Elävä uskoni on kuollut. Muutenkin elämän halu on ihan nollissa. En tiedä, mitä tehdä. Ammattiauttajien luo ei pääse. Olen vl-porukoiden ulkopuolella, mut sukulaisten keskuudessa voin vain esiintyä uskovaisena.
Pelkään kovasti, että menetän kaiken, jos paljastan vanhemmilleni, etten jaksa enää uskoa.
Toisaalta taas, jos menen epäuskoisten kavereiden kans, joiden meno on vielä mulle varsin vierasta, niin se tieto kyllä kantautuu ennemmin tai myöhemmin sukulaisten ja muiden vl:ien tietoon. Tunnetusti vl:ien keskuudessa tieto "omien" tekemisistä leviää todella nopeaa.
Niin, vaikka mulla olisi mahdollista saada noista työ/koulukavereista myös vapaa-ajan kavereita, pelko on se, että opinko edes niiden tavoille. Olen kuitenkin tottunut elämään niin erilaises kulttuurissa.
Pari kertaa oon käyny kurkkaa ulkopuolelle, mutta siel on niin paljon uutta asiaa, että jo se sokaisee itsessään mua. Tuntuu, kuin olisin monessa jäänyt heitä jälkeen. Pahimmillaan siis voi käydä niin, että menetän kaiken.
Mul on voimat kyl ihan lopus. En tajuu, miks niitä psykologin aikoja on niin vaikeeta saada.
Olen luovuttanut jo täysin pyrkimisen vl-porukkoihin, koska mulla ei ole niihin pääsyä.. Uskalsin viel kerran käydä seuroissa ja tiedustelin, että aikooko kukaan tehdä illalla mitään. Sit kuulin eräiden järkkäävän iltakylää. Kysyin, et voisko sinne tulla ku ei oo oikeen tekemistä. No he sanoivat, et siel on kyl paikat täynnä. Niin että sellaista.
Menin sit nukkumaan ja nukuin, vaikkei nukuttanut. Samaan aikaan eräs työkaverini soittaa, että lähtisinkö heille kuskiksi. Kuskiksi en haluis lähtee. mieluummin ite olis kyydis muiden kans, jos ylipäänsä minnekkään pitäis mennä autol.
On kyl onnettoman tyhjä pää ja valtava hajotus.
Täytyy sanoo, etten enää jaksa ees miettii, miten menetellä. kumpa sais vain nukkuu pois..
Pelkään kovasti, että menetän kaiken, jos paljastan vanhemmilleni, etten jaksa enää uskoa.
Toisaalta taas, jos menen epäuskoisten kavereiden kans, joiden meno on vielä mulle varsin vierasta, niin se tieto kyllä kantautuu ennemmin tai myöhemmin sukulaisten ja muiden vl:ien tietoon. Tunnetusti vl:ien keskuudessa tieto "omien" tekemisistä leviää todella nopeaa.
Niin, vaikka mulla olisi mahdollista saada noista työ/koulukavereista myös vapaa-ajan kavereita, pelko on se, että opinko edes niiden tavoille. Olen kuitenkin tottunut elämään niin erilaises kulttuurissa.
Pari kertaa oon käyny kurkkaa ulkopuolelle, mutta siel on niin paljon uutta asiaa, että jo se sokaisee itsessään mua. Tuntuu, kuin olisin monessa jäänyt heitä jälkeen. Pahimmillaan siis voi käydä niin, että menetän kaiken.
Mul on voimat kyl ihan lopus. En tajuu, miks niitä psykologin aikoja on niin vaikeeta saada.
Olen luovuttanut jo täysin pyrkimisen vl-porukkoihin, koska mulla ei ole niihin pääsyä.. Uskalsin viel kerran käydä seuroissa ja tiedustelin, että aikooko kukaan tehdä illalla mitään. Sit kuulin eräiden järkkäävän iltakylää. Kysyin, et voisko sinne tulla ku ei oo oikeen tekemistä. No he sanoivat, et siel on kyl paikat täynnä. Niin että sellaista.
Menin sit nukkumaan ja nukuin, vaikkei nukuttanut. Samaan aikaan eräs työkaverini soittaa, että lähtisinkö heille kuskiksi. Kuskiksi en haluis lähtee. mieluummin ite olis kyydis muiden kans, jos ylipäänsä minnekkään pitäis mennä autol.
On kyl onnettoman tyhjä pää ja valtava hajotus.
Täytyy sanoo, etten enää jaksa ees miettii, miten menetellä. kumpa sais vain nukkuu pois..
Vastaukset 4
Vanhimmat
On kaikkialla.
Kirjoituksesi oli koskettava ja meitä on paljon ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteeessa kuin sinä.
Oletan, että edes jotenkin ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Siis ei hyvältä.
En jaksa tällä kertaa kirjoittaa enempää olen tosi väsynyt.
Hyvää yötä sinulle.
Hei, Kaveriton.
Voisitko hankkia itsellesi jonkin harrastuksen?
Voisit esim. mennä Punaisen Ristin ensiapukurssille, ja sen kurssin jälkeen EA Kurssi kakkoselle jne.?
Ja Punaisen Ristin lisäksi voisit harrastaa myös muita asioita.
Punasen Ristin toiminnan sanoin vaan ihan siksi, että siellä on mielettömän kivaa porukkaa...
Harrastuksen puitteissa oppii tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppii seurustelemaan ja tutustumaan tähän elämäänkin.
Ei baareihin meneminen ole sellainen juttu, jota ihmiset harrastaisivat... Tietty baarit on iltaisin täynnä ihmisiä, mutta suurin osa suomalaisista ei baareissa notku, vaan tekevät muita juttuja ja asioita.
Jos harrastaisit jotakin ja harrastuspiirissäsi tutustuisit ihmisiin, niin heidän kanssaan vähitellen opit "tavoille"...
Toivon sinulle paljon tsemppiä ja iloa. Toivon sinulle viisautta siinä, minkalaisille "tavoille" opettelet, kun tämän maailman asioihin alat tutustua.
vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolella on paljon ns. tavallisia ihmisiä, joita ei erota lestadiolaisista välttämättä kovin moni asia - monesti positiivisena armollisemmat ja rakkaudellisemmat uskon käsitykset.
Joskus törmää mustavalkoiseen ajatteluu, että kaikki "pahuus" tulee "epäuskoisesta maailmasta", ja itse kun lähdin omalle tielleni, minua suoraan varoitettiin rypemästä irstaudessa jne.
Juuri itseä kiinnostavien harrastusten ja asioiden parissa voi löytää sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita esim. ylenmääräisestä alkoholin kulutuksesta. Minullekaan ei maistu alkoholi ollenkaan, se tuntuu hyvältä ja sopivalta valinnalta elämässäni. Eikä se vie pois sitä, että suurimmaksi osaksi vietän niin sanottua tavallista mukavaa elämää.
Sinulla Kaveriton ja syrjäytynyt, on mahdollisuutta vaikka mihin. Psykologillekin saat ajan heti, jos soitat johonkin vaikkapa mielenterveyden päivystysnumeroon ja sanot selvin sanoin, että koet olevasi umpikujassa ja et jaksa enää (jos koet niin). Monissa kaupungeissa on myös tahoja, joihin voi mennä nimettömänä kasvotusten puhumaan asioistaan. On myös kriisipuhelimia akuuttitilanteisiin. Googleta aiheista. Älä tee itsellesi pahaa, olet jo tarpeeksi kokenut torjuntaa ja syrjintää toisten taholta.
Voimia sinulle ja lämmin halaus.
Vaikka sinusta nyt saattaa tuntua siltä, että elävä uskosi on kuollut, niin oikeastaan se voi olla vain sitä, että uskosi vanhollislestadiolaiseen tapaan on kuollut. Se kun on vain yksi tapa usko ja yksi tapa katsella maailmaa. Maailmassa on lukemattomia erilaisia lähestymistapoja uskontoon.
Minusta tärkeintä on, että saisit tuntea olevasi rakastettu juuri sellaisena, uskot tai et. Miltä tuntuisi ajatella, että olet Jumalan rakas lapsi ilman VL-uskoa. Niinkin voi opetella ajattelemaan ja sydämessään elävästi niin uskoa. Sekin on elävää uskoa.
Ymmärrän hyvin tuskasi yksin olemisesta ja yksin jäämisen pelosta, niihin voit saada hyvää apua psykologeilta ym. hoitomuodoista. On paljon myös erilaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joissa lähestymistavat voivat olla lämpimiä ja kunnioittavia. Kannattaa etsiä tietoa silloin kun siihen on vähänkin voimia.