luettavaa huomisessa Kalevassa
Seppo Lohi haluaa avata liikkeen vaikeat vuodet
Tuskin maltan odottaa huomiseen aamuun!
Seppo Lohi haluaa avata liikkeen vaikeat vuodet
Tuskin maltan odottaa huomiseen aamuun!
Nöyryytys oli väärin
mielenkiintoista
262531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Taitaa tämä Lohi sittenkin olla ihan kunnon jätkä.
Erinomaisen hyvä, että tuollaisista jutuista tiedotetaan etu- eikä vl-tyyliin jälkikäteen!
Toivottavasti löydän jostakin myyntipisteestä lehden.
---->http://www.srk-oulu.net/index.php?p=kirjat lukemista vaikkapa jouluksikin...
jo!
..Kalevan kolumnissa. Mikään ei ole muuttunut miksikään.
"Anteeksipyyntö on vaikeaa hengellisille yhteisöillekin
- Kalevan kolumni 12.7.2006-
"Anteeksipyyntöä 1970-luvun tapahtumista on jälleen alettu perätä vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskuselimeltä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykseltä eli SRK:lta. Näyttää selvältä, että moni myös liikkeen sisällä odottaa tällaista elettä."
Kalevan kolumnissa kerrotaan kuinka Katolisen kirkon Paavi Johannes Paavali II. pyysi anteeksi Katolisen kirkon väärinkäytöksiä. (Tämähän tamahtui armon vuonna 2000.) Lisäksi mainitaan että järjestön piirissä esiintynyttä hengellistä väkivaltaa ja ylilyöntejä anteeksi ovat pyytäneet myös Kansanlähetys pääsihteerinsä Timo Rämän suulla.
Kaleva lainaa myös uskottavina pitämiään Suomi24:n puheenvuoroja aiheesta:
"Puheenvuoron käyttämistä oppi välttämään, kun näki miten kyselijöille tapahtui: useimmiten kysyjä joutui itse painostuksen kohteeksi."
Sama kirjoittaja sanoo monen seuranneen ahdistuneena vierestä, kuinka vanhoja ihmisiä kiusattiin. Intiimejä yksityisasioita vedettiin julkiseen käsittelyyn ja vaadittiin seurakunnan edessä julkiparannuksentekoa tiettyjä sanamuotoja käyttäen. "Jos hätääntynyt vanha pappa tai mummo ei osannut oikeilla sanoilla anoa anteeksi olemattomia asioita, nöyryytettiin ja pitkitettiin tilannetta loputtoman tuntoisesti."
Ja toteaa: "Tuollaista voi täydestä syystä kutsua hengelliseksi väkivallaksi."
Kaleva nostaa esiin myös erittäin tärkeän näkökohdan keskusteluun anteeksipyynnöstä hoitokokouksista:
"Anteeksipyyntöihin tai pahoitteluun ei ole tarpeen lähteä ensi sijassa siksi, että niitä liikkeen ulkopuolelta perätään. Olennaisempaa on, että aivan ilmeisesti moni odottaa niitä myös liikkeen sisällä"
Lainaukset Pekka Mikkolan kirjoittamasta Kalevan kolumnista, jonka nettiversio löytyy täältä.
Kiitos Kalevalle ja Pekka Mikkolalle aiheellisesta ja asiallisesta kommentoinnista edelleen ajankohtaiseen aiheeseen. Olen itse Suomi24:n keskusteluissa aiheesta usein todennut että SRK:n anteeksipyyntö olisi erittäin tärkeää, paitsi erotetuille ja väärinkäytösten uhreille, myös nykyisille vl:ille. Koska mennyttä järjestelmällistä henkistä väkivaltaa ei ole SRK:ssa itsessään vieläkään edes tunnustettu vääräksi ja opetusta mainostetaan muuttumattomaksi, niin tämähän tarkoittaa sitä että hoitokokouskäytäntö voidaan "tarvittaessa" ottaa uudelleen käyttöön... Ennen SRK:n virallista liikkeen väärinkäytöksen tunnustamista, eivät tavalliset vl:t voi kokea olevansa turvassa liikkeen sisällä, jonka vaikutus ulottuu usein koko elämään. Siksihän erotetut usein kokivat erottamisensa niin raskaasti. "elämältä putosi pohja pois", on usean erotetun kommentti.
Aikoinaan 80-luvulla monet pitivät hoitokokouskäytännön vähenemistä juuri liikkeen ulkopuolelta tulleiden tiedotusvälineiden "painostuksen" ansiona, vaikka SRK ei usein edes halunnut esittää vastinettaan heitä koskeviin kirjoituksiin. (Käytäntö tosin vaihteli 80-luvulla, liikkeen siirtyessä avoimempaan tiedotuspolitiikkaan)
Suomi24:n vanhoillislestadiolaisuuskeskustelussa on aiheen käsittelyä usein yritetty vähätellä tyyliin; "luuleteko että näitä kukaan missään noteeraa." ja keskustelut hoitokokouksista on yritetty mustamaalata vain "parjaamiseksi". Toisin on käynyt ja Kotimaa-lehden lisäksi keskustelut on nyt noteerannut myös Oulun ykkössanomalehti Kaleva.
Keskustelua aiheesta. Suomi24:n vanhoillislestadiolaisuus-palstalla.
Admata 12.7.2006"
Lainaus Admatan sivuilta.
"Ykkössanomalehti" uhraa näinkin paljon energiaa ja palstatilaa vanhoillislestadiolaisten puolesta puhumiseen saadakseen aikaan muutoksen vanhoillislestadiolaisuudessa.
On se niin paljon puhunut kielletyistä asioista.
Jos ei heitetä, niin ette voi enää väittää, että vl alistaa, nöyryyttää tai vaientaa tms
kohdella Lohea kaltoin, siitä nousisi liian suuri yleinen haloo, kun nousi jo tuntemattomasta Naatuksestakin
olla merihädässä, laiva nimittäin ajaa karille ja ennenpitkää uppoaa. Rehellisyys voittaa. Se on elämän laki.
laki
kommentti siitä, mitä pitäisi tehdä. Miksi hän ei tutkijana "voi neuvoa SRK:ta"? No, saatanalle heittämisen uhka on miehellä päällä tietenkin. "SRK:n arvosteleminen on Jumalan pilkkaamista"... tuo vl-fraasi tulee väkisinkin mieleen.
No eipä vissiin Lohesta saatukaan tämän palstan "kestoaiheeseen" puolustajaa.
Tutkija tutkii ja esittelee tutkimustuloksensa.
Konsultti tutkii tai ei tutki ja neuvoo.
Siinä on ero. Lohi on tutkija. Mitään ei ole tukahdutettu.
mutta sanoo kuitenkin, että liikkeen ulkopuolisen tutkijan on vaikea tutkia objektiivisesti liikkeen historiaa. Tällä hän viittaa ymmärtääkseni hoitokukouksien tutkimiseen.
Tutkija ei luota liikkeen ulkopuolisiin tutkijoihin, jotka ovat jo tutkineet v-lestadiolaisuutta. (?)
Jos liikkeen ulkopuolisille avattaisiin arkistot, niin kärsisikö objektiivisuus, ja oliko tämä S.L. se, jolla on E.R:n materiaali hallussaan?
Aikaisemmissa tapauksissa SRK on vaiennut. Ks. esimerkiksi
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025519937#22000000025519937
Miten käynee nyt?
sillä Lohi on nimenomaan tehnyt ja tekee vastakin historiatyötään SRK:N TILAAMANA JA KUSTANTAMANA.
Niin totta kuin olla voi. Itse olin tuohon aikaan (-70 luvulla) nuori uskovainen. Minua nöyryytettiin todella niin että olin menettää mielenterveyteni, syy: liian kevytmielinen elämä! olin ja olen vieläkin "humor-type", silloin sellainen ei oikein "istunut" Jumalan valtakuntaan (ikävä kyllä ei oikein istu vieläkään). Tuntui tosi rankalta mennä Oulun rauhanyhdistyksellä seisomaan täyden salin eteen, siellä mua monta kertaa painostettiin tekemään parannusta liian kevytmielisestä elämästä. Muutaman kerran pyysin syntejäni anteeksi mutta anteeksipyyntö ei "tullut sydämestä", painostus jatkui.... Ei toki tullutkaan, halusin vaan päästä piinasta seisoa siellä. Meillä jokaisella omatunto, mun omatuntoni ei vaan ollut raskas siitä että olen huumori-ihminen... No, lopulta osasin näytellä katuvaa syntistä ja pääsin piinasta. Synnitön en ollut mutta nuo mistä mua seisotettiin seurakunnan edessä, oli todella asioita jotka liittyy luonteeseeni minkä luoja antanut, siks tuntui pahalta....
Olen edelleen uskoa tunnustava, suurperheen isä mutta rehellisesti sanoen sydäntä raastaa kun istun seurapenkissä kuunnellen saarnoja jotka tuomitsee kaikki muut paitsi lestadiolaiset. Vakaa uskoni on että uskonlahkoon uskomalla ei taivasosuus lankea vaan usko Jumalaan vie perille. Olenko siis "oikea uskovainen", kertokaa!
uskaltaisi noin avoimesti kuin sinä, kertoa ajatuksiaan mutta ei, todennäköisesti sinulle sanotaan; tee parannus väärästä hengestä. Mielestäni olet oikea uskovainen, sen toki päättää Isä Taivaan, suurin tuomarimme. Onhan Lutherkin sanonut; taivaassa ihmeitä: voi tavata ihmisiä joita ei uskoisi tapaavan ja olla tapaamatta ihmisiä joita uskoisi tapaavan. Ole siis rauhallisin mielin, minäkin.....
menemään seurakunnan eteen vaikeroimaan ja anelemaan päästöä kuvaamista "synneistäsi".Pidän Sinua erittäin "kovana sällinä" ja ehdottomasti uskovaisena,veljenäni.Olet selvästi oikeamielinen ja rehellinen.Siitäkin huolimatta,että esitit näytelmäsi seurakunnalle "oikein".Itse olisin varmaan ,huumorimies minäkin,hypännyt suosioilla yli laidan ja jättänyt muut työntämään puimuria suolla. Olin silloin itse aika nuori kun "puimatannerta puhdistettiin",mutta muistan silti hyvin sen karmean ahdistuksen,jonka toiminta meidänkin kotiin toi.Se on kyllä käsittämätöntä,että ihmiset sallivat sellaisten asioiden tapahtua.Sanoisin että tänäpäivänä ei onnistuisi.Vaikka välillä tuntuu,että vääristymien ja vääryyksien korjaaminen yhteisössämme on aivan mahdoton asia,niin luotan että asioista aloitettu keskustelu saa muutoksen aikaan.Tämä nettikirjoittelu on todellä hyödyksi ja siunaukseksi yhteisöllemme.Odotan suurella innolla huomisen Kalevan ilmestymistä!Sitten vielä sellainen pyyntö,että jos joku voisi huomenna laittaa tänne palstalle jotain siitä jutusta,koska täällä etelässä sitä Kalevaa ei juurikaan näy.Sinulle kaikkea hyvää!!
Kun suljetussa tilassa kehittyy painetta, siellä räjähtää. Hei fyysikot, kertokaa tarkemmin tästä paineastiasta!
nyt on nyt: etpä taida olla oikealla tavalla uskomassa.
Ehdottomasti olet!
Viestisi antaa kyllä aivan toisenlaisen kuvan!
Minkälainen on oikea uskovainen?
vain omista synneistään... Ihminen, joka armon kerjäläisenä näkee ennen kaikkea oman syntisyytensä ja omat tekonsa ja tekee niistä parannusta. Elämä on ja näyttää myös ulospäin yksi yhteen sydämen uskovaisuuden kanssa. Erittäin tärkeä asia on, ettei vahingoita kenenkään toisen elämää ja omaatuntoa omien anteeksisaamattomien ja selvittämättömien syntiensä vuoksi. Ts. ymmärtää tehdä parannusta omista synneistään eikä lähde hakemalla hakemaan toisesta samoja heikkouksia kuin itsellä on ja jopa kanavoimaan tekojaan toisen tekemisiksi. Räikeimmillään uskovaisena esiintyvä henkilö voi toimia jopa ensisijaisena toisen siunaajana asiassa, joka on itselle se suurin ongelma, mutta jota tämä henkilö salaa. Siitäkin löytyy täällä esimerkki. Seurapenkki ei ole uskovaiselle kaikkien asioiden selvittelypaikka, vaan ihminen, joka on väärästä menettelystään tehnyt parannuksen ja oikein parannuksen käsittänyt, korjaa asiansa niiden henkilöiden kanssa ja niissä mittasuhteissa kuin on tarpeellista, jopa julkisesti, mikäli asia on levinnyt laajemmalle.
jos puhuttelija itse rypee synneissä, joista yrittää itse kehittelemien perättömien juttujen ja omien kokemustensa perusteella toista puhutella. Tapa on aika heikko yritys paeta omaa pahuuttaan.