Lueskelin iltapäivällä Mika Waltarin kirjaa ”Ihmiskunnan viholliset”. Lähes 1000-sivuinen järkäle. Olen kirjan jo kauan sitten kerran lukenut, mutta poikani täällä tänään käydessä hän lainasi hyllystäni eräitä kirjoja ja hypisteli tuotakin, mutta jätti sen pöydälle, ja niinpä se tarttui minun käteeni.
Kirjan silmäily, sen tematiikka, toi mieleeni erään toisen aktuellin asian: otsikossa mainitun Alpo Rusin kirjan, tai oikeammin hänen siinä kertomansa. Sekin on kai lähes 1000-sivuinen järkäle, ja mainituilla kirjoilla on muutakin yhteistä. Ja myös yksi oleellinen ero.
Kun tuo onneton hoitajatilanne on vielä pahasti keskeneräinen, niin otan esille tämän hieman pitemmälle edenneen asian. Tosin keskeneräinen sekin on, muutenkin kuin korvauskysymysten osalta. Siis myös totuuden osalta. Uskon, että keskustelua asiasta tulee riittämään ja uusia todistajia ilmaantumaan.
En ole siis hankkinut Rusin kirjaa, ja tuskin hankinkaan. Mutta arvosteluja siitä olen lukenut. Kirja on saanut kehuja sekä moitteita. Sanojan tiedossa olevat puoluesympatiat näyttävät määränneen, kumpia on tullut.
Eräs sdp:n kansainvälisen osaston johtohenkilö Rusin tarkoittamina vuosina (nimi ei jäänyt mieleeni) kirjoitti muutama päivä sitten pitkän artikkelin, jossa lähes kohta kohdalta leimasi Rusin väitteet vääriksi. Hän esimerkein todisti, että demarien tärkeimmät yhteydet olivat silloinkin länteen ja etenkin Yhdysvaltoihin, ei Neuvostoliittoon eikä Itä-Saksaan enempää kuin puolueettomuuden minimivaatimusten mukaan. Mainitut maat olivat enemmän kommunistiemme ja kepun mandaatilla.
Berliinin Humboldt-yliopiston vieraileva professori Seppo Hentilä on kyllä taustaltaan vasemmistolainen, mutta on aika luontevaa yhtyä hänen HS:ssa noin viikko sitten olleessa arvostelussaan sanomaan, että
ei pitäisi uskoa jokaista tiedusteluraportin sanaa. "Jos historioitsija luottaa siihen, että jokainen sana itätiedustelun kertomuksissa on totta, hän antaa KGB:lle ja Stasille ensiyön oikeuden Suomen poliittisen historian kirjoittamiseen. Rusille on näin käynyt - ja tulkitsen, ei taitamattomuudesta vaan tietoisesti ja harkiten. Kirjoittajan motiivien arvaileminen ei ole arvostelijan asia", lataa Hentilä.
Pekka Ervasti tänäisessä Suomen Kuvalehdessä ”lohkaisee” hyvin: ”Rusin tiiliskiveä on verrattu Raamattuun. Aivan. Molemmat ovat paksuja, eikä kumpaakaan pidä ottaa kirjaimellisesti”.
”Ihmiskunnan vihollisten” kertoja on Minutus Lausus Manilianus. Hän eli muinaisen Rooman inhottavien imperaattoreiden Claudiuksen ja Neron ajalla, ja oli tapahtumien keskiössä, eikä pysynyt itsekään tahrattomana tuossa likaisessa valtapelissä. Minutus Lausus ei yritä niin väittääkään, vaan päinvastoin itseinhoa tuntien kertoo asiat niin kuin ne olivat.
Rupesin pohtimaan, että kuinka Rusi itse sitten voi säilyä niin puhtoisena, kun hän oli vuosikausia niiden juonittelujen keskiössä, josta hän kirjassaan kertoo? Vai olisiko kyse vain siitä, että Minutus Lausus kertoo tapahtumista rehellisesti?
Kirjan silmäily, sen tematiikka, toi mieleeni erään toisen aktuellin asian: otsikossa mainitun Alpo Rusin kirjan, tai oikeammin hänen siinä kertomansa. Sekin on kai lähes 1000-sivuinen järkäle, ja mainituilla kirjoilla on muutakin yhteistä. Ja myös yksi oleellinen ero.
Kun tuo onneton hoitajatilanne on vielä pahasti keskeneräinen, niin otan esille tämän hieman pitemmälle edenneen asian. Tosin keskeneräinen sekin on, muutenkin kuin korvauskysymysten osalta. Siis myös totuuden osalta. Uskon, että keskustelua asiasta tulee riittämään ja uusia todistajia ilmaantumaan.
En ole siis hankkinut Rusin kirjaa, ja tuskin hankinkaan. Mutta arvosteluja siitä olen lukenut. Kirja on saanut kehuja sekä moitteita. Sanojan tiedossa olevat puoluesympatiat näyttävät määränneen, kumpia on tullut.
Eräs sdp:n kansainvälisen osaston johtohenkilö Rusin tarkoittamina vuosina (nimi ei jäänyt mieleeni) kirjoitti muutama päivä sitten pitkän artikkelin, jossa lähes kohta kohdalta leimasi Rusin väitteet vääriksi. Hän esimerkein todisti, että demarien tärkeimmät yhteydet olivat silloinkin länteen ja etenkin Yhdysvaltoihin, ei Neuvostoliittoon eikä Itä-Saksaan enempää kuin puolueettomuuden minimivaatimusten mukaan. Mainitut maat olivat enemmän kommunistiemme ja kepun mandaatilla.
Berliinin Humboldt-yliopiston vieraileva professori Seppo Hentilä on kyllä taustaltaan vasemmistolainen, mutta on aika luontevaa yhtyä hänen HS:ssa noin viikko sitten olleessa arvostelussaan sanomaan, että
ei pitäisi uskoa jokaista tiedusteluraportin sanaa. "Jos historioitsija luottaa siihen, että jokainen sana itätiedustelun kertomuksissa on totta, hän antaa KGB:lle ja Stasille ensiyön oikeuden Suomen poliittisen historian kirjoittamiseen. Rusille on näin käynyt - ja tulkitsen, ei taitamattomuudesta vaan tietoisesti ja harkiten. Kirjoittajan motiivien arvaileminen ei ole arvostelijan asia", lataa Hentilä.
Pekka Ervasti tänäisessä Suomen Kuvalehdessä ”lohkaisee” hyvin: ”Rusin tiiliskiveä on verrattu Raamattuun. Aivan. Molemmat ovat paksuja, eikä kumpaakaan pidä ottaa kirjaimellisesti”.
”Ihmiskunnan vihollisten” kertoja on Minutus Lausus Manilianus. Hän eli muinaisen Rooman inhottavien imperaattoreiden Claudiuksen ja Neron ajalla, ja oli tapahtumien keskiössä, eikä pysynyt itsekään tahrattomana tuossa likaisessa valtapelissä. Minutus Lausus ei yritä niin väittääkään, vaan päinvastoin itseinhoa tuntien kertoo asiat niin kuin ne olivat.
Rupesin pohtimaan, että kuinka Rusi itse sitten voi säilyä niin puhtoisena, kun hän oli vuosikausia niiden juonittelujen keskiössä, josta hän kirjassaan kertoo? Vai olisiko kyse vain siitä, että Minutus Lausus kertoo tapahtumista rehellisesti?
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Vainoharhaisuuteen taipuvaa lukijaa häiritsee ajoittain se, että kun demaria oikein messevästi päästään lyömään, juuri siinä kohtaa puuttuu lähdeviite. Onko kysymys silloin kirjoittajan omasta tiedosta, jolloin lähdettä ei tarkkaan ottaen voi olla? Mutta kun tapahtumat ovat sellaisia, että siellä ei Rusi ole voinut olla mailla eikä halmeilla. Vai onko kyse arvelusta vai arvauksesta? Sitä jää lukija paranoidioissaan pohtimaan."
Timo Laukkio arvostelussaan (vain pieni ote).
Laukkio hämmästelee arvostelussaan myös Rusin Väyrysen esittämistä putipuhtaana pulmusena.
Kohta Sonnimies tulee ja sanoo Laukkion olevan punikki ja asia on kuitattu.
Siis avauksessani esittämieni pohdintojen lisäksi.
Mielestäni tuon pohtiminen ei vaadi suurtakaan aivotyötä päätyäkseen todennäköisesti oikeaan ratkaisuun. Siihen saattaisi pystyä moni kepulainenkin. Ehkäpä toinen noista tähän jo vastanneistakin. Se ei ole sonni"mies". Mutta saattaisi se toinenkin pitää oivaltamansa oikean tuloksen omana tietonaan. ;)
... minun kirjoituksiani ryppyotsaisiksi ja tosikkomaisiksi. Sopisikohan nuo määritelmät tähän avukseesi! Ja miten juttu liitty Suomen keskustaan ja sen harjoittamaan politiikkaan!
...Alpo Rusi on nykyisin kepulainen? Ja etkö ole huomannut, että hänestä on kirjoitettu tällä palstalla paljonkin? Etkö muita, että itsekin olet kirjoittanut?
Tuo minun esitykseni on pohdiskeleva, ja minut herätti noihin pohdintoihin tuo mainitsemani Mika Waltarin kirja - paljon merkittävämpi kuin Rusin opus - enkä ollut esityksessäni edes kovin ryppyotsainen. Toki tämä varmasti on liian tosikkomaisesti totta
>> Rusin tiiliskiveä on verrattu Raamattuun. Aivan. Molemmat ovat paksuja, eikä kumpaakaan pidä ottaa kirjaimellisesti
...
jotkut ns. asevelisosialistit jotka olivat muka niin voimakkaasti länteen suuntautuneita, valitsivat autokseen aina ladan tai mossen?
Kyllä Unto Varjonen - johtohenkilöistä ensimmäisiä - tunnetusti oli amerikkalaisten autojen harrastaja, ja muistaakseni se Penna Tervokin ajoi kuolonkolarinsa Chevroletilla.
Saattoipa olla niin, että kun olivat sosialisteja olivat köyhiä, ja joutuivat siksi tyytymään itäautoihin. Ei niitä länsiautoja juuri ollut saatavissakaan niinä aikoina. Esim. lähes kaikki Lapin taksit 1950-luvulla olivat Pobedoja - joka korkean maavaran ja tehokkaan lämmityslaitteen omaavana oli kyllä ihan sopiva tarkoitukseensa siellä, vaikka tiettävästi oli varsinainen bensasyöppö.
On muuten minunkin 15 autostani yksi ollut Lada; kun luovuin käytetystä Isuzustani ei tarvinnut paljonkaan lisärahaa laittaa uuteen Ladaan päästäkseni 1973. Ja oli se minulla peräti neljä vuotta, kunnes ostin sitten Audin tullivapaana lähtiessäni YK-keikalle Siinaille.
Arvaa, kuka sai lahjaksi lypsykoneen ja Belarus-traktorin NL:lta?
Siitä on joku juttukin, kun kyseinen henkilö piti puhetta ja mainosti Belarusta ja joku huusi yleisön joukosta, että kelpaisi hänellekin, kun ilman saisi.
Tiettävästi tositarina, tai sitten ei.
Mikä auto hänellä mahtoi olla, Mosseko, vai Tsiguli??
Se lypsykone on kuulemani mukaan näytillä siellä vironperällä.
Se on niin ihmeellinen rustinki että, sitä ei alettu käyttämään ollenkaan.
Belarus traktoreista verrattuna länsimaisiin?
????
mutta hydrauliletkua ei ole pätkääkään!
Niitä on laitettu suomessa, maahantuojan toimesta sitten ennen luovutusta.
Kaikki oli rautaputkilla ja "banjoliittimillä"
Rusi maksaa vain kalavelkoja - onnistuneesti. Minkä todistaa se ettei kukaan kirjan syytöksien kohteeksi joutunut ole niitä julkisesti vääräksi väittänyt.
Kekkosen Suomessa ajauduttiin tilanteeseen jossa omia sisäpoliittisia asemia saattoi kohentaa vain osoittamalla ulkopoliittista oikeamielisyyttä. SDP:n tuolloiset avainhenkilöt, kuten niin moni muukin, menivät vain liiallisuuksiin tuossa oikeamielisyyden osoittamisessa. Nämä sosialistisen uskon omaksuneet kylmän sodan veteraanit toimivat oman uransa eteen vastoin todellista vakaumustaan, sillä tuskin hekään niin yksinkertaisia olivat, että olisivat totalitaristisen sosialismin propagandan ottaneet todesta, he tavoittelivat vain itselleen parempaa asemaa ja Kekkosen hyväksyntää, sekä Moskovan vahvistusta luottamukselle
Tuosta edellä mainitusta Rusin kirja on todiste, ja sellaisena se pitää nähdä. Ja pottujen antamisena pottuina.
Kepulle kunniaksi täytyy sanoa, että sillä oli puheenjohtajana noina 70-luvun vaaran vuosina Tanneriin verrattava aatteellinen ja oikeamielinen Virolainen, mies jolla oli riittävän vahva oma näkemys ja tahto. Kuten Tannerilla SDP:n kunnian vuosina.
Rusi paljastaa asioita valikoiden, pitäen itsensä ja tukijansa puhtaana, se hänelle suotakoon ja meidän kirjan lukeneiden pitää se ymmärtää.
Kirja on hyvä - suosittelen sinullekin - äläkä lue sitä pelkkien demarilasien läpi
Siis kirjan hankkimista ja lukemista. Tai kai sen saa jo lainatuksi kirjastostakin, mutta minä kun aika paljon noista historian asioista kirjoittelen - vähän muuallekin kuin tänne - niin paljon joudun hankkimaan kirjoja omaksenikin, jotta voin aina niistä asioita tarkistella.
Minulla muuten ei ole demarilaseja. On vin silmälasit, nämä uusimmat kehyksettömät ja tummentamattomatkin. Mutta ei myöskään sellaisia laseja, joissa olisi pois suodatus kaikelle vähänkin punertavalle.
hevosen, ettei aina tarvi lainahevosilla ratsastaa. Mikä helvetin kirja-arvosteluosasto tämä on ja miksi pidät tätä palstaa vieras- & päiväkirjanasi. Eikö sinulla enää lanttu leikkaa sen vertaa, että voisit olla käyttämättä oikeita kirjantekijöitä keppihevosinasi.
Tuo kuvastaa vain sitä, että olet epävarma itsestäsi, vaikka muuta yrität näytellä. Toisekseen tuollainen paljastaa perusluonteesi sen puolen, että käytät aina toisia hyväksesi jotta saisit itsesi näyttämään viisaammalta mitä oletkaan.
Kirjoittaisit joskus kuinka vain demarit ovat täydellisiä, etkä moittisi keskustaa ja keskustalaisia joka käänteessä. Voisit siis tuoda senkin esille mitä sinä kannatat.
Se olisi paljon reilumpaa kuin kierellä ja kaarella tuhannen aasinsillan jälkeen siihen, että kepulaiset on paskoja.
Kyllä tuo sinun kirjojen luku jo tiedetään, ym:kin
sinun ja sinun sukusi asiat, joten kerro lyhyesti ja ytimekkäästi, niinkuin armaeijassa on tapana, se asia mitä sinulla on ja poistu sitten takavasemmalle odottamaan kommentteja.
Tuollainen turha lässyttäminen tuskin ketään kiinnostaa.
Yritätkö olla suurempikin mielipidevaikuttaja. Ei tämä ole mikään sellainen paikka, että sinun kannattaa siihen energiaasi käyttää.
Kyllä täällä älli pelaa muillakin, vaikka vaikea sinun on sellaista käsittää, itseäsi kun olet niin täynnä.
Nämä sinun avausesi ovat enemmän jotain muuta kuin avauksia.
KYLLÄ SINÄ OLET SITTEN VIISAS IHMINEN.
Ei varmaankaan maailmankaikkeuteenkaan sovi toista samanlaista. ONNEKSI.
Siispä tosiaankin psykiatrisesti mielenkiintoinen tapaus, niinkuin tuolta toisaalta äskettäin luin.
...että olisin psykiatrisesti mielenkiintoinen tapaus (kuten väitti se psykiatri, joka kirjoitti joka toisen sanan väärin), kun pelkästään tuon esityksesi perusteella itse varmaan olisit paljon mielenkiintoisempikin.
Vaikka ovathan ne psykiatrit monenlaisia tulleet ammatissaan tuntemaan. Luulisin. Mutta sinä sen siis näyt tietävänkin. Mistähän yhteydestä?
Minusta on vain mielenkiintoista lueskella kirjoja. Mielestäni monet niiden kirjoittajat ovat tai ovat olleet itseäni viisaampia. Niin myös Mika Waltari kuten tuo Minutus Lausus Manilianus. Ehkä nuo jopa viisaampia kuin Alpo Rusi. Ainakin kuuluisampia. Mutta kyllä Rusinkin näkemykset minua kiinnostavat. Ja niistä annetut arvioinnit - todennäköisesti itseäni viisaampien antamia.
Siksi puhun kaikesta tuollaisesta mieluummin kuin pelkistä oman pääni tuotoksista. Sen metodin jätän teille kepulaisille.
oman pääsi tuotoksista, kun niitä ei taida liiämmilti olla.
Sinä olet vain tottunut kopiomaan muitten älykkäämpien ajatuksia, mitä sitten tänne saitillekkin kuljettelet tehostamaan itseäsi.
Sinulle en kerro psykiatrian tietämisestä tai tietämättömyydestäni mitään, koska se ei ole minulle mikään ongelma. Kuten ehkä eräälle toiselle.
Sen kyllä voin sinulle sanoa, ettei niiden aikaisempien psykiatriaa koskevien kirjoitusten kanssa ole minulla mitään tekemistä. Tai saattaa ollakkin.
Ja samalla kun aloin oikomaan asioita, niin kerronpa senkin, etten ole keskustaa edes koskaan äänestänytkään. Tai sitten olen. Sinulle demarille sopiva vastaus. Senhän demariutesihan sinä kiellät, mutta kylläkin turhaan. Tai sitten sinä olet vain niin perkeleen tyhmä, että syöt maata kokoomuksen alta, auttamalla demareita. Se on vähän niinkuin kantaisit vettä pohjattomaan kaivoon.
Yritähän järkiintyä, jos vielä kykenet.
Kuulin vain eräiden opiskelijoiden tutkailleen, nimenommaan tätä keskustan saittia. Kaipa he tutkivat muitakin, kukin mieltymystensä ja tarpeidensa mukaan, tutkintojaan tai väitöskirjojaan väsätessään.
Nykyäänhän on paljon helpompaa tuo tarvitsemansa tiedonsaanti, mitä oli silloin kun itse opiskelin.
Ja siitä on aikaa.
Vielä pieni kysymys, eikö sinulle ole kukaan koskaan kertonut miten ihmisen aivot rekisteröivät lukemansa tekstin, siitä asiasta on oikein tutkimuskin olemassa. Ei sillä ole aina niin väliä missä järjestyksessä ne kirjaimet ovat, ja silti teksti on ihan luettavaa. Voi sieltä osa puuttuakkin.
Lähinnä narsistinen ihminen takertuu mokomaan pikkuseikkaan.
Tuli vain mieleeni kun tapanasi on yrittää nolata toista, huomautella asiasta. Kuten itse äsken teit. Sanon ettei se normaalisti ajattelevaan tee muuta vaikutusta kuin, että nimeää sinut pilkunnussijoitten kastiin.
Voisit myöskin lyhennellä noita avaustekstejäsi, sekä jättää turhat lainailut pois, niin niistä tulisi omaperäisempiä ja ehkä värikkäämpiäkin.
Nyt ne ovat, niinkuin kuuntelisi stereoista monoa.
Sitten vielä, jättäkäämme tuo turha tosikkomaisuus pois tuosta toiselle herjojenheittämisestäkin niin homma ei vaikuttaisi niin ryppyotsaisten meiningiltä.
Ilmeisesti kun luet tämän, jos luet, niin voikin jo toivottaa Hyvää Huomenta, sekä mukavaa lauantai päivää.
...todellisempaa mietittävää psykiatrille olisi siinä, että miksi joku valvoo yönsä tällaisen saitin takia kirjoitellen tuollaisia vuodatuksia? Ellet sitten ole yövartija ja käytä noihin talon aikaa.
Olen pahoillani, että olen traumatisoinut sinut noin. En tarkoita vain tuota kirjoitustasi, vaan niitä kymmeniä muita minulle osoittamaisi, joiden tekijä on taatusti sama kuin tuonkin: kovin sekavia, ahdistuneita, samoja mielikuvia ja samaoja sanontojankin toistavia, kepulaisiksi harvinaisen pitkiä.
Jos koet tuollaista tarvitsevasi mielenterveytesi vuoksi, asia on puoleltani OK; eivät nuo minua häiritse. Mutta en kyllä usko niiden auttavan itseäsikään.
Mitäpä, jos yrittäisit sinäkin ruveta vähän lueskelemaan hyviä kirjoja! Vaikka ihan vain hyviä romaanejakin, kuten esim. tuo avauksessa mainitsemani Mika Waltarin kirja. Mutta itse kyllä olen näin vanhemmiten tullut enemmän kiinnostuneeksi eri alojen tietokirjoista, historiasta eniten, mutta myös filosofiasta, luonnontieteistä, maailman maista ja kansoista, taiteista ym. kertovista.
Kun on jo ikää eikä enää liene kovin paljon aikaa saada lisää tietoja ja viisastua yhä, niin lukemistakin täytyy priorisoida hyötynäkökohdat huomioon ottaen. Sillä tieto ja viisaus on ihmiselle kalleinta pääomaa, ja se ei synny itsestään älykkäimmässäkään päässä.
Nyt täytyy lähteä nukkumaan, kun minulla on treffit aamulla aikaisin!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000030668721
Olen kyllä ollut hyvinkin hereillä jo yli 2,5 tuntia ja tehnyt aamulenkin, aamutoimet, laittanut ja nauttinut aamiaisen ja ehdin jo lähettää Kerikselle paheksuntani, kun hänesä ei ollut miestä ottamaan vastaan hänelle eilen illalla esittämääni haastetta. Annoin sen siksi, että alan olla lopen kyllästynyt kuulemaan tietynlaisia nimittelyjä, joita siis eilenkin tuli.
Nyt hän osoitti, että saa vastaisuudessa kohdistaa nuo nimittelyt itseensä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000030675871
Oletkohan sinä hieman yksinkertainen, kun räyhäät aina täällä?
On melkoinen aasinsiltasaavutus ottaa Mika Waltarin kirja ja Rusin kirja ja ryhtyä sen perusteella haukkumaan keskustalaisia tai toisia palstalle kirjoittavia.
Onko sinulla hankala elää? Tarvitsisitko jonkun apua?
ratoksi:
Vanha kapinen kettu köpötteli aamulenkillään Paloheinän metsässä ja höpötteli itsekseen: "Minä olen sika, minä olen sika..."
Polun reunassa aterioiva pupu kuuli tämän jupinan ja aikansa sitä kuunneltuaan kiiruhti ketun luo ja sanoi: "Kuule veliseni, et sinä ole sika, sinä olet kettu"
Kapinen kettu nappasi kepupupun, nussi sitä perseeseen, nakkasi polunvarteen ja jatkoi matkaansa mutisten itsekseen: "Minä olen sika, minä olen sika..."
Aikalailla nappiin vai mitä veliseni.
Jotenkin tuntuu luotettavammalta sellaisen ihmisen arvio, joka on vaivautunut lukemaan Alpo Rusin kirjan. Jukka Tarkka on lukenut, ja niin kovaa kolahti, että hän on intoutunut kirjoittamaan jopa 2 juttua kirjan herättämistä aatoksistaan.
Demariaatteen Tarkka kiteyttää:
” Kun aatteen palo yhdistyy vallan himoon, voi käydä niin, että sammuu järjen valo.”
Aatteen palo ja järjen valo
http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/07-11-07.htm
Alpo Rusi on ehkä ajatellut kirjansa tärkeimmäksi merkitykseksi ajan mittaan sen, että kaikkein ihmeellisimmin perustein toimineiden nimet ja teot tulevat vähitellen päivänvaloon.
Voi kuitenkin olla, että kirjan suurin merkitys on sen rivien väliin kirjoitettu varoituksen sana. Kun aatteen palo yhdistyy vallan himoon, voi käydä niin, että sammuu järjen valo.
Raskasta politiikkaa kevyin eväin
http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/Ryhma-Rusi.htm