne".
Siis jos läheisesi eivät muista SINUA lahjoilla, et anna heidän tavata lapsiasi ?
Lahjan antamisesta menee ilo lahjan antajalta jos siitä täytyy ensin neuvotella lahjansaajan vanhempien kanssa. Ja eihän se ole mikään yllätyskään enää, jos siihen pitää lupa kysyä. Aika typerää minusta.
Lahjan antaja päättää mitä haluaa antaa ja lahjan saaja sen, pitääkö saamastaan lahjasta, muilla siihen ei ole sanomista.
Vanhemmat voisivat pitää senverran yhteyttä isovanhempiin, että he olisivat ajantasalla siitä mitä lapsi tarvitsee tai mistä hän pitää, jos he eivät anna isovanhempien olla lastenlasten kanssa ja näin itse tutustua lapsiin ja heidän mieltymyksiinsä.
Jos lapsella on jo sata pikkuautoa tai vauvanukkea, niin olisi hyvä kysyä mitä perheessä tarvittaisiin. Kyse on mielestäni myös ihan kohteliaisuudesta. Ikävää sitten manailla jälkeenpäin sitä krääsän määrää ja ne villasukat jäivät tänäkin vuonna saamatta.
Ja tuohon muiden läheisten muistamiseen, meillä (minun lapsuuden perheessäni siis) on aina muistettu mummot, ukit, serkut, kummit, miniät, vävyt ja jopa kissat -omalta anopiltani en ole koskaan saanut mitään. Mutta se kertookin hänestä hyvin paljon. Onneksi olen saanut häneltä hyvin ihanan ja rakastavan miehen, joten ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin :)
Kyllä on huomattu,miten mummojen tunteilla rahastetaan.Tai käytetään muuten mummoja hyväksi.
Eräskin eromummo sanoi kaikinkeinoin yrittävänsä olla väleissä x-miniänsä kanssa,jotta tämä antaisi tavata sitten lapsia,jotka OVAT TIETYSTI ÄIDILLÄ.
Itse en jaksanut tätä teatteria ja mielistelyä
vieraan ukon työntyessä lastenlapsilleni isä-
kanditaatiksi-ja nyt on hiljaista meillä vaarin kanssa.-Että tälläistako peliä pidetään erotessa?
Ja jopa joulunakin?
Mitä antavat lahjaksi?-Kyllä anoppisi voi olla ihan hyvä ihminen,vaikkei lahjoja annakkaan.Mutta
sinä raukka olet materialisti -ja arvostat vain rahojen ja tavaroitten perusteella.
En ole minäkään saanut anopiltani lahjoja koskaan.En synttärinä enkä jouluna.-Se kyllä kertoo hänestä paljon!- Mut enpä minäkään ostele hänelle mitään.Poikansa hoitakoon sen puolen.Anoppini on NIIN pihi että synttärit ja joulut on hänen mielestään turhia rahanhaaskaus aikoja.Säälittävää.
Ei minuakaan anoppi muista, ei sisaret, ei serkut.
Kyllä on aina se niin ottanut päähän.
Mutta enpä minäkään osta heille mitään. En ole koskaan ostanut! Siitäs saavat takaisin saituutensa.
Saavat ihan turhaan odotella minua lahjapussin kanssa, sillä en mene.
EN.
...asioida ilman teatterinaamioita. Mielestäni on sairasta, jos lasta käytetään käsikassarana ero- ja riitatilanteissa. En ymmärrä, miksi pitää mielistellä tai muutenkaan sotkea omia tunteita liikaa toisten perhe-elämään.
En yhtään ihmettele, kun lapset voivat pahoin tässä maassa. Jossain avierossa saattaa katketa lapsen suhde rakkaisiin isovanhempiinkin. Se on kohtuutonta lapselle. Kusipäisiä ovat kaikki ne vanhemmat ja muut sukulaiset, jotka lisäävät lasten kärsimystä kiukuttelemalla ja katkaisemalla suhteet omien oikkujen ja mieltymyksien vuoksi.
minun mummoni 77v. neuloo joka jouluksi kaikille lapsille/lapsenlapsille/lapsenlapsenlapsille villasukat :)
se on hyvä lahja ja ei tarvitse shoppailla kun langat vaan. ei me olla koskaan mitään ihmeellisiä/kalliita lahjoja odotettukkaan!
jos kerran ostaa kalliin lahjan, niin lapset odottavat sitä toistenkin. (tosin joulupukkihan ne lahjat hankkii)
t.Äiti -84, poika -06
tarviiko tällaista asiaa aikuisiie toitottaa. Jos on niin huonosti asiat, että menee velaksi ostamaan , niin jossain mättää. Onneksi meidän mammoilla on rahaa vaikkakin tyytyväisin olen villasukkiin. Meillä menee niin päin, että myös me "aikuiset" lapset ostamme vanhemmille lahjoja. Raha on niin vanha keksintö, että on oma vika, jos sitä ei ole. Ei nyt ihan , mutta melkein aina. Minä teen paljon itse lahjoja, kokeile sinäkin niin ei tarvitse helvetin portteja kolkutella.
on meidänkin mummolla rahaa, mutta on vaan niin pihi, ettei halua ostella lahjoja (tai sitten ei vaan enää kehtaa/halua) :D
ja isovanhempamme eivät hurahda tähän joululahjaruljanssiin. Tosiasiahan on, että lapset haluavat kaiken maan ja taivaan väliltä. Joululahjamainoksia tuupataan postilaatikoista sisään kilotolkulla ja sieltä on kiva valita kasa tavaraa, josta ilo on usein lyhytaikainen.
Minun isoäiti on kutonut lapsille lahjaksi sukkia ja lapasia, mieheni isoäiti tehnyt kullekin lapsille tyynyliinoja ja lakanoita (itsepainettuja). Kahdeksanvuotias tyttäreni osaa jo odottaa isomummojen itsetekemiä juttuja, eikä edes mangu heiltä mitään kallista (ne toiveet esitetään vanhemmille).
kun ne isovanhemmat eivät toisi jatkuvasti (ei vain jouluna) kaikenlaisia kalliita lahjoja lapsille. Lapset osaavat arvostaa niitä korkeintaan yhden illan ja sen jälkeen ne jäävät vain ylimääräiseksi rojuksi lojumaan lattioille.
Olen sanonut asiasta isovanhemmille, mutta ei meinaa mennä jakeluun. Olen kertonut, että tavaroilla leikitään ilta, niiden siivoamisesta riidellään vuosi ja sitten ne heitetään roskiin - rikkinäisinä tai ehjinä. Olen ehdottanut, että jos haluaa jotain tuoda, niin vaikka piirustuspaperia tai teippiä tai liimaa tai kyniä, sillä niitä meillä kuluu. Vähän aikaa se onnituikin, mutta ei kauaa.
Viimeksi vihdoin äitini soitti ennen vierailuaan ja kysyi, mitä tavaraa hän saisi lapsille tuoda. Ei kuulemma halua aina tuoda askartelutarviketta. Lopulta suostuin siihen, että hän kysyy lapsilta, mitä he haluavat. Yllätyin itse yhtä paljon kuin mummokin, kun pojat pyysivät uudet verytteluhousut, kun jalkapalloa pelaavat ja aina on kaikki verkkarit pyykissä. Mummo sitten toi molemmille veryttelypuvut ja jotain muitakin vaatteita ja pojat olivat ikionnellisia ja vaatteet ahkerassa käytössä.
Toivottavasti jatkossa noudatetaan samaa tapaa, niin siitä on iloa mummolle, lapsille ja meille vanhemmille, kun ei itse tarvitse ostaa niin paljoa vaatteita.
Ilmoitin jo syksyllä lapsilleni, miniälle ja vävylle, että tästä lähtien en osta KENELLEKÄÄN mitään lahjoja, ikinä!
ENKÄ myöskään vastaanota heiltä lahjoja, ikinä!
Päätös oli vaikea, mutta harkittu ja ainoa mahdollinen mun tapauksessa.
Pieni sairaseläke menee tyystin asumiseen ja lääkkeisiin.
Eikä aina ees riitä.
He ymmärsivät tilanteeni.
Pikkuset uskoo vielä Pukkiin joten ei mun sukkaparin puuttuminen heidän iloaan pilaa. Saavat kyllä paljon lahjoja muilta, tai siis Pukilta.
Viime viikonloppuna kurkimme ikkunassa josko tonttuja näkyis ja kyllä he "näkivät ainakin satakymmentä".
Ihanaa.
Ihanaa Joulua kaikille!
On paras joulu.